oon jo kauan seuranna näitä juttuja uskaltamatta ite kirjoittaa mitään...
käsivartta koristaa taas uudet jäljet. Oon tehnyt sitä nyt semmoset 5 vuotta. Mulla on niin paha olla että pelkään mitä tapahtuu. Todellisuus vaan katoaa ja mun on nähtävä se veren valuminen. Kuulostaa varmaan monen korvaan täysidiootti touhulta ja ei oo kieltäminen ettäkö olisin ihan täys idiootti. Mä en kaipaa kenenkään sääliä. Tahtoisin vaan tietää onko kukaan käyny läpi mitään tällästä. Mä näytän ulospäin täysin tasapainoselta ja onnelliselta nuorelta naiselta mutta se mitä mun pään sisällä liikkuu on jotain aivan muuta. Tällä hetkellä oon jossain tiloissa mitä en oo ennen kokenu, tuntuu ettei se satuttaminen riitä, pitäis vaan viiltää enemmän ja kauemmin ja syvemmältä. Oikeestaan en osaa tällä hetkellä sanoa mikä mua estäis ottamasta sen terän uudestaan ja vetämään kaiken loppuun asti. Nyt juuri kun kirjotan tätä ällötän itteäni näillä saatanan itkuvirsillä mutta en tiedä miks en pysty lopettamaan. Se on mun riippuvuus. Se kipu on vaan niin konkreettista ja just siinä ja mun kontrolloitavissa, että tarvin sitä. Se toinen kipu, paha olo, se vaan tulee kysymättä ja vie mun elämänilon pois, se mustaa koko maailman ja mä en voi tehdä mitään. Lisäksi joka kerta kun oon satuttanut itteäni, mä turrun täysin. Eli en tunne enää mitään, mikään ei kiinnosta kaikki pysähtyy ja se on parempi ku se helvetti sitä ennen. Joka kerta lupaan että se jää siihen, lopetan, ei enää. Mutta hah! enhän mä osaa mitään muutakaan.
käsivartta koristaa taas uudet jäljet. Oon tehnyt sitä nyt semmoset 5 vuotta. Mulla on niin paha olla että pelkään mitä tapahtuu. Todellisuus vaan katoaa ja mun on nähtävä se veren valuminen. Kuulostaa varmaan monen korvaan täysidiootti touhulta ja ei oo kieltäminen ettäkö olisin ihan täys idiootti. Mä en kaipaa kenenkään sääliä. Tahtoisin vaan tietää onko kukaan käyny läpi mitään tällästä. Mä näytän ulospäin täysin tasapainoselta ja onnelliselta nuorelta naiselta mutta se mitä mun pään sisällä liikkuu on jotain aivan muuta. Tällä hetkellä oon jossain tiloissa mitä en oo ennen kokenu, tuntuu ettei se satuttaminen riitä, pitäis vaan viiltää enemmän ja kauemmin ja syvemmältä. Oikeestaan en osaa tällä hetkellä sanoa mikä mua estäis ottamasta sen terän uudestaan ja vetämään kaiken loppuun asti. Nyt juuri kun kirjotan tätä ällötän itteäni näillä saatanan itkuvirsillä mutta en tiedä miks en pysty lopettamaan. Se on mun riippuvuus. Se kipu on vaan niin konkreettista ja just siinä ja mun kontrolloitavissa, että tarvin sitä. Se toinen kipu, paha olo, se vaan tulee kysymättä ja vie mun elämänilon pois, se mustaa koko maailman ja mä en voi tehdä mitään. Lisäksi joka kerta kun oon satuttanut itteäni, mä turrun täysin. Eli en tunne enää mitään, mikään ei kiinnosta kaikki pysähtyy ja se on parempi ku se helvetti sitä ennen. Joka kerta lupaan että se jää siihen, lopetan, ei enää. Mutta hah! enhän mä osaa mitään muutakaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oletko kertonut kenellekään?
Minulla on samantyylistä kokemusta, joka on nyt mennyt onneksi ohi.
Oli vain pakko jaksaa elää normaalia elämää ja olla vastuuntuntoinen kun muuta vaihtoehtoa ei ollut, joten aina kun muiden silmä vältti, menin naarmuttelemaan itseäni ja sain silloin unohdettua hetkeksi arjen vastuut ja keskittyä vain siihen.. omaan kipuunsa..