Meille nuorille annetaan vastuuta liian aikasin. 16 vuotiaan odotettaan olevan kuin aikunen, vaikka aivot kehittyy 25 vuotiaaksi asti. Haluan nyt selventää, että en ole mitenkään jälkeen jäänyt ja olen jopa keskimäärästä ikästäni fiksumpi ainakin psykologin, opettajien & aikusten tuttujen mukaan, ehkä just siks osaan ajatella tätä asiaa. Ja olen 15v.
Miettikää vaikka ylä-astelaisia. Kun vielä ysiluokkalaisillakin on tapana esim jahdata käytävillä toisiaan kiljuen, heitellä toisiaan lumipalloilla ja muuta tällasta, niin siinä se nähdään: mekin ollaan vielä lapsia. Olis hyvä jos ylä-aste alkais vuoden myöhempää ja loppusi vuoden myöhempään, ja 2 asteen opinnot alkais kun täyttää 17. Enstenäkään 13 vuotias ei henkisesti eroa juurikaan 12 vuotiaasta, eroa tuskin olis ainakaan nähtävissä jos 13 vuotiaat olis vielä ala-koulussa.
Tiettyhän me teinit ollaan fyysesti lähes aikusia, meidän mailmankuva ja muu käsitys elämästä laajentuu huomattavasti jossain vaiheessa ylä-astetta, mutta 15v joka on rikos-oikeudellisesti vastuussa teiostaan, ei ole täysin kypsä ymmärtämään tekojensa seurauksia. Tämä näkyy jo siinä, että kouluun ei viitsitä panostaa, esitetään kovaa ja käytetään päihteitä, sekstataan aikusille ihmisille, jne..
Myös sosiaaliset taidot kehittyy vielä. Aikusen ei tarvi hakea hyväksyntää viinalla, tupakalla, kovaäänisyydellä sosiaalisissatilanteissa.
On siis neurofysiologisesti selitettävissä, miksi monet teinit ei osaa ottaa vastuuta, kuten sitä jo odotetaan.
Yhteiskunta siis painostaa meitä liikaa. Ei meitä tietenkään pidä kohdella kuin nuorempia lapsia, mutta vastuun antamista vois siirtää vähän. Sen yhteiskunnan painostuksen huomaan, kun seuraa ysiluokkalaisia jotka on muita 2 vuotta vanhempia, eli semmosen 17. Jostain kumman syystä nämä 17 vuotiaat käyttäytyy, kuten muutkin rinnakkaisluokkalaisensa, koska heidän ei ylä-asteella ollessa tarvitse olla vielä kuten lukiolaiset ja amikset siinä iässä.
Miettikää vaikka ylä-astelaisia. Kun vielä ysiluokkalaisillakin on tapana esim jahdata käytävillä toisiaan kiljuen, heitellä toisiaan lumipalloilla ja muuta tällasta, niin siinä se nähdään: mekin ollaan vielä lapsia. Olis hyvä jos ylä-aste alkais vuoden myöhempää ja loppusi vuoden myöhempään, ja 2 asteen opinnot alkais kun täyttää 17. Enstenäkään 13 vuotias ei henkisesti eroa juurikaan 12 vuotiaasta, eroa tuskin olis ainakaan nähtävissä jos 13 vuotiaat olis vielä ala-koulussa.
Tiettyhän me teinit ollaan fyysesti lähes aikusia, meidän mailmankuva ja muu käsitys elämästä laajentuu huomattavasti jossain vaiheessa ylä-astetta, mutta 15v joka on rikos-oikeudellisesti vastuussa teiostaan, ei ole täysin kypsä ymmärtämään tekojensa seurauksia. Tämä näkyy jo siinä, että kouluun ei viitsitä panostaa, esitetään kovaa ja käytetään päihteitä, sekstataan aikusille ihmisille, jne..
Myös sosiaaliset taidot kehittyy vielä. Aikusen ei tarvi hakea hyväksyntää viinalla, tupakalla, kovaäänisyydellä sosiaalisissatilanteissa.
On siis neurofysiologisesti selitettävissä, miksi monet teinit ei osaa ottaa vastuuta, kuten sitä jo odotetaan.
Yhteiskunta siis painostaa meitä liikaa. Ei meitä tietenkään pidä kohdella kuin nuorempia lapsia, mutta vastuun antamista vois siirtää vähän. Sen yhteiskunnan painostuksen huomaan, kun seuraa ysiluokkalaisia jotka on muita 2 vuotta vanhempia, eli semmosen 17. Jostain kumman syystä nämä 17 vuotiaat käyttäytyy, kuten muutkin rinnakkaisluokkalaisensa, koska heidän ei ylä-asteella ollessa tarvitse olla vielä kuten lukiolaiset ja amikset siinä iässä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
toi oli kyl iha asiaa et just tota mäki oon ajatellu. oon ite 15 ja mul on kaveri joka on 17 ja silti se käyttäytyy aika samal taval ku mäki ku se on jääny pari kertaa luokalle.