Mitä ihmettä me ollaan toisillemme? Mitä me tehdään, ja miksi? Miksei me tehdä mitään ja mitä meidän pitäisi tehdä?
Tämä tilanne on jatkunut niin pitkään ja kuten me molemmat tiedämme, se tulee jatkumaan varmasti ikuisesti. Ei ole mitään tehtävää, ei ole mitään olemassa mikä lopettaisi nämä tunteet. Näinä vuosina sinusta on tullut minulle niin läheinen, ja rakas, kuten mullekin sanot - tosin ehkä enemmän piloillasi ;)
Me tiedämme molemmat myös sen ettei me kerrota oikeesti mitä merkitsemme toisillemme, me tiedämme mitä me teemme ja miksi mutta me tiedämme myös sen, mitä me emme tee ja miksi emme tee.
Mutta emme kumpikaan pysty siihen mitä meidän pitäisi tehdä.
Tunteitaan ei voi ohjata, ja kun on kohdannut jonkun, joka vei heti huomion, sen jälkeen alkoi ottaa osansa myös ajatuksista ja myöhemmin sydämestä osan... niin millä työkalulla tämän korjaisi... kun ei sitä huomaa mitään rikki menneen tai minkään olevan edes korjauksen tarpeessa.
Tämä tilanne on jatkunut niin pitkään ja kuten me molemmat tiedämme, se tulee jatkumaan varmasti ikuisesti. Ei ole mitään tehtävää, ei ole mitään olemassa mikä lopettaisi nämä tunteet. Näinä vuosina sinusta on tullut minulle niin läheinen, ja rakas, kuten mullekin sanot - tosin ehkä enemmän piloillasi ;)
Me tiedämme molemmat myös sen ettei me kerrota oikeesti mitä merkitsemme toisillemme, me tiedämme mitä me teemme ja miksi mutta me tiedämme myös sen, mitä me emme tee ja miksi emme tee.
Mutta emme kumpikaan pysty siihen mitä meidän pitäisi tehdä.
Tunteitaan ei voi ohjata, ja kun on kohdannut jonkun, joka vei heti huomion, sen jälkeen alkoi ottaa osansa myös ajatuksista ja myöhemmin sydämestä osan... niin millä työkalulla tämän korjaisi... kun ei sitä huomaa mitään rikki menneen tai minkään olevan edes korjauksen tarpeessa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Surullista tekstiä. Ihan itku tulee. Saman kokenut. Voisko sitä kuitenkin kehittää sitä uskallusta sen verran että kertoo toiselle edes sen, että on jotain sydämellä, muttei tiedä, uskaltaako siitä puhua? Sydän kuitenkin hioo toista sydäntä, ei se sitä riko, mutta muokkaa. Tahra jää paperille, sydän vuotaa verta. Koetan itse kyllä vielä pitää yllä toivoa, kai kaksi aikuista ihmistä voi tämän asian jonkunlaiseen selvyyteen saada. Onko tulevaisuutta? Jos ei ole, millaista rakas ystävyys voisi olla?
tulevaisuutta voi olla jos ei juttele sen oikean ihmisen kanssa vaan täysin tuntemattomille kirjoittajille ? Juuri tämähän on tapa millä itse sotkee asian.
Miten te ette ymmärrä sitä itse ?
Varmasti uskallan jutella mitä sydämellä, oikealla hetkellä, ei se ole siitä kiinni, uskalluksesta. Hänen puolesta en osaa puhua, hän on minuakin arempi avautumaan.
Ei ole tulevaisuutta meille, tässä elämässä mutta läheinen ystävyys, jonkinlainen yhteys,salainen pieni tieto meistä, tunteista jotka jaamme, sitä on ja tulee varmaankin aina olemaan.
Mutta mitä se läheinen ystävyys sitten todella sisältää..välittämistä, rakkautta, tykkäämistä, huolenpitoa, hyväksyntää, arvostusta, kaipuuta, ikävää, iloa, naurua, itkua, surua...samoja asioita, samoja rakennus palikoita joita tarvitaan isomman ja lähemmän suhteen rakentamiselle. Sitä pitää ne rakennustarvikkeet tahtomattaan eikä voi laskea irti vaikka tietää ja on hyväksynyt alusta asti sen, että tässä kohtaa ne ovat käyneet tarpeettomiksi.
Minä ainakin olen viesteissäni kertonut tunteista omalla nimelläni hänen oman nimensä sähköpostiosoitteeseen, joten ei tämä teksti ainakaan minuun sovi ja nyt on jopa Facebook-tilikin hankittu.
Puhu vaan omasta puolestasi jos olet joku tuntemani. Minä en ole pelkuri. Jotkut toiset ovat.
Me ei olla viestein tai tekstein tekemisissä vaan todellisessa elämässä.
En kirjoittanut tätä saadakseni neuvoja vaan vain tunteitteni painolastia vähentäen. Faktat on tiedossa ja ne on todellakin hyväksytty.
Meillä ei auta puheet ei mitkään, meitä ei ole eikä tule. Olemme jutelleet asian selväksi oikean ihmisen kanssa. Miksi sitten vain tunnen näin, edelleen...niin miksi... Ei tämä koko elämääni hallitse, silloin tällöin vain, liian usein kuitenkin, uppoudun häneen mielessäni, muistelen. Etenkin kohtaamisten jälkeen tulee oltua ylionnellinen ja on niin hyvä olo. Jos alan liian paljon tuntemaan, annan niille vallan niin ei tarvitse kuin muistaa...meitä ei ole, meitä ei tule. Tunteita vaan.,