Miesystävälläni on lapsia edellisestä suhteestaan. He ovat miesystävälläni joka kolmas viikonloppu, mutta toki hän käy muulloinkin lastensa kanssa touhuamassa kaikkea (ja mielestäni voisi viettää lasten kanssa enemmänkin aikaa!). Asumme eri paikkakunnilla, mutta olemme yhdessä noin 5 päivää viikossa (etätöitä tekemällä ym), välillä koko viikonkin. Ja minä olen aina hänen luonaan silloin kun lapset hänellä ovat.
Tämä alkaakin nyt muodostua ongelmaksi. Välitän toki miesystäväni lapsista oikein paljon, mutta olen nyt kolmen vuoden ajan ruksannut suoraan joka kolmannen viikon kalenteriini. Olen siis karsinut kaikista omista menoistani ja jutuistani. Kyse kun ei ole siitä, että miesystäväni TOIVOISI minun olevan silloin paikalla kun lapsosetkin, vaan se on ehdoton VAATIMUS. Esim. nyt luokseni olisi ollut tulossa ystäviäni joita en ole nähnyt lähes vuoteen, mutta miehelle ei millään käynyt että jäisinkin kotiini tulevaksi viikonlopuksi...
Siis lähinnä haluaisin tietää, että olenko minä tässä itsekäs, vai pitäisikö minun vaatia mieheltäni edes joskus harvoin joustoa, kun itsekin kuitenkin suunnittelen oman elämäni osittain hänen lastensa mukaan? Pahoitin mieheni mielen kapinoimalla tästä asiasta ja tiedän miten tärkeitä lapset hänelle ovat. Mutta olen nuori, olen niin monesti sanonut ystävilleni "ei, en voi kun miehellä on lapset"... eikö mies voisi edes vähän tulla vastaan, joskus harvoin? Hänen mukaansa olen itsekäs enkä ymmärrä häntä ollenkaan tässä asiassa. Minusta taas tuntuu, että hän pitää itsestäänselvyytenä sitä että olen aina hänen lastensa kanssa eikä ymmärrä sitä, että kyllä se minultakin vaatii järjestelyjä ja silloin tällöin jopa "uhrauksia".
Eihän se niinkään voi olla, että elämäni kaikki seuraavat "jokakolmannet" viikonloput ovat nyt sitten lopullisesti, ehdottomasti, poikkeuksetta täynnä? Vai onko tämä nyt tämä valitsemani tie ja turhaan tässä valitan ja pohdiskelen? :) On hankala asettua miesystäväni asemaan ja koettaa ajatella asiaa toisin päin, koska omia lapsia minulla ei vielä ole. Ymmärrän kyllä sen, ettei tunnu kivalta jos lähden esim. ystävien kanssa viettämään iltaa kun hän jää lasten kanssa.
Tämä alkaakin nyt muodostua ongelmaksi. Välitän toki miesystäväni lapsista oikein paljon, mutta olen nyt kolmen vuoden ajan ruksannut suoraan joka kolmannen viikon kalenteriini. Olen siis karsinut kaikista omista menoistani ja jutuistani. Kyse kun ei ole siitä, että miesystäväni TOIVOISI minun olevan silloin paikalla kun lapsosetkin, vaan se on ehdoton VAATIMUS. Esim. nyt luokseni olisi ollut tulossa ystäviäni joita en ole nähnyt lähes vuoteen, mutta miehelle ei millään käynyt että jäisinkin kotiini tulevaksi viikonlopuksi...
Siis lähinnä haluaisin tietää, että olenko minä tässä itsekäs, vai pitäisikö minun vaatia mieheltäni edes joskus harvoin joustoa, kun itsekin kuitenkin suunnittelen oman elämäni osittain hänen lastensa mukaan? Pahoitin mieheni mielen kapinoimalla tästä asiasta ja tiedän miten tärkeitä lapset hänelle ovat. Mutta olen nuori, olen niin monesti sanonut ystävilleni "ei, en voi kun miehellä on lapset"... eikö mies voisi edes vähän tulla vastaan, joskus harvoin? Hänen mukaansa olen itsekäs enkä ymmärrä häntä ollenkaan tässä asiassa. Minusta taas tuntuu, että hän pitää itsestäänselvyytenä sitä että olen aina hänen lastensa kanssa eikä ymmärrä sitä, että kyllä se minultakin vaatii järjestelyjä ja silloin tällöin jopa "uhrauksia".
Eihän se niinkään voi olla, että elämäni kaikki seuraavat "jokakolmannet" viikonloput ovat nyt sitten lopullisesti, ehdottomasti, poikkeuksetta täynnä? Vai onko tämä nyt tämä valitsemani tie ja turhaan tässä valitan ja pohdiskelen? :) On hankala asettua miesystäväni asemaan ja koettaa ajatella asiaa toisin päin, koska omia lapsia minulla ei vielä ole. Ymmärrän kyllä sen, ettei tunnu kivalta jos lähden esim. ystävien kanssa viettämään iltaa kun hän jää lasten kanssa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Nuo asiat sinun on puhuttava selviksi miehesi kanssa. Lapsia ei niihin pidä sekoittaa.
Lapset ovat niin iso ja tärkeä osa ihmisen elämästä, että mikään muu ei ole siihen verrattavissa. Vanhemmat ovat valmiita uhraamaan mitä tahansa lastensa vuoksi - ja uhraavat myös. Ymmärrät miestäsi paremmin, kun muistat sen.
Ihan mielenkiinnosta kysyisin sellaista että miten kotityöt jaetaan teidän kesken? Sinä et siis virallisesti asu siellä mutta vietät kuitenkin suurimman osan ajastasi siellä.Onko mitään viitteitä siitä, että mies kannattaisi kovinkin muinaisia käsityksiä naisten ja miesten töistä, jossa lapstenhoito ja kotityöt ovat naisten hommia, ja mies käy töissä ja tuo leivän pöytään?
Joka kolmas viikonloppu on todella pieni tapaamismäärä ja tuo pakkovaatimus sinulle, että sinun pitää olla paikalla lasten tullessa särähtää nyt ainakin minun korviini siltä, että mies on vasta eron jälkeen "joutunut" kantamaan vastuuta lapsistaan kokonaisvaltaisesti eikä pärjää ilman naista tässä hommassa. Ehkäpä se edellinen liitto kaatui juuri siihen, että miehen edellinen nainen vastasi lapsista ja kodinhoidosta yksin ja mies keskittyi uraansa. Nainen uupui ja liitto loppui, mutta mies huomaa ettei pärjääkkään lastensa kanssa ja haluaa nyt valjastaa sinut sinne lastenhoitoon ja kodinhoitoon, jotta hän voi jatkaa urakeskeisyyttään.
Mitään itsekästä ei todellakaan ole siinä, että haluat välillä olla jossain muualla nuo lapsiviikonloput. Eipä sitä ydinperheissäkään jatkuvasti hoideta lapsia yhdessä, vaan kumpikin vuorollaan, ihan niinkuin sitten eronkin jälkeen erovanhempina. Jos tuossa tekstissäni oli mitään tuttua sinun kannattaa kysyä itseltäsi yrittääkö mies kenties delegoida oman vastuunsa isyydestään sinun kannettavaksi.
Eiköhän edelleen suuri osa liitoista kaadu siihen, että vaimo uupuu työsarkansa alle kun mies luo uraa ja unohtaa perheensä. Nämä miehet päätyvät kiertoon ja seuraavaksi uupuu se äitipuoli joka vastaa omistaan ja miehen lapsista miehen edelleen luodessaan uraa ja keskittyen täydellisesti siihen ajatukseen että kodin- ja lastenhoito on naisten hommia. Tällainenkin liitto loppuu siihen että nainen uupuu ja ottaa hatkat.
Jos meni arvaukset täysin metsään kerrot siitä varmasti. Korostan vielä että mitenkään ei ole itseksätä sinulta välillä tehdä jotain muuta noina viikonloppuina. Mies on itsekäs jos sitä sinulta vaatii.
Eli... jos tää vanhempi tietää että lasten takia täytyy uhrautua, HÄN ottaa sen vastuun, kun kerran heidät on maailmaan saattanut!! Ei lasten isä voi mitenkään velvoittaa uutta naisystävää tähän! ja naiset tietäen, he uhrautuvat aivan tarpeeksi pyytämättäkin..
Mies/isä uhraa oman aikansa.. ja saa vain olla onnellinen jos kohdalle on osunut naisystävä joka on samalla aalto pituudella.. Mut!! Harva mies sen ymmärtää, vaikka olisi kohdalle osunutkin...
Moi !
Mullakin oli tuollaisia fiiliksiä silloin joskus suhteemme alkuaikoina. Minusta sinä olet ihan tervejärkinen ihminen. Väkisinkin voi tulla pakokauhuinen tunne että näinkö tämä nyt tässä sitten menee koko loppu elämä, mutta kyllä ne kaikki asiat lutviutuvat.
Sinä annat tukea miehellesi olla hyvä isä lapsilleen hienosti hyväksymällä lapset osana elämäänne, ja kannustamalla häntä tapaamaan heitä. Hatun nosto sinulle.
Mutta kyllä sinun on oikeus myös elää omaa elämääsi. Parisuhteenne tulee varmasti kärsimään jos toinen teistä tuntee että on ahdistettuna nurkkaan.
Sinä olet hänen naisystävänsä, rakastat häntä ja välität lapsista, mutta et sinä ole kuitenkaan hänen "omaisuuttaan" jota määrätään olemaan siellä missä hän haluaa.
Luottamus ja kunnioitus ovat tärkeitä asioita. Miehesi ehkä kokee jotain pelkoa sinun menettämisestäsi jos sinä et ole yhtälailla kyseisiä viikonloppuja kiinni lapsissa kuten hän.
Toivon että saatte asiat selviksi puhumalla rauhassa. Voimia!
Niin nöyryyttä, kunnioitusta ja kykyä väistyäs ryjään ja olemalla huomaamaton silloin, kun mies on lastensa kanssa. Katkeruus ei auta sua mitenkään, tai ex vaimolla ja lapsille naljailu, tosin sitä voi odottaakin ja ex viamo lapsineen osaa suhtautua niihin huumorilla, koska se johtuu nyksiön omista ongelmista ja kateudesta.
Kiitokset vastauksista (vaikka tuon viimeisimmän pointti jäi hieman avoimeksi)! :)
Tosi mukavaa kuulla, ettei ole itsekästä haluta joskus elää myös omaa elämääni. Kysehän ei ole siitä, että haluaisin lähteä "omille teilleni" usein. Tällaisia tapauksia on nyt sattunut pari kertaa vuodessa, että jotain minulle tärkeää tapahtuisi jossain toisalla juuri silloin kun miehellä on lapset. Tällöin minä olen aina joutunut joustamaan ja luopumaan omista jutuistani. Tuntuu hassulta, että mies on niin mahdottoman tiukka tässä vaatimuksessaan, kun itsekin tulen häntä niin paljon vastaan ja pyrin olemaan joustava. Eikö joskus olisi hänenkin vuoronsa? Lapset ovat hänelle tosiaan niin tärkeä asia, että ei se joustamiseni mitenkään "kamalaa" ole ollut. Mutta nyt asia jotenkin taas pääsi kärjistymään, koska minulla olisi ollut tulevana viikonloppuna niin paljon omaa tekemistä, mitä en ehdi muulloin hoitamaan, sekä lisäksi tuo ystävieni vierailu, jotka käyvät noin kerran vuodessa....
Miehen mielestä en ole tarpeeksi sitoutunut tähän jos en sitoudu olemaan lasten kanssa aina kun hänkin. Sen pitäisi olla minulle kuulemma tärkein asia, jolloin voin ihan hyvin perua kaikki muut mahdolliset menot. Ja onhan se tärkein asia, mutta.... onhan niitä muitakin tärkeitä! En tiedä, osaanko selittää tätä hänelle niin että hän ymmärtäisi eikä ottaisi sitä kammottavana loukkauksena.
Ehkä kyseessä voi tosiaan olla osittain tuokin, että mies kannattaa aika muinaisia käsityksiä naisten ja miesten töistä - ja hän todella luo uraa eli arvauksesi osui nappiin! Mutta toisaalta hän on lastensa kanssa todella hyvä ja alusta saakka olen arvostanut sitä puolta hänessä paljon. Mielestäni hän siis pärjäisi varsin hyvin ilmankin minua sen pari päivää. Kyse onkin ehkä enemmän siitä, että hänestä on vain niin paljon mukavampaa olla yhdessä koko porukalla - ja ymmärrettäväähän se toki onkin. Ja ei ole kuulemma "reilua", että minä lähden jonnekin kun hän on lastensa kanssa. *huokaus*
En nyt tiedä kannattaako tuohon viimeisimpään vastaukseen mitään kommentoida, mutta miehen exän kanssa en ole missään tekemisissä koska hän ei ole halunnut tietää miehen nykyisestä naisesta mitään. Mutta vaikuttaa ihan hyväsydämiseltä ihmiseltä, ja hienosti ja aikuismaisesti he saavat sovittua lapsiin liittyvät asiat.
Toivon että saamme asiat puhuttua selviksi. Nyt olemme vain puhuneet ja puhuneet (ja kirjoitelleet pitkiä kirjeitä - - meillä on tämmöinen hassu tapa jos on erimielisyyksiä ja olemme omilla paikkakunnillamme :) - - mutta vielä tähän ei ole löytynyt ratkaisua. Jos hän oikeasti vaatii että asian tulee mennä näin eikä minua kohtaan joustoa löydy, niin tästä voi tulla aika iso kynnyskysymys meille. Paljon olen valmis uhraamaan ja paljosta luopumaan, mutta en kuitenkaan aivan kaikesta. Enkä kestä sitä, jos minua aikuisena "määrätään" olemaan jossain, ilman että asiasta voisi tarpeen vaatiessa keskustella...
Eli mies siis on sitä mieltä ettei se ole reilua että sinä et ole lasten kanssa silloin kun hän on....hmmm...mies on omien lastensa vanhempi siinä missä sinä et. Kovin itsekkäältä vaikuttaa kyllä kyseinen mies, ja yrittää vielä kaiken lisäksi syyllistää sinua puheillaan ettei ole reilua, sinä et ole sitoutunut jne. Oletko koskaan kokeillut miehen sitoutumista sinuun, eli menettekö aina saman kaavan mukaan että sinä matkustat hänen luokseen ja hän vastaavasti ei koskaan tule sinun paikkakunnallesi?
Surullisena totean että mies ikävä kyllä ainakin minun korviin kuullostaa juuri sellaiselta joka soveltaa elämänfilosofiaa: "Miksi häämekko on valkoinen? Koska kaikki muutkin kodinkoneet ovat valkoisia".
Todella toivon että asianne järjestyy ja mies tajuaa mitä on menttämässä sinussa omaa typeryyttään jos hän jääräpäisesti pitää kiinni tuosta ajatuksestaan että sinun tehtäväsi on olla hänen määryksen alaisena palvelijana vailla omaa tahtoa ja elämää.
Pidähän huolta itsestäsi ja ennen kaikkea pidä puolesi. Usko pois että sinne kodinkoneitten jatkeeksi ei kannata päätyä, ei edes rakkaudesta mieheen, sillä se on hukkaan heitettyä elämää jos jokin.
Ihmetyttää tollanen vellihousu, joka ei uskalla/halua olla lastensa kanssa ilman toista aikuista. Vai onko niin mukavuudenhaluinen, että koko ajan pitää olla saatavilla pullaa ja pil. Jos suhteenne kuitenkin etenee ja saatte yhteisen lapsen kykeneekö mies huolehtimaan tästäkään ilman, että sinä olet läsnä 24/7.
Nii just, aina pitää thdä kiusaa miehelle ja lapsille ja varsinkin sille exälle. Loppupeleissä se mies siinäe niten kärsii. Kuka mies ei käsrsisi jos lastensa äitiä haukutaan ja omia lapsia. Pakko sietää ettei uusikko heitä pellolle.
Muutamat hullut kommentit mitä sait lähtee sen yhden palstaterroristin suusta, nimimerkki yxmutzi ja hänen sata sivupersoonaa, et unohda ne kokonaan. Sen neuvon annan uusioperhekuvioissa olleena, että kaikkien aikuisten täytyy kyetä kunnioittamaan toisen yksityistäkin elämää, eli kavereita ja sukulaisia, jotka olivat kuvioissa jo ennen kuin te tapasitte. Siis mene omiin menoihisi, jos suhde siihen kaatuu, usko siihen, että et menettänyt elämäsi parasta miestä.
Jos minua tarkoitat, niin tässä ainoa kommenttini: "Nuo asiat sinun on puhuttava selviksi miehesi kanssa. Lapsia ei niihin pidä sekoittaa.
Lapset ovat niin iso ja tärkeä osa ihmisen elämästä, että mikään muu ei ole siihen verrattavissa. Vanhemmat ovat valmiita uhraamaan mitä tahansa lastensa vuoksi - ja uhraavat myös. Ymmärrät miestäsi paremmin, kun muistat sen."
Miksi tämä pitäisi unohtaa kokonaan? Mikä siinä sinua vaivaa? Eikö sinun mielestäsi asioita pidä puhua selviksi miehen kanssa? Miksi ei? Pitäisikö sinusta lapset sekoittaa siihen? Miksi ihmeessä? Eivätkö lapset mielestäsi olekaan iso ja tärkeä osa ihmisen elämästä? Kuulsotaa kamalalta. Eivätkö vanhemmat sinun tietojesi mukaan ole valmiita uhraamaan mitä tahansa lastensa vuoksi? No ehkä eivät aivan kaikki, mutta useimmat vanhemmat toki ovat. Etkö usko, että aloittaja ymmärtää miestään paremmin, jos muistaa sen? Millä perustelet?
Sivupersoonani saatte toki unohtaa, kun niitä ei ole muualla kuin sinun mielikuvituksessasi.
Hyvä "yksimutsi" kun ketjun aloittaja ei ollenkaan kysynyt sitä mitä sinun edelläolevat kysymykset oli. Hän kysyi ONKO HÄNELLÄ OIKEUS OMIIN MENOIHIN!! Siihen ei tarvitse sekoittaa eksiä, lapsi eikä muitakaan! Ja jos se mies haluaa lastensa kanssa olla, hienoa niin, mutta hänen uudella kumppanillaan on oikeus YSTÄVIIN , SUKULAISIIN ja OMIIN MENOIHIN! KIITOS,joko tajuat?
Ei kysynyt ei, mutta sinun outo viestisi antoi aihetta kerrata ne.
Kun luin aloittajan viestin, huomasin, että hän pohdiskelee asiaa monelta suunnalta, muun muassa lasten kannalta. Esitin vastauksessani muutamia mielipiteitäni. "Eksistä" en maininnut sanallakaan.
Sinultahan se vastaus tuli oikein suuraakkosin, eli tämän jälkeen keskustelu on turhaa ja sinun mielestäsi kiellettyä. Kaikkitietävä on puhunut.
Meillä kaikilla on tietääkseni vaan tämä yksi elämä. Jokaisella on myös ns. oma elämä. Omia ystäviä, omia menoja, omia harrastuksia. Kaikkea minusta ihan normaalia, joita suhteen molemmat osapuolet elämässään tekevät ilman, että kumppani nyhjää kyljessä kiinni. Minusta on ihan tervettä tavata omia ystäviä ja saada sitä omaa aikaa. Pidä siitä kiinni. Ei sen tarvitse tarkoittaa, että et jatkossa edelleen ole myös osa perheen joka kolmannen viikonlopun arkea, vaikka sinulla on omia menoja. Oletko se piika, joka hoitaa joka kolmannen viikonlopun pyörityksen. Mies vaatii sinulta läsnäoloa, jolloin hänelle jää tietysti enemmän aikaa olla lasten kanssa, jos ei tarvitse kotitöitä hoitaa. Minä kertoisin tälle vaativalle ja ehdottomalle miehelle, että nyt istutaan saman pöydän ääreen ja keskustellaan. Jos on tunne, että olet kuin pallo jalassa, ei ole mahdollisuutta mihinkään omaan, se tukahduttaa varmasti kaiken muunkin kumppanin kanssa olemisen ennen pitkää. Ymmärtäisi nyt hyvä mies antaa sulle vähän pitempää liekanarua. Kun sinä voit hyvin, niin varmasti voi sitten mies ja mukulatkin.
Itse olen uusperheen lapseton uo. Aviomiehelleni ja hänen lapsilleen on tärkeätä aina silloin tällöin viettää aikaa myös ilman minua. Useimmiten se onnistuukin ihan luontevasti kun olen töissä. Välillä sitä aikaa haetaan muulla tavalla. Silloin minä saan taas mukavasti tehdä juuri sitä, mitä tahdon. Useimmiten toki olemme porukalla.
Miehen vaatimus on kummallinen. Miehen lapsiviikonloput ovat juuri sopivia ajankohtia, jolloin sinä voit panostaa itseesi, tavata kavereitasi ja tehdä omia juttujasi. Mies saa samalla kahdenkistä laatuaikaa omien lapsiensa kanssa ilman että paikalla on heille vieras ihminen. On ihan fiksua sopia, että mies voi viettää rauhassa viikonloppua lastensa kanssa.
Mies on todella dominoiva vaatimuksensa kanssa. Mitkä ovat todelliset syyt vaatimuksen takana ? Onko kysessä mustasukkaisuus vai tarviiko hän jonkun jakamaan hoitovastuuta lapsista. Mieti asiaa toisin päin. Jos sinulla olisi lapsia, suostuisiko mies lapsettomana sitoutumaan samalla lailla niihin kuin sinulta vaaditaan.
SInun kannattaa miettiä suostutko vaatimuksiin. Kun suhteenne syvenee, rajoituksia voi tulla hiljelleen lisää. En lähtisi ollenkaan tuolle tielle. Sovi ja hyödynnä omiin menoihisi miehen lapsiviikonloppuja. Katso mitkä on miehen reaktiot sen jälkeen. Niistä voit päätellä onko suhteellanne tulevaisuutta.