Kaverin lapsi ei ollutkaan söpö ja ihana!

=D sori kun naurattaa =D .Minulle tuli itselleni joskus samantapainen fiilis ystävän lapsesta.Mutta sitten vuosien päästä, kun oman lapsen sain, niin fiilis oli ihan erilainen =) Se jos jokin, oli rakkautta ensi silmäyksellä =)
Kyllä ne fiilikset muuttuu, kun oman lapsen saa siihen syliin =)

Ja musta tuo käsitys, että kaikki vauvat on jotenkin ihania, söpöjä ja vaistot herättäviä on ihan puppua. Ensinnäkin, tosi harva vastasynyt on ihan oikeesti kaunis. Yleensä ne on punasia ja ryppysiä, eikä söpöjä ollenkaan. Mulla menee ihan hermot, kun kaikki puolitutut aina olettaa jossain kylässä, että kun mulla on jo omia lapsia, niin toki haluan pitää muiden vauvoja sylissä ja tunkee niitä mun syliin. Sitten mun pitäis leperrellä niille ja olla niin kauhean onnellinen siitä, kun saan pitää sitä maailman kauneinta lasta sylissä, mutta mua ei vaan vauvat kiinnosta, ei sitten millään.
Omat lapset on olleet mielestäni ihania, mutta en ole tehnyt niistäkään toisille ihmisille sellaista oloa, että kattoaka nyt tätä mun omaa enkeliä, kuinka se on kaunis ja ihana ja ottakaa tää nyt syliin, sillä kukapa ei tätä tahtoisi pitää. Syliin on saanut jos on halunnut, mutta väkisin ei ole kellekään tyrkytetty.
Kaikki ei vaan rakasta vauvoja, paitsi tietty omia, mutta kyllä mä olen aina omienkin kohdalla odottanut, että se vauva-aika menee ohi. vauvat ei vaan ole mun juttu.

En mäkään pidä muiden lapsista, omistani sitäkin enemmän :) Etkä mielestäni ole miinuksia ansainnut, ihan normaaleja tuntemuksiahan nuo ovat. Oma lapsi on aina oma.

Joo, ja ne jotka ei muiden lapsista tykkää, pitää omistaan sitten kiinni kynsin ja hampain antamatta edes isovanhemmille hoitoon.

jokaiselle se oma vauva on maailman söpöin, muiden vauvat eivät välttämättä ja saattavat olla ihan ällöjäkin.
Itselläni on vauva ja silti kaverin vauva ei ole mikään söpö eikä edes ihana.

Joku joskus valoitti asiaa että ulkoiset piirteet tekevät söpöyden; jonkun vauvan piirteet ovat vähän vastaavia kuin omasi ja se näyttää sinusta söpöltä mutta se vauva jonka piirteet eivät vastaa omiasi ei olekaan söpö.

Ehkä tuolla asialla on jotain tekemistä biologian kanssa varsinkin nyt kun olet raskaana. Leijona emo sinussa valmistautuu suojelemaan ja puolustamaan omia geenejäsi ja omia "pentujasi". Kaikki eivät vain ole vauvaihmisiä muutenkaan. Ei siinä ole mitään väärää. Toiset ovat sitten sellaisia, jotka jaksavat lällytellä kaikkia vauvoja. Ei kukaan voi sanoa, että sinusta tulisi sen vuoksi huono äiti mitä tunnet. Äitiyteenkin kasvetaan vauvan myötä.

Viimisilläni raskaana minun pitäisi olla innoissani miehen siskon vauvasta joka on niin pitkään toivottu, kauan yritetty, kaikkien ohjeiden ja säännösten mukaan kasvatettu maailman ihanin ja herttaisin vauveli jota ylisuojelevat vanhemmat suojelevat kaikilta ja kaikelta vaikka vauvakaan siis ei ole edes 4kk.

Koulut, tarhat, kaverit ja muutkin on jo "suunniteltu". Vaatekaapissa on vaatteita varmasti jo seuraavalle 3 vuodelle.

Ja mitä vielä, itseäni vaan ärsyttää tämän vesselin ihanuuden ja ainutlaatuisuuden paasaus sillä mielestäni hän on vauva siinä missä muutkin, ei mitenkään erityisen söpö, kunnon roikku-pullaposket ja punainen naama.
En oikein osaa toisten vauvoista "innostua" tai toisten vauvoilla leperrellä eikä minulla tule mitään äidillisiä tunteita tai hoivaviettiä toisten vauvoja kohtaan..

Sääliksi käy vauvaakin kun kauheat kuvitelmat ja odotukset valmiina syntymästä saakka, vauva siis ainokainen ja ainokaiseksi jääkin...

Ainut vauva joka mielestäni oli/on söpö ja suloinen on siskoni vauva, nykyisin taapero, joka on mielestäni aivan ihana :)

Meidän esikoinen taasen oli "vahinko", mielestäni positiivinen ylläri :) Ei ollut suunniteltu vuosikausia kun emme edes ole vuosikausia isän kanssa tunteneet. Vauva on nytten toivottu ja odotettu :) Vauvalle hankinnat ovat tehty kirppiksiltä ja sukulaisilta ja jotain ostettu uutena, meidän tyylisesti.

Kyllä ärsyttää kun tämä mummo isän puolelta pitää meidän lastamme jotenkin vähempiarvoisena kun kerran oli juuri vastakohta tälle ensimmäiselle lapselle joka tekemällä tehty. Hänen olisi pitänyt nimikin päättää lapsellemme ja jopa loukkaantui kun sanoin että nimi on jo päätetty aikoja sitten.. Koko ajan tulee ohjetta lapsenkasvatukseen, kuinka vaihtaa vaippaa, imettää, pestä vauvan vaatteita ja kuinka ne pitää silittää, kuinka täytyy ostaa uusia kodinkoneita kun vanhat ovat liian äänekkäitä, hänen mielestään koko perheen pitäisi olla varpaillaan hiljaa sanaakaan sanomatta kun vauvamme nukkuu, sillä näin tekee tyttärenkin perhe, hiljaa kuin hiiret kun vauva nukkuu. Itse ajattelin opettaa lapsemme kodin ääniin ihan pienestä pitäen ettei tule herkkäuninen niinkuin isästään.

Ärsyttää kun nämä ihanat täydellisen pikkuvesselin vanhemmat ja mummo ovat sitä mieltä että me olemme ohjauksen tarpeessa, emmekä osaa lastamme kasvattaa oikein, Lapsihan on ylläri! Enkä ole siis ehtinyt kaikkia opuksia mitä kirjastossa ja kirjakaupassa nyt myydään niin lukemaan enkä kyllä aiokkaan lukea.

Olen varma että meidän piltistä tulee tervejärkisempi kuin tästä vauvelista josta on jo kauheat odotukset ja opuksien mukaan ja tahtisesti kasvatettu ilman omaa järkeä..

Mutta tosiaan ei kyllä liity juurikaan aiheeseen mutta kirjoitinpa kun otti päähän :D

Haa, samoin olen itsekin tuntenut monesti :)
En ole mikään lapsirakas tapaus, muiden lapset ovat kivoja kunhan pysyvät vähän kauempana eikä minun tarvitse niitä hoitaa.. ;)
Omia lapsia on kaksi, ja heitä taas rakastan yli kaiken.
Ja ne vauvat - kuten tuossa aiemmin onkin tuumattu, vauvat eivät suinkaan ole mitään superihania kaunottaria syntyessään tai edes ylipäänsä vauva-aikana. Voin ainakin ihan suoraan sanoa, että omat lapseni olivat aikas rumia vauvoja :P Kunhan heillä omat piirteet alkoivat muodostua, alkoivat "söpöstyä" ja nykyään voinkin ylpeänä sanoa olevani kahden varsin kauniin lapsen (ei niin kaunis)äiti :) Vaippojen vaihtaminen ei ole kivaa, syöttäminen sotkuista, puklut haisee ja ovat ällöttäviä.. Iltaitkut on kidutusta ja kahden koliikkivauvan äitinä voin sanoa, että ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa eivät olleet mitään unelmaa..

Tuoreille ja tuleville äideille kasataan ihan älyttömiä paineita nykysin! Pitää olla ekologinen, rakastaa kaikkia maailman lapsia, olla kaunis, osata tehdä itse soseet ja täysimettää satavuotiaaksi, ostaa tietyn merkkisiä leluja, vaatteita, rattaita ja muita venkuttimia, ravata kerhoissa ja puistoissa, kestää vaikka 10 tuntia huutoa hermostumatta, hoitaa samalla koti ja mies ja vielä miehen sukukin jne jne jne..

Paras neuvo, mitä voin antaa, on toimia niin kuin sydän sanoo. Ota neuvot ja sanomiset hymyillen vastaan ja anna niiden pulpahtaa toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
Saat inhota muiden likaisia, kiukkuavia lapsia, saat välillä jopa katua oman lapsesi hankkimistakin kuin oikein väsyttää. Sinä olet ihminen, eikä KUKAAN voi kieltää omia tunteitaan - sehän olisi teeskentelyä.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että oma lapsi on jotakin aivan muuta kuin muiden lapset.. Itse tajusin, että muiden lapsia inhoava ihminen voikin tulla äidiksi ja rakastaa omia lapsiaan yli kaiken, olla paras äiti maailmassa :)

Vähän erilainen versio, nimittäin itse olin aina tosi innoissani ottamassa toisten lapsia syliin ja leikittämässä koska ne olivat niiin ihania. No tulinpa raskaaksi ja jostain syystä raskauden aikana kaikkien vauvat inhottivat, en enää osannut pitää niitä enkä todellakaan olisi edes halunnut syliin. En enää osannut jutella pikkuisten kanssa enkä mitään muutakaan.
Oman syntyessä kaikki taas sujui ihan ongelmitta. Sitä vain tiesi mitä piti tehdä milloinkin, kai ne vaistot sanelivat. Oman lapsen syntymän jälkeen mua ärsytti kommentit "ihanat siniset silmät", joo kaikilla vauvoilla on siniset silmät. "näyttää ihan sulta" ja miehen suvulta että näyttää ihan mieheltäni. Omasta mielestäni ei kummaltakaan.
Ja totta tuokin tuossa aiemmin, että kaikkia vauvoja tullaan aina kehumaan kauniiksi vaikka olisi kuinka ryppyinen ja iho hilseilisi ja punainen. Ei kaikki ole sellaisia, mutta aika monet on.

Nykyisin taas pystyn toimimaan muidenkin lasten kanssa, mutta en samallai kuin ennen omaa raskautta ja lasta. Omaani taas pidän tosi kauniina ja ihanana, niin se kai vaan menee, että oma on se ihanin. :D Mutta ei sitä tule mainostettua kenellekään (paitsi nyt), koska tietää miten ärsyttävää sellainen on.