pohjis

eikö kellään ole mitään neuvoa? :(

Ei kannata hätäillä, usein saa huomata että nämä koirat, jotka vaikuttavat nuorena aivan toivottomilta osoittautuvat myöhemmällä iällään loistaviksi pyyntikoiriksi. Usein hyvät koiranalut pilataan turhalla hätäilyllä. Koiralle pitää vaan tarjota mahdollisimman paljon sitä tärkeintä, eli metsässä oloa. Kun koira on tarpeeksi kypsä, alkaa haukku kyllä raikamaan ympäri maita ja mantuja. Toisaalta pohjikset ovat usein myös hyvin hirviverisiä, joten jos koiraasi ei linnut kiinnosta mutta se osoittaa kiinnostusta hirviin, voi siitä saada hyvin pelaavan hirvikoiran. Pohjiksien käyttö hirvihommissa onkin lisääntynyt jatkuvasti viime vuosina. Hirvenkäsittelijänä pohjis on suomenpystykorvan kaltainen eli se ei ole hyökkäävä ja on muutenkin rauhallinen hirvenkäsittelijä joten hirvet kaatuvat usein löytöhaukkuun. Tsemppiä koiruuden kanssa touhuamiselle, ei kannata heittää vielä toivoa!

Joo metsässä sen kanssa ollaan oltu kyllä erittäin paljon (asutaan aika metsässä). Se on lintuja haukkunut pariin otteeseen mutta tosiaan niin lyhyen aikaa ettei siihen ole ehtinyt hätiin. Hiiriä kohtaan se on suorastaan fanaattinen, kaiken sen energian mikä sillä on, se käyttää ihan järjestelmälliseen hiirten hakuun ja tuhoamiseen, ja kissastakin tuli lähes työtön. Täytyy ilmeisesti sitten alkaa niitä hirviporukoita katsella.. :) Harmittaa vain kun nimenomaisesti lintukoiraa haettiin niin ei sitten varmaan onnistunutkaan, mutta kaipa se hirvestys ajaa saman asian, saalis on vaan isompi.. Pitääpä käydä hirvikortti ampumassa.. :)

Kyllä se koira saattaa hyvinkin syttyä sille linnulle vielä 3-4 vuotiaanakin, mutta jos aivan toivottomalta vaikuttaa niin kannattaa tosiaan ehkä siirtyä hirvihommiin.

meillä on pohjanpystykorvia ja on tultu siihen tulokseen että urokset on linnuille hakimpia linnuille

meidän koira oppi 2 vuotiaana säikähdyksen kautta kanakoiraksi. Oltiin autossa tulossa metsältä. Koira oli juossut koko päivän ja nuokkui pakettiauton etupenkillä. Yhtäkkiä kuski teki äkkijarrutuksen, koira havahtui hereillä ja auto ehti jarruttaa juuri kun fasaani oli törmäämässä pakun tuulilasiin. Sen jälkeen koira on ollut tosi taitava löytämään ja haukkumaan fasaaneja.

Metsojen kanssa kävi samalla lailla. Istuttiin autossa kaikessa rauhassa, sitten äkkijarrutus, tien vieressä oli 7 kukkometsoa syömässä kiviä. Ja kyllä poika taas päästi kovat haukut pakun etupenkillä. Linnut lähti lentoon, ja me lähdettiin jalan perään. Koira veti tosi hyvin jäljillä, mutta sitten kadotettiin ne.

Noiden tapahtumien jälkeen on koiran haku, löytäminen ja haukkuminen parantunut huomattavasti. Joskus liiankin hyvin kun haukkuu pensaassa tai puussa oksia heiluttelevalle rastaalle.

Älä kuule hätaile, mulla meni Tepin kanssa tosen syksyn lumille ennenkuin koira oppi haukkumaan oikeaan puuhun, (meinasi mennä jo hermot) mutta sitten se osasikin sen touhun. Käytiin lähes joka viikko 150 km lenkki metsästysmailla ja vain se sitekä yrittäminen ja opettelu tuotti tulosta, oli vaikka millaisiä häiriötekijöitä kuukeli, Kuhmossa karhu kun luulin että haukkuu metsoa. Joulukuulla uskalsin ilmoittaa haukkukokeisiin, kun koira oli oppinut, mutta sitten tuli juna ja siihen päättyi koiran taival, jai vain muistoksi Tepistä kuvat, metsästysmuistot ja näyttely plakaatit. Mutta saatiin Tepin pentu Netta joka jo eka syksynä haukku lintua, mutta en usko että haukkuu karhua, vaikka Nettaakin on käyteetty vereijäjellä ja toiminut siellä hyvin.

Onpas kyllä tullut rohkaisevaa vastausta! Kiitos teille. :)
Kenties siitä vielä se kaivattu lintukoira vielä kehkeytyykin, se vaan lyö kaiken leikiksi vielä.. Myyrät ja hiiret on neidille vielä ihan ehdoton ykkönen ja tiitiäisten perässä se juoksee ja haukkuu puuhun innostuessaan vaikka kuinka kauan. Ei vaan ole vielä tajunnut kanalinnuille samaa vaikka niitäkin tulee vastaan aika ajoin.. Metsässä se viettää suurimman osan ajastaan kun metsässä sattumoisin asutaan ja ollaan aktiivisesti liikkeellä luonnossa ihan muutenkin kuin vain metsästysmielessä että harjoitustilanteista ei ainakaan jää paitsi..

molemmat koiran vanhemmat on ihan täysverisiä käyttökoiria ja nimenomaan linnuille. toinen taisi olla jopa kv..

Pohjis on viisas koira älä huomio hiiri pyyntiä ja muuta ei toivottua silloin voit lisätä omaa vauhtiasi .Ensimmäinen pudotus Kaikki keinot salittu ja todella mahtavat kehut päälle .Poika metto helpoin. Omat toiminta tapasi voisit miettiä tarkaan.

kävipä tässä eilettäin niin että neitokainen osoitti mieltymyksesnä.. kaksi hirveä oli haukussa pellon laidalla. itse olin jonkun matkan päässä ja koira piti silmällä missä olen ja piti hirvien huomion itsessään. haukkua piisasi kauheaa vauhtia eikä hirvet kiinnittäny minuun huomiota :) lajin vaihto edessä..

jos haluut siitä ihan 100% pohjis mestarin nii sanosin että teetätä sillä pentuja. koira tulee vasta sitten "oikeasti" aikuiseksi.

nimimerkillä kokemusta ;)

Meillä länsi köötänmään pystynkorva ja 2 syksynä alkoi ymmärtämään jäniksen kautta riista eläimistä . nyt koira 5vuotijas ja haukkuu mehtoa ,teertä ,ja ajaa jänistä.raiskaa karhut ja kerran meinin naapurista hakemaan suolaa niin se lätkytti naapurin eukkoa perseeseen!!

mulla pohjikset 5v ja1.5v uroksia. molemmat haukku eka pudotukset 6 kuisena. nuorempi ei heti tajunnut kun lintu lähti maasta minne se joutui kunnes se älysi että siinähänse mihin vanhempi koira haukkuu. siitä ekapudotus. senjälkeen homma rupesi toimimaan jo ominpäin vanhemmalta ammuttu myös29 hirveä haukkuu edelleen hyvin lintua. opetusvinkki hae fasaanitarhalta fasaanikukko laita se säkkiin.pyöritä säkkiä ennen linnun vapautusta.tällä estät sen ettei lintu lähde heti lentoon vaan pakenee juosten jonkajälkeen koiraperään ja haukusta pudotus.

Meillä pohjisuros, eikä hauku lintuja kuin sen pariminuuttia ja jättää kesken. Sitä sanotaan haukkuvaksi myyräkoiraksi, sillä se haukkuu kun se jahtaa kotinurkista ja pihasta myyriä ja muita jyrsijöitä. On leppoinen luonne, ei ärähä vasta kun on pihapiirissä liian dominoiva ,itsevarma uros. Muuten pärjää toisten kanssa, käydään kaverin nöffien kanssa lenkillä, sen luona käy berniuros leikkimässä, käydään serkuilla, on sisällä (ulkokoira muuten) mennään näyttelyihin ja koira on mukana minne minä menen. Ei haittaa vaikkei hauku lintuja, muuten se on loisto poika! Isovanhemmilla on samanikäinen suomenpystykorva, eikä siitä ole mihinkään...haukkuu vain rekoille. Ukki on kateellinen kun meidän poitsu tekee mitä vaativimpia temppuja ja pysyy pihassa kunhan itse puuhastelee jotain, ei tartte erityisemmin vahtia ja rakastaa lapsia. Pikkusisko on alle kolme, ja ovat ylimmät ystävät(Heti minun jälkeen, omistan, ja puuhailen sen kanssa) Näyttelyissä eräs pohjisnartun omistaja kyseli paljonko vaadimme astutusmaksua...on nimittäin aika komea, tummempi kuin normaalisti pohjikset ovat...