Hitsivie kun en tiedä itsekään. Enkä edes kuvittele täältä suoraa vastausta saavani, kunhan kysyn oliskos muilla yhtä sekavat ajatukset? Taustasta sen verran et lapsettomuushoitojen kautta saatiin tyttönen pitkän yrityksen jälkeen 4 vuotta sitten. Kuvittelin etten ikinä koskaan missään nimessä edes haaveile toisesta. Pakkohan mun on olla onnellinen ja tyytyväinen kun tuollaisen onnen saimme. Toisaalta sitten äityis on ollut todella raskasta, vaikeampaa kun olin voinut kuvitellakaan. Nyt vauvakuume on pahempana kun koskaan. Ikää mulla melki 40, miehellä vieläkin enemmän. Toisaalta pelottaa jaksetaanko me, fyysisesti kyllä joo koska ollaan hyvässä kunnossa, mut henkisesti? Toisaalta pelottaa iän tuomat riskit kuten kehitysvammaisuus kun ei edes ole varma muustakaan. Vauvahaave on niin todellista mut onko todellista mulle? Onks kellään samoja ajatuksia ja mihin ootte päätyneet? Siis yritättekö ja millä ajatuksilla?
vieläkö/jaksanko/haluanko?
hullutpäivät
1104
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No ilman muuta, jos sinulla kerran vauvakuume ja mieskin on myönteinen, miksi ette yrittäisi ainakin jonkin aikaa ilman sen suurempaa stressiä? Todennäköisesti viiden vuoden kuluttua katuisit jos jättäisitte yrittämättä. Itsellä muuten samanlaista taustaa paitsi mulla tuli vauvakuume heti ensimmäisen jälkeen ja vaikka oli ollut todella raskasta ekan kanssa, jaksoin kakkosen kanssa paremmin. Ikää oli tuolloin 38. Riskeihin pitää toki henkisesti varautua mahdollisuuksien mukaan, mutta elämähän on täynnä erilaisia riskejä ja vaaroja joka päivä jos niihin katsoo. Nyt kun pienempikin on kolmevuotias, ei kyllä vauvakuume enää vaivaa ja tuntuu vaan hyvältä (ja helpolta...) kun lapset kasvaneet. Ja kiitollinen toki olen että tuon kakkosenkin saimme-ihme sekin!