Nykymaailman sosiaalinen seurustelu

Aika kärjistettyä. Suurin osa tuntemistani fb-käyttäjistä tapaa ihmisiä aktiivisesti myös kasvotusten. Itse olen myös yksinäinen ja syrjäytynyt, mutta uskon kyllä että oikeaa ystävyyttä on vielä olemassa. Sitä ei vain ole sattunut omalle kohdalle. En tosin kiistä etteikö olisi niitäkin, jotka vain chattailevat.

Heips kirjatyttö jos yhtään lohdutttaa niin et oo ainoo joka aattelee noin, itselläkään ei oo ku yks ystävä ja sit jotain puolituttuja/nettikamuja joten facebookiin on turha liittyä enkä välttämättä haluiskaan. Hölmöö hommaa haalii sinne joku 300kaverii ihan niinku joku uskois et jollain on oikeesti aikaa niin monelle ystävälle ,mut luulen et se johtuu vaan siitä et ihmisillä on tarve päteä et kattokaa hei mä oon näin suosittu ja tiiän itekin tyyppejä millä on oikeesti joku 2-3kaverii ja sit facebookis kummiskin joku 100 kait ku sinne haalitaan kaikki entiset koulukamut mihin ei ees ikinä pidetä yhteyttä ja monet hyväksyy kaverikutsut jotta ite saavat yhen kamun lisää, mut eihän sille mitään voi ne tyypit vissiin aattelee et hei jos mä en oo facebookis niin ei mulla oo elämää ja ketä oikeesti ees kiinnostaa puolituttujen päivitykset siellä hohhoijaa, ja oot oikeessa kirjatyttö ei se oo mitään oikeeta ystävyyttä ennemmin keskittyy löytään ystäviä oikees elämäs ja pitään suhteita kunnossa heihin ku roikkuu facebookis.

Internet on vähentänyt ihmisten välistä kommunikaatiota ja korvannut sitä tyhjänpäiväisellä näennäissosiaalisuudella.

Kyllä sen huomaa, ettei sulla ole kavereita, koska et selvästikään tiedä mitä muut tekee vapaa-ajallaan. Vain pieni osa ihmisistä elää elämäänsä facebookin välityksellä, useimmille se on pelkästään kiva lisä muun yhteydenpidon ohella.

Ainakin galluppien ja haastattelujen mukaan on paljon yksinäsiä, joiden ystävyysyhteet ovat facebookissa ja netissä. No on sekin tyhjä parempaa. Itse olin nuoruudessa yksin ja minun oli vaikea ystävystyä, kun en ole massasieluine. Minulla oli kyllä ihmisiä ympärillä, tuttuja ja kavereita, mutta en tuntenut heidän kanssaa todelista ystävyyttä. Toisinaan hakeuduin jopa itseni seuraan kun en sietänyt moista kaveruutta. Ihminen voi olla joukossa, mutta silti kokee olevansa yksin.

Nyt elän yskin, mutta minulla on riittävä ystävä- ja tuttavajoukko. Ystävyyteni hajoittuu siis moneen lonkeroon. Ydeltä saan toista, toiselta toista ulottuvuutta elämääni. Ja uskon että ystäväni kokevat myös samoin.
Taidan sittenkin olla luonteeltani sellainen, että en halua sitoutua ja ripustautua keheenkään täsin palkein. Se rajoittaisi vapauttani ja se on minulle tärkeää. Olen jonkinlainen luonnonlapsi ja oman tieni kulkija. Olin naimisissa parisenkymmetä vuotta, mutta meillä oli melko pieni yhteinen sektori puolisoni kanssa. Hän oli reissumies ja kummallakin omat harrastusensa ym.

Sun yksinäisyytesi loppuu kuin seinään jos
mailaat puhelinnumerosi mikanhki ät yahoo piste com ja vastaat puhelimeesi kun soitan.

Nimittäin kivalle tytölle antaisin mielelläni hellän halauksen ja useammankin.
Ja jos osaat sitä arvostaa niin kyllä mut voi saada ihan omakseenkin.

Mutta yleensä täällä yksinäisyyttään valittavat naiset eivät sitten kuitenkaan halua seuraa vaikka sitä voisivatkin saada.

Itse olisin onnellinen tyttöystävästä, vaimo olisi jo päävoitto, ja halikaverikin kelpaa kun ei sitä tyttöystävääkään ole.

En voi ymmärtää että eikö naisilla ole hellyyden- ja läheisyydentarpeita ollenkaan kun nettikavereiden kans chattailu ja facebookkailu kiinnostaa enemmän kuin oikea ihmissuhde jossa sitä hellyyttäkin saa. Miksi ???