Virtuaalirakastaja on ihannemies; ei haise, ei levittele sukkiaan, ei viritä vessanpyttyä, ei valita eikä kuorsaa...virtuaalirakastetusta saa esiin kauniin ja hempeän puolen! Virtuaalirakastaja on aina suloinen, iloinen, sukkelakielinen ja haaveiden täyttymys, virtuaalimiehellä ei ole impotenssia, sänkeä eikä rumaa naamaa...on vaan ihania vietteleviä sanoja sanojen perään.
Virtuaalirakastaja hellii sinua sanoin ja kortein, sävelin ja suudelmin, halauksin...kenties enemmän. Virtuaalirakas on mitä ihanin romanttisten unelmien täyttymys...harmi vaan, että usein kaikki onkin vaan petosta...laulun sanoin;" se oli kaunista, kaunista niin, mutta se oli harhaa kaunista vainen...?"
Virtuaalirakastaja hellii sinua sanoin ja kortein, sävelin ja suudelmin, halauksin...kenties enemmän. Virtuaalirakas on mitä ihanin romanttisten unelmien täyttymys...harmi vaan, että usein kaikki onkin vaan petosta...laulun sanoin;" se oli kaunista, kaunista niin, mutta se oli harhaa kaunista vainen...?"
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ei muuta kun virtuaalimiehiä vaan , niiltä saa näköjään sitä parasta priimalaatua tähän arkiseen eloon,jos psyyke kestää =)))))
Hyvää kesää=)))
Kieltämättä kun vertaa virtuaalista aitoon, niin tietynlaista etua siitä etäisyydestä on ;)
houkutus on kyllä kova, mutta kuka sitten auttaa, kun on tosipaikka ja kova hätä?
Ei ainakaan bittipoika...
Aikuisten satuja ja unelmia ja harhoja haaveita .
Kaikkea tuota ne virtuaalirakkaudet on .
Ei niitä voi koskettaa ei tuntea sitä ihmistä sitä ihoa aidosti . surullista sellainen on .
Yksin jäät ja tyhjää on vain ympärilläsi
Tuota se virtuaalirakkaus on .
Pitää olla ihminen kokonainen ihan aito että voi tuntea sen tunnelman ihon kosketuksen ja nähdä ne silmien ilmeet ja katsella silmiin millainen on tämä oikea ihminen . Ei virtuaaliin voi rakastua onneksi sehän on vain koneella tyhjiä sanoja .
Joku vain leikkii sun tunteillasi tai yrittää sitä pelleilee ja esittää jotain roolia .
Ei siis anna mitään vaikka miten ajattelet sehän on vain virtuaalirakastaja .
Näppäimistä kirjoitusta jota joku sulle lähettää vaikka et edes tiedä onko oikeasti nainen vai mies edes
Minusta taas olisi oikein helppoa rakastua virtuaalirakastajaan...siis houkuttelevampaa vaihtoehtoa tuskin löytyy!
"se olisi kuin taivas"
-Huoks-
Mutta kuinka voisi elää virtuaaliprinsessana ja toisaalta taas omana itsenään arjessa...joko leijuu haaveissa tai sitten ei...
ei onnistu ei...
Silloin on köyhä elämä täysin ja jotain pielessä jos ei oikea todellinen mies kiinnosta
Saattaahan se niinkin olla, mutta todellisuudessa virtuaalimies on hyvä ja helppo pitää, ei vaadi liikaa, vaihtaminen on helppoa...ei ole sotkuisia riitoja, ei riitaa rahasta, ajankäytöstä, lapsista...ei muustakaan. Ja lisäksi tietysti täytyy muistaa, että on kuitenkin kauniita haaveita, ihania ajatuksia sekä romanttisia kuvia...vaikkakin tietysti ilman minkäänlaista todellisuuspohjaa; myös vailla huolia ja huomista.
Virtuaalimies on mies paikallaan; haavekuvana ja unelmien prinssinä. Oikea mies on raadollinen ja hankala.
jos pelkkä haavekuva saa sinut jo noin sekaisin, niin mitä mahtaakaan tehdä sitten oikea Prinssi ;)
Mistä sen tunnistaa, sen oikean prinssin? Kaikki nämä tutut taitaa olla enemmän tai vähemmän vääriä...
*käynnistää sekunttikellon*
Varjoissa, sä olet nyt saanut niin monta, että eikö jo helpota? ;)
Kai täällä saa virtuaalirakkaudesta keskustella...onhan tämä otsikon Chat-keskustelu alla?
voi kultapieni..rakkaus ja rakastaja??
rakastaja laskee koko maailman jalkojesi juureen ja rakkaus on likaisia sukkia ja pyykkäri.
rakkaus peukku alas ja rakastaja peukku ylös.
*heiluttelee pieniä peukaloitaan*
ylös-alas-ylös-alas...(ei osaa päättää peukkujen oikeaa asentoa)
kyllä minusta pyykki ja rakastaja ja rakkaus pitäisi jotenkin voida yhdistää!
*pyykkäävä unelmien rakastaja?*
Voi ei..Miksi niitä tunteita ei voi kohdistaa puolisoon..?
Hyvä puoli kenties siinä,että virtuaali-ihmisen takanakin on elävä,tunteva ihminen.
On jo paljon,jos pystyy kirjottamalla ilmaiseen tunteita:)
*pohtii tulevaisuutta*
...niin että niitä riittää joka puolelle; kirjoitettuna, puhuttuna ja kaikilla muillakin tavoilla ilmaistuna...kenties niitä riittää puolisollekin ja kaikille muillekin tarvitseville ja ei tarvitseville...
hmmm
*miettii myös tulevaisuutta ankarasti ja hartaasti*
tuolta kantilta niin ehkä..
Mutta..kun se on harhaa..jossain vaiheessa täytyy tulla myös pettymys.
Varsinkin jos tunteita on tosiaankin yli oman tarpeen.
Entä jos rakastuu iäksi,oikeesti?
Entä jos mustasukkaisuus repii?
Entä jos..huh..?
*räpyttelee silmiä*
olisiko mukavaa rakastua harhaan koko loppuiäkseen ?
Ja entä jos se ei olisikaan harhaa?
Virtuaalirakastuminen taitaa sittenkin olla pitkälle kehittynyttä itserakkautta ja rakastumista omaan mielikuvitukseensa, jonka havainnollistamisvälineenä virtuaalirakastaja toimii. Häneltä voi kuvitella sängen pois, ympäriinsä lojuvat sukat voi kuvitella kaappiin, läskit pieniksi ja genitaalit isoiksi.
Pienten Prinssien sukat eivät haise, koska he eivät käytä sukkia kesällä. Hän kuvittelee itselleen virtuaalisukat, mutta hankkii oikean rakastajattaren.
tuolla johdattelulla päästään vain siihen lopputulokseen, että oikeaa rakkautta toista henkilöä kohtaa ei oikeasti ole olemassakaan, on vaan itserakkautta, jota jaetaan?
Ei minulla ole mitään itserakkauttakaan vastaan, mutta aika ontolta se silti kuulostaa :).
*vetää villasukat jalkaansa, ja ihmettelee mihin ihmeesseen virtuaalirakastaja oikein on mennyt?*
eiku se meni näin: se oli niin suurta kaunista se oli niin, mutta kaunista valhetta vainen..sinun lemmastä haastavan kuulin hellyyttä hersyvin huulin:)))
mutta eihän se haittaa...virtuaaliahan tämä vain on *hymyä*
Vaan entäpä jos se virtuaalirakas astuukin elämääsi ihan oikeasti, vie jalat alta ja kaappaa sydämesi pantiksi? Näin kävi minulle tai no meille...sillä yhä vielä hän vannoo rakkauttaan ja osoittaakin sitä joka päivä, viidettä vuotta jo.
Ihana oli hän sanoissaan, huomionosoituksissaan ja rakkaudenvaloissaan ruudun toisella puolella... vaan ihana on hän vieläkin, sängestään, lojuvista sukistaan ja kuorsauksistaan huolimatta! Ihana on hänen kainaloonsa käpertyä nukkumaan ja suukoistaan herätä aamuisin!
Ihana on olla hänen Ruhtinatarensa jolla on kaikki valta hänen sydämensä valtaistuimelta halliten. Romanttista unelmaelämää? Kyllä!!! Arkea? Kyllä!!! Ja kaikki ihan totta, joka päivä!
Tähän kun vielä lisää sen tosiasian että me olemme jo ihan aikuisia...niin ei voi muuta kuin ihmetellä... Ihmeitä TOSIAAN tapahtuu, ihan aikuisten oikeestikin!!
Samaa ihmettä muillekin toivotellen...
*onnellinen hymy ja huokaus*
=o) Tiikerinna
Pitemmittä puheitta:ihmeitä tapahtuu.
vai ihmeitä täällä tapahtuu :D
*naur*
Usko pois vaan Prinsessa pieni! =oD
Jos haaveista tulisi totta, niin mistä ihmeestä sitten haaveillaan?
Minusta on kyllä paree, ettei kaikista haaveista tule totta...haaveista kannattaa tulla totta vain sopivassa määrin, esim. n. 23% on hyvä määrä. Joillekin taas 50% ei riitä, joillekuille pitää päästä 99,9% jotta elämä olisi hyvää. Riippuu tietysti haaveistakin, mistä haaveilee, haluaako niiden toteutuvan...
Ehkä se onkin niin, että mitä suurempi osa haaveista on toteutunut, sitä vähemmän on jäljellä :D
Kyllä niitä haaveita riittää. Ainakin meikäläisellä on niitä oikein varastossa, kaikkien niiden toteutuneidenkin jälkeen syntyy aina vain uusia ja uusia...
Nyt haaveilen elokuvaurasta... ja eikun hommiin!!
*naur*
Filmstar Tiikerinna.. ;o)))