sitten vasta kun joudutaan ahtaalle, nurkkaan ajettuna, seuraa tunnustus?
Rehelliisyys maan perii. Luulisi rehellisyyden nimissa tunnustettavan heti, kun savua
on havaittavissa?
Rehelliisyys maan perii. Luulisi rehellisyyden nimissa tunnustettavan heti, kun savua
on havaittavissa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niinpä, mutta peittelemisen ja näyttelemisen opit ovat hioutuneet vuosikymmenten saatossa. Kukapa siis uskoisi....ennenkuin näkee.
Uskon monien Vl olevan masentunut tunnustuksesta, pilvilinnat murtuivat?
Voi olla monelle VL:lle kova kolaus, peiliinkin saisi moni katsoa.
Tuon syyllistämiseen ja "anteeksiantoon" perustuvan liikkeen taakse voi piilottaa mitä hyvänsä. Eihän se haittaa, jos nyt tilaisuuden tullen teen syntiä, kaikenhan saa aina anteeksi! Varsinkin lapsia pelotellaan kovastikin,ns. "Jumalan pelko" on hyvin oleellinen osa liikettä ja kasvatusta. Ja vanhempien kunnioittamista pidetään erittäin ehdottomana. Voi vaan kuvitella niiden pienten lapsipolojen tuskaa, jotka sisimmissään tiesi ettei isin tai papan kuulu tehdä, niin kuin tekivät, mutta kun heillä on ylin valta. Sitten vielä mahdollisesti sepitelty jotain, kuinka pikku Maija oli kiltti tyttö ja pääsee taivaaseen, kunhan vain pitää suunsa kiinni.
Olen itse kasvanut vl-perheessä ja kyllä se oli aikamoista kulissien ylläpitoa koko arkielämä. Työkavereiden ja naapurien kesken esitetään muka niin "normaalia" ja yritetään olla erottumatta, mutta sitten sunnuntaisin uskisten keskuudessa ollaan taas muka niin nöyrää, niin nöyrää. Eipä ihme että mulla on edelleen identiteetti aika hakusessa, kun on kasvanut tuollaisessa ristiriitojen maailmassa.
Mikä se pakottaa näyttelemään ? Olisi reilusti mitä on.
Muistan vieläkin miltä se syyllisyys tuntui. Esim. kaupassa jos kuulin vahingossa siellä soivaa populäärimusiikkia tuli heti huono omatunto ja ajattelin että Jumala suuttuu, kun en pysy poissa sellaisista paikoista. Puhumattakaan omantunnontuskista kun joskus kaverilla erehtyi kuuntelemaan syntistä-mutta ah, niin ihanaa- musisointia saati jos uskaltautui kokeilemaan vähän kaverin huulipunaa tai muuta. Myös koulussa teki usein mieli paeta kun katsottiin opetusvideota tai-mikä pahinta- puhuttiin sukupuolivalistuksesta. Olen ollut liikkeestä erossa jo 6-7 vuotta, mutta osa syyllisyydestä on yhä tallella. En usko pääseväni siitä koskaan eroon. Suurin toiveeni on, että vielä joskus elämässäni saisin olla oikeasti vapaa.
Kun on kolmekymmentä vuotta ollut vallankahvassa, ei ole niin helpoa tunnustaa koko ajan salanneensa vakavia rikoksia...