Tänään junassa istuin äidin ja hänen kahden alaikäisen tyttärensä vieressä. Tyttäret joivat vahvaa alkoholia ja äiti vaan istui vieressä ja nauroi heidän jutuilleen. Tästä tilanteesta tuli mieleen, mihin ollaan menossa?
Haluaisin puhua nykypäivän äideistä omien kokemuksieni perusteella. Miellestäni nykypäivän äidit ovat todella itsekeskeisiä. Ymmärrän toki, että töissä on rankkaa, kotiaskareet pitää hoitaa ja monilla on vielä parisuhde, joka ei itsekseen "kuki". Monille äideille oma aika on suorastaan luksusta. Kaikesta huolimatta äidin ajan puute ja väsymys ei pitäisi heijastua piittamattomuutena lapsiin.
Nykyään lapsia kasvatetaan ilman rajoituksia ja kauhean ymmärtäväisesti eli tuloksena on egoistinen yksilö. Tämän päivän nuoret eivät pätkän vertaakaan vanhempia kunnioita. Olin joskus kauan sitten kaupan kassalla töissä ja joka tunti oli alle 15-vuotiaiden porukka rynkyttämässä peliautomaatteja, ei ollut myyjillä eikä vartijoillakaan tarpeeksi auktoriteettiä heille. Muissakin yhteyksissä olen huomannut nuorison epäkunnioituksen vanhempia kohtaan.
"Polttaminen ja alkoholin juominen tappaa", sanoo äiti alaikäiselle lapselleen samalla röökiä imien ja kaljaa siemaillen. Siis mitä ihmettä? Kielletään lasta samalla kun itse vieressä samaa tehdään. Hävettää varsinkin perheiden lomakohteissa, jossa vanhemmat kännäävät ja lapset ovat jossain juoksemassa periaatteessa heitteillä. Eniten ärsyttää, kun äiti tulee lomille lasten kanssa ilman lasten isää, ja äiti on puolessa välissä lomaa kaulailemassa paikallisen äijän kanssa. Sekö on hyvää esimerkkiä lapsille?
Entä yksilöllisyyden korostaminen. Välttämättä ei tarvitse olla natsitasoinen Me-henki, mutta silti perhesuhteiden tärkeyttä ei voi ikinä ylikorostaa. Kukaan ei mitään tässä maailmassa yksin pysty tekemään, mutta joukossahan on voimaa. Totta kai, nuoren täytyy saada toteuttaa itseään; hankkia itseään kiinnostavat harrastukset, koulutus, elinkeino ja saada perustaa haluamansalainen perhe, mutta elämässä on erilaisia tilanteita, jolloin tarvitaan toisen ihmisen apua. Kuka olisi valmiimpi auttamaan kuin lähimmäiset? Yksinäisiä vanhuksia, joilla on lapsia, löytyy tilastojen mukaan Suomesta järkyttävän paljon. Moni jopa tekee itsemurhan, kun ei ole omaisen lempeää hoitoa. Jos joskus tuntuu lapsen kasvatus rankalta, niin mieti vanhuuttasi. Kasvata lapsesi oikein nyt, jotta eläkepäivinä sinullakin on luotettava ja rakastava hoitaja.
Perheen perustaminen ja lasten hankinta on ainakin 18 vuotta pitkä ja vaativa 24/7 työajalla varustettu, palkaton vapaaehtoistyö, joka aina vaatii pienempiä tai suurempia uhrauksia. Lapsen teko on helppoa; sen prosessin osaa kuka tahansa, mutta lapsen kasvatus vasta työlästä onkin, mutta te äidit olette siihen vapaaehtoisesti ryhtyneet, joten viekää työnne kunnialla loppuun!
Haluaisin puhua nykypäivän äideistä omien kokemuksieni perusteella. Miellestäni nykypäivän äidit ovat todella itsekeskeisiä. Ymmärrän toki, että töissä on rankkaa, kotiaskareet pitää hoitaa ja monilla on vielä parisuhde, joka ei itsekseen "kuki". Monille äideille oma aika on suorastaan luksusta. Kaikesta huolimatta äidin ajan puute ja väsymys ei pitäisi heijastua piittamattomuutena lapsiin.
Nykyään lapsia kasvatetaan ilman rajoituksia ja kauhean ymmärtäväisesti eli tuloksena on egoistinen yksilö. Tämän päivän nuoret eivät pätkän vertaakaan vanhempia kunnioita. Olin joskus kauan sitten kaupan kassalla töissä ja joka tunti oli alle 15-vuotiaiden porukka rynkyttämässä peliautomaatteja, ei ollut myyjillä eikä vartijoillakaan tarpeeksi auktoriteettiä heille. Muissakin yhteyksissä olen huomannut nuorison epäkunnioituksen vanhempia kohtaan.
"Polttaminen ja alkoholin juominen tappaa", sanoo äiti alaikäiselle lapselleen samalla röökiä imien ja kaljaa siemaillen. Siis mitä ihmettä? Kielletään lasta samalla kun itse vieressä samaa tehdään. Hävettää varsinkin perheiden lomakohteissa, jossa vanhemmat kännäävät ja lapset ovat jossain juoksemassa periaatteessa heitteillä. Eniten ärsyttää, kun äiti tulee lomille lasten kanssa ilman lasten isää, ja äiti on puolessa välissä lomaa kaulailemassa paikallisen äijän kanssa. Sekö on hyvää esimerkkiä lapsille?
Entä yksilöllisyyden korostaminen. Välttämättä ei tarvitse olla natsitasoinen Me-henki, mutta silti perhesuhteiden tärkeyttä ei voi ikinä ylikorostaa. Kukaan ei mitään tässä maailmassa yksin pysty tekemään, mutta joukossahan on voimaa. Totta kai, nuoren täytyy saada toteuttaa itseään; hankkia itseään kiinnostavat harrastukset, koulutus, elinkeino ja saada perustaa haluamansalainen perhe, mutta elämässä on erilaisia tilanteita, jolloin tarvitaan toisen ihmisen apua. Kuka olisi valmiimpi auttamaan kuin lähimmäiset? Yksinäisiä vanhuksia, joilla on lapsia, löytyy tilastojen mukaan Suomesta järkyttävän paljon. Moni jopa tekee itsemurhan, kun ei ole omaisen lempeää hoitoa. Jos joskus tuntuu lapsen kasvatus rankalta, niin mieti vanhuuttasi. Kasvata lapsesi oikein nyt, jotta eläkepäivinä sinullakin on luotettava ja rakastava hoitaja.
Perheen perustaminen ja lasten hankinta on ainakin 18 vuotta pitkä ja vaativa 24/7 työajalla varustettu, palkaton vapaaehtoistyö, joka aina vaatii pienempiä tai suurempia uhrauksia. Lapsen teko on helppoa; sen prosessin osaa kuka tahansa, mutta lapsen kasvatus vasta työlästä onkin, mutta te äidit olette siihen vapaaehtoisesti ryhtyneet, joten viekää työnne kunnialla loppuun!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.