Tapasinpa melkeinpä täydellisen naisen.
Seurustelimme 4kk ja erosimme. Jätin hänet hänen välinpitämättömyyden ja tunteettomuuden takia. Se sai minut tekemään omia johtopäätöksiä siitä mitä hän ajattelee/tuntee ja se ahdisti minua aika paljon. Olin ensimmäistä kertaa aivan oikeasti rakastunut, olin aivan sekaisin.
Nyt, n. puolen vuotta on mennyt ja hänestä on tullut minulle pakkomielle. Mietin koko ajan häntä, sitä mitä meillä oli ja teinkö oikein. En pysty keskittymään mihinkään. Todella ärsyttävää. Silti, tuntuu siltä etten tunne häntä kohtaan enää mitään ja en kuitenkaan ikävöi häntä.
Mitä tämä oikein on?
Seurustelimme 4kk ja erosimme. Jätin hänet hänen välinpitämättömyyden ja tunteettomuuden takia. Se sai minut tekemään omia johtopäätöksiä siitä mitä hän ajattelee/tuntee ja se ahdisti minua aika paljon. Olin ensimmäistä kertaa aivan oikeasti rakastunut, olin aivan sekaisin.
Nyt, n. puolen vuotta on mennyt ja hänestä on tullut minulle pakkomielle. Mietin koko ajan häntä, sitä mitä meillä oli ja teinkö oikein. En pysty keskittymään mihinkään. Todella ärsyttävää. Silti, tuntuu siltä etten tunne häntä kohtaan enää mitään ja en kuitenkaan ikävöi häntä.
Mitä tämä oikein on?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Teidän olisi pitänyt varmasti puhua enemmän. Mitä mieltä hän oli erostanne?
Haukkui minut pystyyn.
Kyllä me siitä puhuttiin, että ei se ihan nurkan takaa se ero tullut.
Ihmettelen vaan sitäkin miten mä voin vieläkin ajatella tätä asiaa, koska hän kuitenkin kohteli huonosti, pilkkasi, arvosteli, yms.
Kuin ihan yritettäisiin onkia tietoja? Välinpitämättömyydestä tai tunteettomuudesta ei varmasti eikä koskaan ollut kyse.
Jos ajattelet häntä koko ajan etkä pysty keskittymään, et voi sanoa "ettet tunne häntä kohtaan mitään" sillä selvästikin tunnet ja myös ikävöit. Mitä tuo sitten olisi? Ehkä edelleenkin rakkautta?
Mitä tarkoitat "onkia tietoja"?
Hmm, niinhän se kai sitten on, ehkä en vain halua myöntää sitä itselleni ettei olisi tunteita.
Sitä vaan että ei tämä ole ikinä ennen ollut näin vaikeaa ja sekavaa.
Pelkään että entä jos alankin tulevissa parisuhteissa esim. vertailemaan nykyistä tähän kyseiseen henkilöön, tai jotain tuollaista. Ei vaan pääse yli.
Taisin erehtyä nyt itse. Nämä vastauksesi ei enää tunnu täsmäävän tilanteeseen jota itse ajattelin.
Voi olla, että olet tuntenut häntä kohtaan niin paljon, että sun on vaikea hyväksyä sitä ettei hän ota rakkauttasi vastaan tai osaa arvostaa sitä että juuri Sinä rakastat häntä. Tai hän kyllä vaikuttaa melkoisen tasapainottomalta jos ei ole pystynyt keskustelemaan kunnolla erostanne.
Sun olisi hyvä puhua jonkun ulkopuolisen kanssa juuri siitä, mitä tunnet nyt -saat vakuuttelua itsellesi että oikein teit.
Okei.
Haluaisin vaan tietää että onko kellään tälläisestä kokemusta ja jättääkö uusi ihastuminen tai rakastuminen tämän "haamun" vain hämäräksi muistoksi?