Puhutaanko nyt totaalisesta haluttomuudesta - mikään seksiin liittyvä ei kiinnosta jne? Vai puhutaanko siitä, että parin halut on erilaiset?
Minun / meidän ongelma on se, että mies haluaa seksiä jatkuvasti, minulle riittäisi vähemmänkin.
Haluttomuuttani vähentää oleellisesti se, että ilmassa on koko ajan jonkinlainen vihjailu seksistä, joko sanallisesti tai suoraan fyysisesti ( peffan tai rintojen koskettelu aina kun vain mahdollista jne ) Ei todellakaan herätä haluja, kun pyörität arkea lapsineen, kotitöineen ja vielä käyt vuorotyössä kodin ulkopuolella ja kotona on kokoajan miehen taholta "odottava fiilis"...
Olenko siis haluton? Ajattelen usein seksiä, luen näitä palstoja, tyydytän itseäni jos tarvitsee. Mutta kun mies äänettömine odotuksineen on lähistöllä, ei haluja juuri ilmaannu. Olenko siis jotenkin lukossa? Olen ilmaissut hyvinkin selvästi, ettei halujani edistä se, että asiaa pidetään koko ajan "vireillä" puhein, ilmein tai teoin. Puhe yleensä tehoaa, mutta seurauksena on lähes mykkä mies - vain välttämättömin asia sanotaan. Voi perkele - pitääkö normaali sopuisa avioelämä "maksaa" sillä, että antaa vaikka ei huvita?
Sanokaa nyt hyvät siskot onko teitä muita samassa tilanteessa - miesten kommentit myös tervetulleita!
Minun / meidän ongelma on se, että mies haluaa seksiä jatkuvasti, minulle riittäisi vähemmänkin.
Haluttomuuttani vähentää oleellisesti se, että ilmassa on koko ajan jonkinlainen vihjailu seksistä, joko sanallisesti tai suoraan fyysisesti ( peffan tai rintojen koskettelu aina kun vain mahdollista jne ) Ei todellakaan herätä haluja, kun pyörität arkea lapsineen, kotitöineen ja vielä käyt vuorotyössä kodin ulkopuolella ja kotona on kokoajan miehen taholta "odottava fiilis"...
Olenko siis haluton? Ajattelen usein seksiä, luen näitä palstoja, tyydytän itseäni jos tarvitsee. Mutta kun mies äänettömine odotuksineen on lähistöllä, ei haluja juuri ilmaannu. Olenko siis jotenkin lukossa? Olen ilmaissut hyvinkin selvästi, ettei halujani edistä se, että asiaa pidetään koko ajan "vireillä" puhein, ilmein tai teoin. Puhe yleensä tehoaa, mutta seurauksena on lähes mykkä mies - vain välttämättömin asia sanotaan. Voi perkele - pitääkö normaali sopuisa avioelämä "maksaa" sillä, että antaa vaikka ei huvita?
Sanokaa nyt hyvät siskot onko teitä muita samassa tilanteessa - miesten kommentit myös tervetulleita!
Vastaukset 47
Vanhimmat
Mikä siinä seksissä sitten on niin kauheeta? Etkö voi "antaa" vaikkei itsellä fiilistä olekaan, jos miestäsi rakastat. Hän tulee onnelliseksi ja ehkä sinäkin ajan mittaan.
synti ja häpeä se on,kieltäytyä.
Oletko mies, kun tuolaista kirjoitat? Näin naisen näkökulmasta voin sanoa, että en voi "antaa" jos ei huvita/haluta. Yhdyntä tekee tosi kipeää jos ei ole tarpeeksi kiihottunut = kostea.
Me ihmiset monesti unohdetaan et me ollaan erilaisia halujemme kanssa. Toisille seksi on hyvinkin tärkeetä ja toisille riitää vähempi seksi.Uskallan väitää myöskin että seksi lähtee korvien välistä siis siinä mielessä et tuoko ylipäätänsä omaa seksikyytään ja halujaan näkyville, uskaltaako tuoda!!! Toisissa suhteissa on niin päin et nainen haluais enemmän mut miehelle riitää vähempi.Kauheeta ajatellakin että monta vuotta joutuisi panttamaan halujaan sen takia että toinen ei halua tai jaksa tai on pääkipee yms. selitystä. Sitä pitäis parisuhteen alussa jo katsoa et meneekö halut yksiin, niin ei tarvi sit monta vuotta tapella seksistä!!!!
Muuten hyvä huomio, mutta kun ihmiset myös muuttuu vuosien myötä ja samoin muuttuu halutkin. Alussa haluja on, mutta ne voi myös hävitä.
Jos joutuisit itse seksipeto vaikka syöpähoitoon tms ei varmasti sullakaan olis ekana mielessä seksi... Ei aina voi olla seksipeto eikä tarvitsekaan olla, jos vierellä on ymmärtävä ja oikeasti rakastava kumppani.
En ihan täysillä ymmärrä tota miksei ihmiset osaa nauttia pienistä elämäniloista niinkuin seksistä? Sehän antaa lisää energiaa ja puhtia päivään, auttaa unohtamaan ikävän päivän jne.. Sitä vaan ihmettelen, että mitenkä ihmiset jaksaa vuositolkulla sellaisen kumppanin kanssa jollei tämä herätä minkäänlaisia tunteita / haluja?? Juu, tiedän kyllä--onhan suhteessa kaikkea muutakin kuin se seksi, mutta jos toisen läsnäolokin saa jo ahdistumaan, voi vaan kysyä: onko suhteella ihan terve pohja?
Puhutaanpa sitten totaalisesta haluttomuudesta tai siitä että haluaa vähemmän kuin toinen, niin ongelma on olemassa. Naista ottaa päähän kun mies jollakin tavalla ilmaisee haluavansa seksiä. Ja miestä ottaa päähän kun mieli tekee ja nainen pyörii siinä silmien edessä haluttavana mutta koskea ei saa. Ei ole herkkua kun katse osuu vahingossa pyöreään pyllyyn ja mielessä käy hekumallinen ajatus. Mutta tietää jo etukäteen että vihjaaminenkin saa ilmapiirin kiristymään.
Naisen ja miehen seksuaalisuus on näemmä vaan niin totaalisen erilaista. Miehenä en ymmärrä ollenkaan sitä ettei kumppania voisi tyydyttää vaikkei itsellä mieli tekisikään. Minä ainakin tyydyttäisin vaimoni jos hän sitä haluaisi, vaikken itse juuri sillä hetkellä haluaisikaan seksiä. Tuo "kosteusongelma" on lähinnä akateeminen, eli helposti kierrettävissä. Ja toisaalta, voihan sen tehdä muutenkin kun perinteisellä tyylillä. Jos on oikein luova niin naisen ei tarvitse ottaa edes housuja jalasta :) Tekee vaikka kädellä tai suulla ym. onhan näitä keinoja.
No niin, olen kai taas ansainnut naisten vihan päälleni. Joten jään mielenkiinnolla odottelemaan kommentteja.
Jos olet, niin loppupäässä kysyin että miksi miehet tekevät siitä niin suuren numeron, jos joskus joutuvat tyydyttämään itsensä? Ei kai vaimon tarvitse tyydyttää jokaista halua? Varsinkin jos halujen määrä on kovin erilainen?
Kyllä minäkin silloin tällöin "otan suihin" että miehen olo helpottuu.
Mitäs sinä sanoisit, jos vaimosi tyydyttäisi itseään silloin tällöin eikä haluaisi asiaa sinun tietoosi? Kokisitko sen suorana loukkauksena miehisyyttäsi kohtaan vai näkisitkö asiassa jotain positiivista?
Ei miehet tee suurta numeroa siitä jos joutuvat joskus tyydyttämään itsensä. Suuri numero tehdään silloin kun halut eivät tosiaankaan kohtaa, eli ollaan selkeästi puutteessa. Kaikki miehet tyydyttävät itseään ja mikäs siinä silloin kun se ei ole ainoa "tapa saada".
Niin mitä tulee tuohon naisen itsetyydytykseen. Taisipa vaimo kerran sanoakin tyydyttävänsä itseään. Minua se silloin vähän yllätti, kun olin siinä uskossa että häntä ei seksi kiinnosta missään muodossa. Ei siinä todellakaan mitään pahaa ole. Olen oikeastaan sitä mieltä että itsetyydytyksellä oppii tuntemaan itseään ja omaa seksuaalisuuttaan paremmin. Saattaahan siinä sivutuotteena yhteinen seksikin parantua.
ja miehen seksuaalisuus ole loppujen lopuksi yhtään erilaisempaa. Naiset on vaan pienestä pitäen joka taholta annettu ymmärtää, että naisen seksuaalisuuteen kuuluu tunteet enemmän kuin miehen. Näin ollen naiset eivät muka voi antautua jos ei välttämättä kovin tee mieli. Ja se on tietenkin jokaisen oikeus, mutta mikä helvetin pyhä asia sekin on (kaikenlainen pakottaminen on tietenkin väärin, mutta näin normaalissa suhteessa ajateltuna) ettei voi ohimennen aviollisia velvollisuuksia suorittaa. Samanlainen pyhä asia kuin se, että naisia ei voi ohjeistaa olla liikkumatta tuhannen kännissä pimeällä kujalla raiskauksen vaaran takia, koska se on naisen vapauden riistämistä eikä terveen järjen käytön peräänkuuluttamista, no hieman off topic.
Minä ainakin "antaudun" miehelleni, jos joskus jostain kummasta syystä ei oikein haluta. Ei se multa ole pois jos rakastamaani ihmistä miellytän. Jos en muka jaksa harrastaa seksiä, niin suihinotto on sitten paikallaan.
Sitäpaitsi olisin alkuperäisenä kirjoittajana helvetin tyytväinen että vielä lapsien jälkeen avioliitossa on noinkin paljon seksuaalista värinää. Musta on ainakin ihana huomata kun mies haluaa minua, vaikkakin sitten arjen tiimellyksessä. Taitaa olla Vaimolla joku klikki ylipäätään seksiin.
Meillä kyllä halaillaan runsaasti muutenkin ja pidetään toisia hyvänä, puhutaankin paljon, mutta seksin suhteen on aina jotenkin hankalaa, samanlainen odottava fiilis joka päivä ja kuitenkaan mitään ei loppujen lopuksi tapahdu.
Mies haluaisi usein, minä taas en johtuen suurelta osin e-pillereistä. Minäkin luen näitä palstoja, tyydytänkin itseäni joskus, mutta mieheni ilmaantuessa näköpiiriin ei vain ole haluja tuosta vaan. Halut kyllä heräävät jos mieheni hyväilee minua... mutta olen jotenkin väsynyt siihen, että mies haluaisi, mutta ei ole valmis tekemään mitään asian eteen, kuten hyväilemään minua ja siten innostamaan seksiin. Aloitteen tekijä olen viimeisen vuoden aikana ollut lähes yksipuolisesti minä.
Ehkä tämä siis johtuu nimenomaan siitä, että kumpikaan ei tee varsinaista aloitetta. Molemmat kyllä vihjailemme ja kiusoittelemme, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu. Että voi ollakin vaikeaa!
Hauska lukea vastauksianne - kiitos ja jatketaan.
Usein saa lukea, kuinka naisihmiset valittelevat, kuinka mies ei tee kotitöitä, ei osallistu lastenhoitoon jne ja että siinä on suuri syy haluttomuuteen. Julkean tunnustaa, että meillä on asia juuri toisinpäin: mies tekee ja osallistuu - "mykkäkautenaan" kaikkein eniten ja sekös saa vielä enemmän tuntumaan että seksiähän tässä taas ostatellaan. TIEDÄN TIEDÄN - kuullostan oikealta naispaholaiselta, kun en jo anna periksi, mutta haluan tiedustella mielipiteitänne, vaimot : onko tosiaan niin, että tällaisella kotitöiden tekemisellä halunne heräävät? Missä on ns. henkinen puoli - tunne, että puolisosi on edes hetkittäin samalla planeetalla? Meidän tapauksessa minun haluttomuuteni johtui alussa kaikenlaisista vaivoista ( kiitos synnytyksille) jotka veivät mielialaa aikalailla alaspäin. Tähän kun on lisätty noidankehä, jossa halailut, hyväilyt ja pussailut jäi vähälle, ettei tule suotta "provosoitua" miestä - lopputulos on tässä.
Kieroutunut tilanne. Kommentteja??
eli meillä rakastellaan kerran kuussa:( mä haluaisin joka päivä mut vaimo ei..nyt pelkään jo yrittää seksiä hänen kanssaan.kyllä ottaa pannuun ku hirveesti haluttaa ja odottaa naista sänkyyn ja kun se sit tulee viekkuun ja yrittää ni kuuluu se...no.älä.ei jaksa...eli täytyy olla jo ennustaja et uskaltaa enää yrittää.ja sit vielä ihmetellään miks mies pettää...
joo, seksinovelleja on kiva lukea ja myös minä tyydytän itseäni välillä esim suihkussa, mut karvanen mies mahoineen ei oikeen kiinnosta. meillä on ollut pitkiä taukoja ja välillä on meinannut tullla ero haluttomuuteni takia. mieheni mielestä emme ole ns aviopari jos suhde on lähinnä platoninen. voihan perse sanon minä!
en sentään tee vuorotyötä ja lapsiakin on vain 1 7-vuotias, mutta välillä työt rassaa niin ettei kertakaikkiaan houkuttele ajatus seksistä. ja en ollut tällainen ennen synnytystä!
älytöntä, mut välillä minusta kans tuntuu että annan puoliväkisin jotta sopu säilyis. mieheni on muuten kiva ja kunnollinen, mutta repsottava maha ei houkuttele. mies ei harrasta mitään liikuntaa, olen yrittänyt saada sen innostumaan mut ei.
mä olisin onnellinen jos mies osoittaisi huomiota vaikka on lapset, vuorotyö, väsymys jne jos se tuntuu niin inhottavalta ja et halua niin pitäiskö ettiä toinen mies? :P
Jos seksi on niin vaikeeta miehes kanssa, niin ehkä suhteessa on muutakin vikaa.
Sanoit et inhottaa jatkuva koskettelu pepuun ja rintoihin, sekä se et seksi on kokoajan ilmassa.Onko mieleesi tullu et oot ehkä väärän miehen kanssa.Sehän pitäis olla vaan mukavaa jos miehes viellä monen vuoden jälkeen on iskussa :)
eli väärät ihmiset ovat yhdessä.
Harmi että asiasta tehdään niin rikollista, jos toinen haluaa tästä syystä erota.
Luin juuri paatoksellisen yleisökirjoituksen, jonka mukaan sen mitä on luvannut naimisiin mennessä on pidettävä elämän loppuun saakka.
Mutta eikö se ole kaikille osapuolille palvelus, että erotaan jos ei yhteen enää sovita. Eli ollaan opittu elämän varrella tuntemaan toisia paremmin ja ilmi on tullut asioita joita ei vielä naimisiin mennessä ollut tiedossa. Miksi siis on vain "siedettävä". Sitten ruikutetaan kun on muka haluttomuutta ja ihmetellään mistä johtuu.
Onhan se helppo sanoa että erotkaa ja ongelma katoaa. Mutta ei se ole oikeassa elämässä niin helppoa että tuosta vaan lähdetään. On lainoja ja lapsia, asuntoja ja autoja, mennyttä elämää ja muistoja.
Elämä ei ole ihan noin mustavalkoista.
Elämä on just niin helpoo tai vaikeeta kun siit haluaa tehdä.Jokainen meistä saa elämältään kaiken sen mitä haluaa, kun vaan osaa tehdä ratkaisuja.Ainahan voi vedota johonkin!!!!!!!!
Jokainen meistä ei todellakaan saa elämältä sitä mitä itse haluaa. piste. Itseasiassa yllättävän moni ei saa. Kun on nuori ja täynnä elämää niin kaikki näyttää niin helpolta.
Se on totta että elämä on just niin helppoo tai vaikeeta kun kun siitä itse haluaa tehdä. Mutta nuo mainitsemani eivät todellakaan ole mitään tekosyitä. Minun olisi ainakin todella vaikea irroittautua noin vain kaikesta.
Voihan ne ongelmat tietysti jäättää taakse jos ei ole selkärankaa yrittää niitä ratkaista.
Tää nykaika on kummalista kun kaikesta tehdään niin helvetin iso asia eli menää sinne toiseen äärilaitaan puhutaan ja puhutaan mut mikään ei kumminkaan muuta.Jos me ihmiset osattais mennä peilin eteen ja löytää vikoja itsestämme ja ajattelemalla sen jälkeen että mitä minä voisin tehdä toisin että tuo toinen toimisi ja tekisi toisin.Aina vaan oikein hakemalla haetaan vikoja toisistamme
On kokemusta, että on kaikkea muuta. On lapsia, jopa ihan pieniä, on yhteinen talo, auto ja paljon vielä kaikkea muuta, joka tekee eron vielä monin kerroin hankalammaksi.
Ja tiedossa sekin, että kaikkea ei voi saada.
On tehtävä valintoja ja tyydyttävä kompromisseihin. Lapset on ja pysyy. toisen ongelman poistuttua tulee todennäköisesti jainakin jotain uusia, ehkä lasten tapaamisien järjestelyt, rahahuolet jne.
Ehkä näissä tapauksissa, joissa toinen osapuoli on haluton, on kyse siitä, että tämä haluton henkilö kokee eron liian vaikeaksi toteuttaa, ja tyytyy "kohtaloon". Seksihaluja se ei vain palauta, mutta seksiä tietysti voi harrastaa ilman halujakin, jos on tahtoa, eikä oikein pahoin ahdista.
Tutulta kuullostaa. Minä töissä ja vaimo kotona lasten kanssa. Osallistun kotitöihin kotona ollessani tasapuolisesti tai joskus jopa vaimoa enemmän. Kummallakin on omat menonsa, eikä kumpikaan ole jumiutunut kotiin. Minä en ole lösähtänyt vaan pysynyt kokolailla samoissa mitoissa kuin ennenkin. Vaimoa ei kuitenkaan haluta siinä missä minua ja se pistää suhteen mättämään välillä tosi pahasti. Sitten jos yrittää jotenkin puhua seksistä niin se on aina painostamista, vaikka tarkoitus ei olisikaan tämä. Lähellä pitäisi olla jakuvasti ja huomioida, mutta pitää olla tarkkana, ettei käsi vaella kriittisille alueille, koska se on silloin heti kopeloimista. En väitä ettenkö saisi, mutta jos toinen tekee sen sillä periaatteella, että "annetaan nyt sitten", niin ei paljon kiinnosta. Haluan rakastella, en panna, siinä on iso ero! Halujen kohotessa tiettyyn pisteeseen asti, alkaa olla sama vaikka tekisi temput puhelinpylvään kanssa. Tällöin on vaan tyydyttävä siihen mitä saa ja sillä hetkellä sellainen ns. ankea pano riittääkin. Tiettyyn aikaan kuusta, kun halut ovat kovimmillaan, en väitä ettenkö vihjailisi sanallisesti ja fyysisesti siten, että mikään ei varmasti jää epäselväksi. Ehkä ei näin pitäisi toimia, mutta en tiedä miten muutenkaan sitä voisi kokeilla kepillä jäätä. Jatkuva epäonnistuminen ja asian muuttumattomuus ärsyttää, hermostuttaa ja masentaa. Tämä johtaa siihen, että minulla on puhumattomia aikoja, olen mahdollisimman paljon omissa oloissani ja ajatuksissani. Näin saan halut joksikin aikaa katoamaan, mutta tällöin katoaa moni muukin asia. En osaa enää helliä toista tai olla toisen lähellä. Alan huomaamatta toimimaan kaverillisesti vaimoa kohtaan. Tämä sitten johtaa taas uusiin ja uusin ongelmiin. Ikuinen oravanpyörä on valmis, kunnes tämä tarina päätyy eroon?
Kyllähän lähtökohta on se että sääliseksiin ei tarvitse suostua, kummankaan.Mitalilla on kuitenkin kääntöpuolensa, toinen on tyytymätön.Miehen pitäisi ymmärtää se että asiaa ei auta se että on koko ajan kinuamassa.Sinun pitäisi ymmärtää taas se että miehelle "saamattomuus" on samanlainen ongelma kuin haluttomuus sulle.Enkä tiedä onko sinun kohdalla kysymys haluttomuudesta.Toinen vain haluaisi useammin.Jonkinlainen kultainen keskitie teidän pitäisi löytää.Jos olisin miehesi, niin jättäisin sinut rauhaan vähäksi aikaa kokonaan.Yhtä helvettiähän se olisi mutta saattaisi auttaa.Ideana olisi tilanteen rauhoittaminen.Tätä edeltäisi tietenkin keskustelu siitä missä mennään, mitä molemmat haluaa ym.
Minä olen meillä se mies, jonka vaimo käyttäytyy juuri kuten kuvailit itsestäsi.
Usein kuulee ohjeen, että miehen pitäisi jättää joksikin aikaa vaimonsa rauhaan. Mutta niinkuin kuvailit, niin vaikka jättäisin vaimon rauhaan, hän kokee senkin "sanattomaksi painostukseksi". Jos taas puhun asiasta, niin se on sitten sanallista painostusta. Jos kosketan -> painostusta.
Mitä siis pitäisi tehdä? Muutanko Albaniaan?
Mitä itse odottaisit/toivoisit mieheltäsi? Jos sinä saisit päättää asioista, niin mitä miehesi mielestäsi pitäisi tehdä?
"Pitääkö normaali sopuisa avioelämä maksaa antamalla vaikkei huvita?"
Normaaliin sopuisaan avioelämään kuuluu säännöllinen ja molempia tyydyttävä seksi.
... mutta jos teillä on menossa kausi, jolloin "annat vaimosi olla rauhassa", niin mistä MUUSTA teillä silloin puhutaan?? Meillä ei puhuta sitten mistään, vain pakolliset. Täytyy myöntää, että muutenkaan meillä ei keskustella kovin henkeviä. Itse seuraan kaikenlaisia asioita niin lehdestä kuin televisiosta ja kommentoin näkemääni ja yritän saada "juttukaveria" , mies kommentoi korkeintaan parilla sanalla. Kaikki pidemmät puheenvuorot liittyy johonkin lasten nujakointiin tai tarhastahaku-aikatauluihin.
Nyt on menossa "annetaan vaimon olla" -kausi ja hiljaista on. Minunko tämä hiljaisuus on aina yritettävä katkaista? Pikkulapset yrittää saada tahtonsa läpi kiukuttelemalla, mutta ei kai sentään aikuinen mies? Eikö vaimoon voi suhtautua normaalisti, vaikka ei olekaan vähään aikaan rakasteltu?
Sanoit, että avioliittoon kuuluu molempia tyydyttävä seksi. Kuitenkin usein puhutaan molempia tyydyttävästä SEKSIN MÄÄRÄSTÄ. Meillä on laatu ihan hyvää, tyylilajejakin vaihdellaan ja uutta kokeillaan, mutta tuntuu että aina on määrä tärkeämpi kuin laatu. Miten on?
Onks teillä mitää yhteistä.jos on noin kauheeta niin erotkaa hyvät ihmiset.
Elämä on lyhyt
Puhuminen on kyllä vaikeaa, kun seksi on mielessä koko ajan (ja siis tarkoitan ihan koko ajan!). Silti pitäisi yrittää peittää tämä ja lisäksi vielä kehittää älykästä ja mielekästä keskustelua, vaimon tarkkaillessa jatkuvasti että yrittääköhän se nyt vain saada seksiä kun se nyt yhtäkkiä rupesi muka keskustelemaan. Mutta olet varmasti oikeassa, en osaa puhua tarpeeksi ja oikeista asioista. En oikein edes tiedä miten sitä voisi opetella, kun onnistumisen kokemukset ovat aika harvassa. Tästä nyt taas saa sen kuvan, että onnistuneen keskustelun pitäisi mielestäni johtaa seksiin. En tarkoita sitä (vaikka en pistäisi kyllä yhtään vastaan :) Asetelma silti tuntuu olevan, että teen mitä tahansa suhteemme parantamiseksi, niin vaimo olettaa minun vain yrittävän häntä sänkyyn ja saa paineita sen lisäksi että mitätöi näin koko yritykseni.
Seksin määrästä: määrä sinänsä ei ole absoluuttisen tärkeää, mutta miehelle jokainen seksikerta on eri kerta. Eli jos tänä iltana ei ole seksiä, niin sitä ei voi siirtää huomiseen, sillä huomisilta on eri ilta. Mies siis kokee, että tänä iltana hänet torjuttiin, seuraavana iltana ei.
Olen vähän jäävi puhumaan seksin laatu/määrä -asiasta, sillä meillä sen lisäksi että määrä on lähes olematonta (noin kerran kuussa), niin laatukin on kärsinyt jo pitkän aikaa, kun nainen ei nauti siitä. Pakostakin tuntuu koko ajan, että kaikki on minun harteillani, minun pitäisi keksiä miten sytytän naiseni, miten tuotan hänelle nautintoa seksin aikana jne. sen lisäksi, että huolehdin itse myös omasta nautinnostani (vaimo ei siihen puutu).
... on teidän tilanne aika erilainen kuitenkin kuin meillä. Seksiä harrastetaan noin kerran viikossa - vaihtelee kumpaankin suuntaan. Minulla ei riitä syttyjä rakastelemaan esim. peräkkäisinä iltoina, ellei ole pitkä tauko takana. Minun pitää vähän saada kerätä painetta, sillä akkuni tyhjenevät aivan täysin kun laukean. Mies taas innostuu näistä rakastelukerroista niin, että on varmasti seuraavana iltana vailla uusintaa. Tätä minä tarkoitan, että kyllä minulle riittäisi vähemmänkin, vaikka laatu on ok. Miten saada mies ymmärtämään tämä?
Tiedätkö harrastaako vaimosi itsetyydytystä? Vai onko kaikki seksihalut jäässä? Itse innostun kausittain asiasta, mutta pidän tiedon itselläni. Mies innostuu taas kerran, jos saa tietää minun puuhastelleen omiani. Jotenkin haluan pitää asian itselläni, en halua että mies omii kaikki seksuaaliset haluni. Suon toki hänelle saman, olemmekin sopineet että hän saa rauhassa katsoa toisessa huoneessa pornovideoita, jos minua huvittaa enemmän nukkua. Miksi miehet tekevät yleensä numeron siitä, että JOUTUVAT tyydyttämään itsensä käsin? Eikö sillä saa kuitenkin pahimmat paineet tasattua?
Pornovideoista sen verran, että pidän niistä itsekin ( jippii - meitä yhdistävä tekijä!!! ) ja katsomme niitä usein ennen rakastelua. Tällainen "pikakiihotuskonsti" jäi päälle silloin, kun aikaa rakasteluun oli vain lyhyt tuokio vauvan syöttämisen ym. välissä. Konsti jäi pysyväksi käytännöksi, joten omat luontaiset seksihalut taitavat jo kasvaa horsmaa. Sad?
Jos käteenveto korvaisi rakastelun väittäisin, että koko Suomessa olisi 1000 avioparia. Loput miehet olisivat naimisissa oman kätensä kanssa. Jos seuraa kaipaisivat, niin valitsisivat hyvän kaverin kämppikseksi.
...eli osoittaa, ettet viitsi lukea ajatella samaan aikaan. Olethan varmasti sitä mieltä, että avioliitossa vaimolla on kokonaisvastuu miehensä seksuaalisesta tyytyväisyydestä?? Jos sama pätisi toisinpäin, olisi maailma pullollaan onnettomia aviovaimoja... Okei, mitäs yksittäisestä mielipiteestä, kiitos kuitenkin kun osallistuit!
En myöskään ymmärrä miksi siitä masturboinnista nostetaan niin kamala älämölö? Meilläkin on aikalailla sama juttu kuin teillä sen suhteen ja myös pornovideoiden. Molemmat harrastavat silloin kun siltä tuntuu.
Tuo oli hyvä pointti, että monella naisella "akut tyhjenee" kun laukeaa, eikä enää seuraavana päivänä tee mieli.
Tosin itsellä riittää kyllä virtaa sitten jos siihen asti päästään, vaikka koko yö ja päivä (ei enää seuraavana päivänä).
Siitäkin on tullut mieheltä valituksia, jos kerran kuussa on mennyt koko päivä rakastellessa, eli monta monta kertaa päivän aikana... ("en jaksa enää!"). Senkin pitäisi sitten jakautua tasaisemmin, joka päivälle mieluummin. Että koskaan ei ole hyvin. :(
Joku tuolla puhui, ettei voi ymmärtää miksei toista voi jollain keinolla tyydyttää aina kun tämä haluaa, vaikkei itseä huvittaisikaan... mutta mistä sitä tietää koska toinen haluaa, jos ei mitään sano tai teoillaan esitä haluaan? Pitäisikö kokoajan istua SE kädessä valmiina... :D
Niinhän se on ettei samaan aikaan voi putkiaivoilla syödä purkkaa ja kävellä... Jos naisilta kysytään. Lämmitit vain käämisi suoraan ajattelematta mitä kirjoituksellani tarkoitin. Koita ajatella putkiaivoilla, niin ymmärrät jotain.
Jokainen vastaa pitkälti omasta seksuaalisesta tyytyväisyydestään. Avioliitossa kuitenkin perusajatus on se, ettei vieraissa käydä. Kun käteenveto ei ole kovinkaan verrattava vaihtoehto rakasteluun, jää ainoaksi vaihtoehdoksi saada seksiä vaimolta. Sikäli vastuu miehen seksuaalisesta tyytyväisyydestä siirtyy osittain vaimon harteille (tai haaroille, miten vain). Päävastuu jää tietysti miehelle, vaimon valinta olisi pitänyt tehdä tarkemmin ja harkita jo ajoissa kestääkö surkeaa seksielämää lopun ikäänsä (jos merkit olivat jo ilmassa). Asiaa tietysti vaikeuttaa ihmisen halujen muuttuminen ajan kuluessa. Nämä kaikki tietysti pitävät paikkansa vaikka vaihtaisi kirjoituksessa miehetnaiset.
Miesten ja naisten ajattelu törmää harvinaisen usein arkipäiväisissäkin asioissa (en tarkoita pelkästään seksiä). Sen vuoksi kirjoitin, että suurin osa miehistä valitsisi käppikseksi mieluummin kaverin kuin naisen jos seksin voisi hoitaa omalla kädelläkin.
"Jos sama pätisi toisinpäin, olisi maailma pullollaan onnettomia aviovaimoja" - viitsitkö tarkentaa _mikä_ pätisi toisinpäin? Naisten masturbointi korvaisi rakastelun? Naiset ottaisivat kaverin kämppikseksi? Ja miten tästä seuraisi onnettomat aviovaimot? Vai mistä seuraisi onnettomat aviovaimot? Valaise minua, ei putkella voi ymmärtää neuroniverkon aivoituksia.
Luetko kiireessä (työpaikalla paljastumisen pelossa..) vai kirjoitanko liian vaikeita?
Ensinnäkin: kysyin jo aiemmin, miksi miehet tekee numeron jos JOSKUS joutuvat hoitamaan homman käsin??#%&! Varsinkin kun halut ovat kovin erimääräiset?? Ainako helpotus on saatava vaimolta?? Eihän ole yhtään karrikoitua heittää, ettei avioliittoja olisi kuin 1000 - eihän :D !
Toiseksi: "jos sama pätisi toisinpäin jne..." -
se on suora viittaus edeltävään lauseeseen. Jos et viitsi sitä enää kaivaa esiin, kirjoitan sen vielä tähän: Olethan varmasti sitä mieltä, että kokonaisvastuu miehen seksuaalisesta tyydytyksestä on vaimolla? Käännä tämä irvikuva toisinpäin, niin johan alkaa onnettomia vaimoja ilmoittautua.
Selkiskö?
Silti ihan hauskaa että haraat vastaan. Alan jopa ymmärtää ajatuksiasi, tosin en aio niitä ostaa.
Työpaikallapa hyvinkin, mutta ei kiireestä tietoakaan...
Kirjoitat tosiaan aivan liian vaikeita. Jos ensin on tulkintaa edellisestä viestistä yhdistän seuraavan väittämän jälleen siihen. Eräänlaista logiikkaa.
Mitä tulee tuohon "JOSKUS"-asiaan, niin siinä tahtoo olla aika suuria heittoja. Seksissäkin vaimon "usein" on kovin harvoin sama kuin minun "usein". Epäilen että sinun "JOSKUS" onkin miehesi "usein".
Kirjoitin viestissäni "väittäisin, että koko Suomessa olisi 1000 avioparia". Oma mielipiteeni, ei tutkittu fakta mutta niinhän en väittänytkään - vai väitinkö?
Älä muuten sure ostamista - saat mielipiteeni aivan ilmaiseksi. Maksamaan en ala...
PS. ISOILLA HUUTAMINEN JA !!! JA ??? JA ½!"#¤%&/()=? eivät vakuuta yhtään sen paremmin.
...tätä meidän tilannetta. Tilanne on niin monimutkainen, ettei sitä osaa edes sanoiksi pukea.
Olemme kotonaviihtyvää sorttia, kummallakaan ei juuri ole omia menoja , mutta ei yhteisiäkään. Miestä ei huvita kyläillä kuin äärimmäisen harvoin, joten toisten pariskuntien kanssa ei pääse näitä asioita purkamaan. Ei tietysti varmaan ensimmäisenä pidäkään - eiköhän näistä pitäisi puhua ensin kotona. Pitäisi varmaan hankkia joku harrastus, että saisi olla poissa kireästä ilmapiiristä, mutta mutta: haluaisin käyttää aikaani esim. piha- ja puutarhatöihin YHDESSÄ. Sarkaa olisi, piha on iso enkä pysty (enkä halua) tehdä kaikkea yksin. Mies kokee nämä hommat vain lisätaakkana itselleen ja osallistuu periaatteella " no tehdään nyt sitten äkkiä, on mulla muutakin". Tämä nyt on vain yksi, mutta ajankohtainen esimerkki.
No takaisin siihen seksiin: mies on äreä, jos edellisestä kerrasta alkaa olla 3-5 päivää. Eli perhesovun nimissä olen "armollisesti antanut" eli yrittänyt innostua seksistä edes kerran viikossa. Odotusaikoina ja synnytysten jälkeen meni toki pidempiä aikoja eikä silloin tarvinnut riidellä asiasta, kun oli selkeä syy. Monet kerrat olen sanonut miehelleni, että koska hän on "aina valmis" , pallo on koko ajan minulla --> SUORITUSPAINEITA KERTYY! Enkä pääse milloinkaan vonkaamaan tai viettelemään miestä, koska hän on aina askeleen tai viisi edellä. Ei hyvä.
Aina kun tästä aiheesta kirjoitetaan toisinpäin, (mies on haluton) palstat ovat pullollaan niksejä ja vinkkejä kuinka nainen yrittää tehdä itsestään haluttavan: on pitsiä, parfyymiä, paljasta pintaa
jne. Millä mies voisi yrittää olla haluttava? Siihen en ole vielä keksinyt yksinkertaista vastausta. Kroppa, ulkonäkö ja suorituskyky ovat lähes huippuluokkaa, mutta silti jokin mättää. Miten saada mies kurkistamaan minun maailmaani: mitä murheita kannan mielessäni - kuinka ilostuisin yhteisestä, KIIREETTÖMÄSTÄ puuhastelusta kotinurkilla - kuinka tärkeää minulle olisi viettä yhteisiä iltoja toisten pariskuntien kanssa. Tämän kaiken olen ääneen toistanut vaikka kuinka monesti, mutta ei tunnu aikaa eikä haluja löytyvän. Onko siis parempi, että annan puutarhan rehottaa ja suuntaan mielenkiintoni kodin ulkopuolelle? Hommaan jonkun harrastuksen, jonka parissa voin rentoutua - yksin.
Kyllä se vaan niin on, että haluttomuus ei ole ihan yksinkertainen juttu ratkaistavaksi. Kumpikin yrittää parhaansa, mutta vääriä asioita.
Tämä on aika uuvuttavaa.
Miehen pitäisi osata kurkistaa naisen maailmaan ja jakaa naisen iloja ja murheita. Kuitenkin jos mies tätä yrittää, niin nainen kauhistuu tästä tunkeutumisyrityksestä ja menee lukkoon.
Perustuu omiin kokemuksiin. Ei ole helppoa ei.
Koetas laskea tätä!Oltu 13 v naimisissa ja naitu 5 kertaa!!!!
Ukko syyttää väsymystä ja stressiä.Makaa vaan.Ei meillä käy kettään vieraitakaan.Häntä ei huvita.Ei ole ystäviä.Minulla olisi,mutta hän on niin huono seuramies ettei kukaan viihdy jne jne.
Itse olin vilkas ja vielä ihan hyvän näköinen.Hänkin on,mutta seksi ei maistu.Pornosta ei piittaa eikä seksileluista halua kuullakkaan.Penkkiurheilu ja syöminen ja nukkuminen se on poikaa,hänestä.
Täh!On sinulla todella pitkä pinna.Väkisinkin tulee mieleen miten olet yleensä jaksanut tuollaisen miehen kanssa.Todellista naisen väärinkäyttöä:-)
Kyllä kai tuota ilmiötä taitaa olla useammassa liitossa. Itselläkin on kokemuksia "saavana" oapuolena. Samaa ongelmaa on ollu mulla ja vaimolla, tosin koskettelu ollu hyvää puolin ja toisin. Itse rakasteluun pääseminen ja sen toteuttaminen on ollu joskus aika väkinäistä. En jaksa oikeastaan enää vaivata asialla päätäni vaan annan asioiden kulkea omalla painolla, mutta varmasti asia alitajunnassa vaikuttaa jokapäiväiseen elämään omalla tavallaan.
Tietysti se korpeaa miestä kun hän on käsityksessä, että vaimo ei halua häntä fyysisesti. Silloin tuo mainitsemasi puhumattomuus tulee esille ja sitä on vaikea miehenkään karsia pois. Paha mieli on todennäköisesti sillä hetkellä hyvin suuri ja omalta kohdalta voin sanoa, että kyllä siinä ero ajatukset on mielessä (lapsista huolimatta).
Vaikeahan se on tietysti väkisellä halutakaan, mutta tilanne ei voi tietysti jatkua loputtomiin vai voiko?
Jos haluja ei ilmaannu miestäsi kohtaan,mies ei ole sinulle "se oikea".Kaikki höpötys siitä että menee hyvin muuten,lapsilla on asiat hyvin,on kiva talo jne. ovat toisarvoisia mikäli kummatkin puolisot eivät halua toisiaan.Miehesi haluaa sinua mutta sinä et häntä.En yhtään ihmettele että miehesi ei jaksa innostua small talkiin jos halu on valtava.Sanoit että sinulle riittäisi vähempikin.Liekö näin ollut aina,eli odottaako miehesi että haluat häntä yhtä usein kuin suhteenne alkuaikoina vai onko tilanne aina ollut samanlainen? Jos tilanne on muuttunut suhteenne alkuajoista eli aiemmin olet ollut halukkaampi niin miehesi saattaa kokea että kiinnostus häntä kohtaan on osaltasi kadonnut mikä osittain pitääkin paikkansa.Sanoithan,että sinulle riittää vähempikin.
Jos mielestäsi joudut maksamaan sopuisuudesta olet aivan hakoteillä.Olet suhteessa johon et kuulu.
ps.kirjoittaja on mies joka on jokseenkin samanlaisessa suhteessa
Minä siis haluan seksiä ja olen aina halunnut.Hän ei halua eikä ole koskaan halunnutkaan kuin aniharvoin.Tämä on ollut aina ongelmana.En ole voinut lähteä pettämään koska en ole halunnut pettää.Pakko on tyytyä siihen ettei toinen halua,mutta se on mielestäni väärin minua kohtaan.Muuten ihmisinä toinen toisiamme kohtaan on ihan hyvät tunteet.
Lainaus1:
"Mikä lasketaan haluttomuudeksi??
Kirjoittanut: Vaimo, 25.5.2004 klo 15.01
Minun / meidän ongelma on se, että mies haluaa seksiä jatkuvasti, minulle riittäisi vähemmänkin."
Lainaus2:
"Oletkos nyt ymmärtänyt ?
Kirjoittanut: Vaimo, 1.6.2004 klo 08.51
Minä siis haluan seksiä ja olen aina halunnut.Hän ei halua eikä ole koskaan halunnutkaan kuin aniharvoin."
Nyt taitaa jossain mättää...??? Useampi "Vaimo":ko??
Minä olin se vaimo,joka ei saa ukoltansa mitään:)
Makaa sohvalle eikä piittaa kun syömisestä ja urheilun katsomisesta.
Minä se tässä ruikutin kun on tällainen tilanne,eikä voi mitään tehdä.Toista ei huvita eikä ole ikinä oikein huvittanutkaan.
Itse ei voi pettämäänkään lähteä eikä tässä voi kenenkään varattuna muijana itseänsä tyrkyttääkään,jotta tässä sitä ollaan vaikka muutakin vois...Kun oliskin valitettavana mies joka aina haluaa.Nyt olis ollut vaimo joka ei ikinä ole sanonut ukolle "ei".Näin ne menee ristiin nämäkin "onnenlahjat"meillä naisilla...:)
Todella mukavaa, kun useampi vastailee samalla nimimerkillä. Olen se, joka kirjoitti alkuperäisen kysymyksen ja olen osallistunut keskusteluun vähän joka välissä. Sinulle en ole vielä vastannut.
Koska olen jokaisessa vastauksessani raottanut seksielämäämme aika laajastikin, en nyt lähde enää erikseen sitä tähän kirjaamaan. Jos olet kiinnostunut juuri minun tapauksestani, voit poimia vastauksiani matkan varrelta ja hahmottaa tilanteen. Seksielämämme ei ole kuollutta, joten halusin pohtia mikä todella lasketaan haluttomuudeksi. Halun määrä on muuttunut meillä molemmilla viimeisen n. 7 vuoden aikana (kaksi lasta syntyi) : miehellä halu lisinyt, minulla vähentynyt. Kumpikin myöntää muutoksensa todeksi, joten asiaan ei liity peittelyä tai vääristelyjä.
Moni nainen on vastannut, että olisit tyytyväinen, kun miehesi vielä haluaa sinua. Kaikilla perheenäideillä näin ei todellakaan ole, kyllä minä sen ymmärrän. En kuitenkaan saa siitä mitään apua tilanteeseeni. Kuten en myöskään siitä, että monet urokset vastailevat, että miehellä on miehen halut - miehen on saatava seksiä kun hän sitä haluaa. Olenkin "äkäisenä" kyseenalaistanut, kuuluuko kokonaisvastuu miehen seksuaalisesta tyytyväisyydestä vaimolle? Silloinkin, kun halujen määrä poikkeaa kovasti?? Tyydytän silloin tällöin mieheni "muulla tavoin" kuin rakastelemalla - näin tasataan pahimmat "kertymät". Esitänkin kysymyksen, johon haluaisin asiallisia vastauksia: onko itsetyydytys aviomiehille pelkkää pakkopullaa? Eikö se voi olla nautittavaa rentoutumista? Miksi pitää heti olla sanomassa, että kunnon nautintoon tarvitaan vaimo/ nainen? Itse (ja käsittääkseni monet muut naiset ) nautin suunnattomasti, jos saan rauhassa tyydyttää itseni haluamallani tavalla enkä vertaa sitä mieheni kanssa rakasteluun. Ne ovat eri asioita enkä kummastakaan halua luopua. Käsittääkseni mitään ei ole mieheltä pois, jos vaimo nauttii välillä seksistä itsekseen.
No tulipas runoiltua - saa nähdä mitä vastaatte herrat ja rouvat!
"Ne ovat eri asioita enkä kummastakaan halua luopua."
Noin tuntee myös moni mies ja haluaa vaimoaan. Henkilökohtaisesti pystyn fyysistä puutetilaa hoitamaan loputtomasti omalla kädellä, mutta tämä henkisempi puute saa kyllä ilmeen kireäksi jo parissa päivässä.
Vastaus kyseenalaistukseesi/kysymykseesi:Miehesi on erikoisasemassa meidän puutteessa elävien joukossa sillä tyydytät hänet "edes jotenkin".Heteromiehenä täytyy ""ääneen"" todeta että mikään ei ole miehenä tyydyttävämpää kuin naisen (rakastamansa ja haluamansa) kanssa rakastelu sekä tunne että nainen nauttii ja haluaa myös rakastella kanssani.
Miehille (*ainakin minulle) masturbointi on vain seinille kiipeilyn estämistä joka ei poista halua naisiin/*naiseeni.
Eli eläminen suhteessa jossa naista kiinnostaa vain Ikea,Inno ym.vastaava on kyllä aikalailla helvettiä (käsittääkseni) normaalille miehelle!
ps."liittoa" kestänyt toistakymmentä vuotta,vanhempi lapsi yli 10,nuorempi alle