Miehen kanssa odotellaan ensimmäistä lastamme. Lasta toivottiin ja yritettiin lähes kaksi vuotta, ja riemu oli suuri kun lopulta tärppäsi. Nyt on kasassa viikkoja 26 1.
Mieheni veli kärsii mieleterveysongelmista, on aina ajoittain hoidossa. Hän on agressiivinen ja väkivaltainen, ja tämä on erityisen pelottavaa siksi, että on yli kaksimetrinen iso mies.
Tämä veli on nyt jostain syystä katkeroitunut onnestamme, ja on minunkin kuulteni sanonut, että toivoo lapsen kuolevan kohtuun, toivottavasti kuolee synnytyksessä, toivottavasti syntyy vaikeasti vammaisena jne. Näemme tarkoituksellisesti häntä mahdollisimman vähän. Kuitenkin ajoittain satumme samaan aikaan vierailulle mieheni vanhempien luokse. Muutoin emme ole tekemisissä.
Tämä veli katsoo minua ja pyöristyvää vatsaani halveksuen, ja se saa oloni todella ikäväksi. Hänen vihainen käytöksensä meitä kohtaan on merkittävästi lisääntynyt sen jälkeen, kun vatsani alkoi näkyä. Viime kohtaamisen jälkeen olen alkanut tosissani pelätä, eikä minulla ole edes kotonamme turvallinen olo.
Eli satuimme taas yhtä aikaa vierailulle appivanhempieni luokse. Söimme yhdessä, kun anoppini kysyi neuvolakäynnistäni. En ehtinyt kuin aloittaa, niin veli alkoi huutaa ja heitti ruokailuvälineensä lattialle. Säikähdin aivan valtavan paljon! Appiukkoni kehotti veljeä rauhoittumaan, minkä seurauksena veli kimposi ylös pöydästä ja heitti lasissaan olleen veden päälleni ja huusi, etten ole hänen perhettään, ja että olen pahin teeskentelijä kenet hän tuntee. Istuin täysin tyrmistyneenä paikallani. Mieheni ja appiukkoni nousivat ylös ja käskivät veljen poistua, mutta tämä ei suostunut, vaan jatkoi huutamistaan ja heitteli tavaroita mitä vain käsiinsä sai. Loppuen lopuksi appeni ja mieheni joutuivat väkivalloin työntämään häntä ulos asunnosta, anopin kanssa menimme toiseen huoneeseen.
Veli löi miestäni kasvoihin ja repi isänsä paidan rikki. Kun he olivat saaneet veljen ulos ja vetivät oven kiinni, hakkasi ja potki veli ovea ja huusi kaikenlaisia uhkauksia, mm. "Kyllä minä tiedän missä te asutte", "Parempi olisi pysyä minusta kaukana" ja "Odottakaas kun se Saatanan lapsi syntyy, mitä sitten tapahtuu".
Tuossa ruokapöydässä uskoin oikeasti, että jos appi ja mieheni eivät olisi tulleet väliin, olisi veli vahingoittanut minua ja lastamme. Nyt pelkään, että hän ilmestyy ovemme taakse, tai että kohtaamme hänet vahingossa jossain. Asumme onneksi eri paikkakunnilla, mutta välimatkaa on silti alle 50 km.
Mieheni vanhemmat ovat kieltäneet veljeä kyläilemästä heidän luonaan, ennen kuin arvelee pystyvänsä hallitsemaan tunteensa ennen kaikkea tässä raskausasiassa.
Pelko on ruvennut hallitsemaan minua tavalla, joka haittaa jo arkeani. En pysty olemaan yksin kotona, enkä käymään yksin missään. Miehen kanssa ollessamme yhdessä jossain, on hänen oltava koko ajan ihan vieressäni. Esimerkiksi kaupassa emme voi hakea tavaroita eri hyllyväleistä, koska pelkään veljen ilmestyvän jostain kulman takaa.
Jos mieheni on yövuorossa, menen vanhempieni luokse yöksi. Minulla on ollut kipeitä supistuksia, joiden vuoksi olen polilla joutunut käymään. Voivat johtua stressistä. Minua on kehotettu lepäämään ja rentoutumaan, mutta se on todella vaikeaa, kun ei saa nukutuksikaan.
Onko muita, joiden raskautta varjostaisi jonkinlainen ulkopuolinen pelko? Miten hallitsette sitä, miten rentoudutte? Kaipaisin tähän jo apuja...
Mieheni veli kärsii mieleterveysongelmista, on aina ajoittain hoidossa. Hän on agressiivinen ja väkivaltainen, ja tämä on erityisen pelottavaa siksi, että on yli kaksimetrinen iso mies.
Tämä veli on nyt jostain syystä katkeroitunut onnestamme, ja on minunkin kuulteni sanonut, että toivoo lapsen kuolevan kohtuun, toivottavasti kuolee synnytyksessä, toivottavasti syntyy vaikeasti vammaisena jne. Näemme tarkoituksellisesti häntä mahdollisimman vähän. Kuitenkin ajoittain satumme samaan aikaan vierailulle mieheni vanhempien luokse. Muutoin emme ole tekemisissä.
Tämä veli katsoo minua ja pyöristyvää vatsaani halveksuen, ja se saa oloni todella ikäväksi. Hänen vihainen käytöksensä meitä kohtaan on merkittävästi lisääntynyt sen jälkeen, kun vatsani alkoi näkyä. Viime kohtaamisen jälkeen olen alkanut tosissani pelätä, eikä minulla ole edes kotonamme turvallinen olo.
Eli satuimme taas yhtä aikaa vierailulle appivanhempieni luokse. Söimme yhdessä, kun anoppini kysyi neuvolakäynnistäni. En ehtinyt kuin aloittaa, niin veli alkoi huutaa ja heitti ruokailuvälineensä lattialle. Säikähdin aivan valtavan paljon! Appiukkoni kehotti veljeä rauhoittumaan, minkä seurauksena veli kimposi ylös pöydästä ja heitti lasissaan olleen veden päälleni ja huusi, etten ole hänen perhettään, ja että olen pahin teeskentelijä kenet hän tuntee. Istuin täysin tyrmistyneenä paikallani. Mieheni ja appiukkoni nousivat ylös ja käskivät veljen poistua, mutta tämä ei suostunut, vaan jatkoi huutamistaan ja heitteli tavaroita mitä vain käsiinsä sai. Loppuen lopuksi appeni ja mieheni joutuivat väkivalloin työntämään häntä ulos asunnosta, anopin kanssa menimme toiseen huoneeseen.
Veli löi miestäni kasvoihin ja repi isänsä paidan rikki. Kun he olivat saaneet veljen ulos ja vetivät oven kiinni, hakkasi ja potki veli ovea ja huusi kaikenlaisia uhkauksia, mm. "Kyllä minä tiedän missä te asutte", "Parempi olisi pysyä minusta kaukana" ja "Odottakaas kun se Saatanan lapsi syntyy, mitä sitten tapahtuu".
Tuossa ruokapöydässä uskoin oikeasti, että jos appi ja mieheni eivät olisi tulleet väliin, olisi veli vahingoittanut minua ja lastamme. Nyt pelkään, että hän ilmestyy ovemme taakse, tai että kohtaamme hänet vahingossa jossain. Asumme onneksi eri paikkakunnilla, mutta välimatkaa on silti alle 50 km.
Mieheni vanhemmat ovat kieltäneet veljeä kyläilemästä heidän luonaan, ennen kuin arvelee pystyvänsä hallitsemaan tunteensa ennen kaikkea tässä raskausasiassa.
Pelko on ruvennut hallitsemaan minua tavalla, joka haittaa jo arkeani. En pysty olemaan yksin kotona, enkä käymään yksin missään. Miehen kanssa ollessamme yhdessä jossain, on hänen oltava koko ajan ihan vieressäni. Esimerkiksi kaupassa emme voi hakea tavaroita eri hyllyväleistä, koska pelkään veljen ilmestyvän jostain kulman takaa.
Jos mieheni on yövuorossa, menen vanhempieni luokse yöksi. Minulla on ollut kipeitä supistuksia, joiden vuoksi olen polilla joutunut käymään. Voivat johtua stressistä. Minua on kehotettu lepäämään ja rentoutumaan, mutta se on todella vaikeaa, kun ei saa nukutuksikaan.
Onko muita, joiden raskautta varjostaisi jonkinlainen ulkopuolinen pelko? Miten hallitsette sitä, miten rentoudutte? Kaipaisin tähän jo apuja...
Vastaukset 11
Vanhimmat
oiskohan syytä hankkia päävikaiselle velipojalle jonkinsortin lähestymiskielto tms. Vaikkei ne yleensä autakaan, mutta pakkohoitoonhan voi sairaan ihmisen määrätä, jos on vaaraksi itselleen tai muille...
Jos teitä on ollut useampi henkilö todistamassa tapahtunutta, niin olisi varmaan mahdollista saada veljelle lähestymiskielto. Ethän sinä koko raskausaikaa saa olla huolissasi sairaan ihmisen takia.
Ota yhteyttä häntä hoitavaan tavoin ja kerro kaikki. Tuo vahingoittamispelko on pakkohoito indikaatio. "syy epäillä että on vaaraksi itselleen tai muille". Tee se ehdottomasti ja heti.
Pakkohoidossa on täytyttävä _kolme_ kriteeriä. Että näin.
Jep, kannattaa tarkistaa pakkohoidon kriteerit. Jos täyttyy, niin ei liene epäselvää mitä tälle häirikölle kannattaisi tehdä..
Eivät täyty pakkohoidon kriterit ellei ap. ole sitten jättänyt jotain olennaista kertomatta.
Ei pakkohoitoon niin vain jouduta.
..ed.vastaus siis aiemmin kerrotulle, nythän tilanne on toinen.
No ei veljeä vankilaan laiteta. Hoidossa pidetään sen ajan minkä psykiatri katsoo aiheelliseksi, se voi olla muutama päiväkin.
Kiitos tuestanne. Asia on kuitenkin niin, että mieheni vanhemmat suhtautuvat kaikesta huolimatta tähän veljeen aika suojelevasti. Tuntuu siis, että astuisin heidän varpailleen, jos lähtisin vaatimaan veljeä hoitoon. Kuitenkin mieheni vanhemmat ovat olleet tässä asiassa minulle niin suuri tuki, etten haluaisi vaikuttaa kiittämättömältä. Silti kyllä toivon mielessäni, että veli olisi jossain suljettujen ovien takana. Ja kauan. Sillä uskon todella, että pelkoni on aiheellista. Anoppini ehdotti meille muuttamista, ettei veli tietäisi, missä asumme. Olemme kyllä katselleet suurempaa asuntoa muutenkin vauvan vuoksi, mutta anopin ehdotuksesta minulle tuli olo, että meidän pitää kärsiä siitä, ettei veli joudu vastuuseen tekemisistään ja sanomisistaan.
Muutenkin minusta tuntuu, että tänä päivänä on niin helppo selvittää asuinosoitteita, ettei muutosta siinä mielessä olisi hyötyä.
Kannattaa toimia, vaikka tuntuisi, että teet väärin miehesi vanhempia kohtaan. Tämä miehesi veli kuulostaa sellaiselle tapaukselle, jolla voi hetkenä minä hyvänsä naksahtaa päässä lopullisesti ja sitten onkin jo myöhäistä. Et kai halua, että sinä ja läheisesi (myös miehen vanhemmat) olette vaarassa? Vanhempien on todella vaikea toimia lastaan vastaan ja vaikka se on sinullekin vaikeaa, niin kuitenkin varmaan paljon helpompaa kuin vanhemmille.. Minusta jokainen on vähän niin kuin vastuussa, jos tuollaista käytöstä havaitsee. Puuttumatta jättäminen jäytää mielessä aina, jos jotain sattuu...
Ajattelin nyt tulla tästä käänteestä vielä teille kertomaan. Eli tämä mieheni veli on tällä hetkellä hoidossa, jonne päätyi poliisin kautta. Nyt vain pidämme miehen kanssa peukaloita, ettei veli ihan heti kotiutuisi, niin inhottavalle kuin se toisaalta kuulostaakaan. Tähän johti siis seuraava tilanne:
Olimme toissapäivänä mieheni kanssa kotona, kun ovikello soi. Emme odottaneet ketään kylään, joten käskin miehen katsoa ovisilmästä, ennen kuin avaa. Hyvä että katsoikin, miehen veli oli oven takana. Veli kuuli ilmeisesti, että väliovi oli auennut, ja tiesi, ettemme hänelle avaa. Alkoikin huutaa porraskäytävässä, että tietää kyllä meidän olevan kotona, että nyt selvitetään tämä asia. Puheesta kuuli, että veli oli humalassa. Siinä vaiheessa minä sanoin miehelle, että nyt soitetaan poliisi. Mies kuitenkin halusi yrittää ensin häätää veljen matkoihinsa. Mies huusi oven läpi, että mitään ei voida selvittää vihaisena, ja ei ainakaan humalassa, ja pyysi veljeä lähtemään, tai soitamme poliisin.
Tästä veli sitten hermostui niin, että alkoi potkia ulko-oveamme, ja mies käski minun soittaa poliisin. Näin tein. Pelkäsin hirveästi, että veli saisi oven rikki jotenkin ja pääsisi asuntoomme. Ulko-oven läpi kuului, kun joku naapureista huusi soittaneensa poliisin. Veli vuoroin huusi ja raivosi ja itki ja uhkasi tappaa itsensä siihen saakka, kunnes poliisit tulivat, jotka tulivat aika nopeasti. Kun veli oli otettu kiinni, veljeni kertoi poliisille tarkemmin veljensä taustasta ja tilanteestamme.
Tämä onneksi riitti siihen, että veli vietiin hoidettavaksi. Nyt vain pelkään sitä, mitä ensi kerralla tapahtuu. Nyt on vain ulko-ovessa korjausta odottavia reikiä. Siksi toivoisin, että häntä pidettäisiin nyt osastolla kauan. Vankilaankaan eivät kai voi pistää, vai miten tällaisten mielenterveyspotilaiden kohdalla yleensa menetellään?
En osaa vastata kysymykseesi. Voitte kai kuitenkin hakea lähestymiskieltoa ja tehdä rikosilmoituksen kotirauhan rikkomisesta/laittomasta uhkauksesta tmv.? Paljon jaksamisia sinulle ja miehellesi! Ikävää, että raskauttasi varjostaa pelko väkivallasta. Teidän ei todellakaan tarvitse kärsiä miehesi veljen uhkauksista. Poliisiasemalta osaavat varmasti neuvoa jatkoja eteenpäin.