Se on hyvä kun on

Sul on elämää niin vitun paljon jäljellä, ja sä oot tollanen. Ei suomi oo mikään EU helvetti, oisitko asunut jossain junttilas vai? Chillaas ny, ei maailma tohon kaadu.

Mullakin on käynyt mielessä esim. Jenkkeihin värväytyminen, mä en myöskään pidä enää Suomesta, Talvi-sodan henkeä ei enää syntyisi ja isänmaallisuus rinnastetaan nykyään heti natseihin ja rasisteihin.
Siis nää kaks ekaa tekstiä on just ku mun kirjottamia, ihan vitun epätodellista, mä luulin että mä olisin melkein ainoa jolla on ollut tuollasia ajatuksia.

Muukalaislegioonassa on kuulemma erittäin paljon sellaista pahansuopaa simputusta ja alaisten seksuaalista häirintää, varsinkin miehillä.

Siellähän on niitä kunniasääntöjä joiden mukaan pitää totella esimiest uskollisesti jne, eli käytännössä se että on Ranskan muukalaislegioonassa upseerina jo kertoo puolestaan millainen elämäntyyli kaverilla on.



Luin tämän jostakin englanninkielisestä elämänkerta-kirjasta. Tästä tuli muistaakseni dokumenttikin muutama kuukausi takaperin.

Ensinnäkin, palkka-armeijassa ei tarvitsisi aidosti välittää kun omasta itsestään, tietenkin siinä olis plussaa olla jonkin verran empaattinen ja siellä saattaisi jopa oppia arvostamaan ihmisiä uudestaan.

Toiseksi, monet täällä on jo sen verran katkeria ja kyllästyneitä, että sellaisesta kuoleman-rajalla kokemus saattaisi opettaa arvostamaan elämää.

Kolmanneksi jos lähtis itkemään yksinäisyydestä aiheutuneita traumoja jonnekkin, ei sitä otettaisi tosissaan, mutta traumaattinen sotaveteraani, sellaisen ongelmia ei kukaan vähättelisi.


Ja armeijassa, siellä on valmiiksi järjestettynä ruuat, majoitus ja koko päivärytmi ja elämäntyyli, lisäksi siellä aika epätodennäköisesti passivoituisi ja syrjäytyisi kokonaan elämästä(jota pidän ainakin itselläni erittäin suurena mahdollisena uhkana tulevaisuudessa).


Ja muistuttaisin vielä, ettei kaikilla täällä ole ollut niin "simppeleitä" ongelmia kuin parisuhteen kasassa pito, monella täällä ei ole ikinä edes ollut yhtään muutamaa minuuttia pidempää kontaktia tyttöön.

Yksinkertaista kirjoitti:

Ensinnäkin, palkka-armeijassa ei tarvitsisi aidosti välittää kun omasta itsestään, tietenkin siinä olis plussaa olla jonkin verran empaattinen ja siellä saattaisi jopa oppia arvostamaan ihmisiä uudestaan.

Toiseksi, monet täällä on jo sen verran katkeria ja kyllästyneitä, että sellaisesta kuoleman-rajalla kokemus saattaisi opettaa arvostamaan elämää.

Kolmanneksi jos lähtis itkemään yksinäisyydestä aiheutuneita traumoja jonnekkin, ei sitä otettaisi tosissaan, mutta traumaattinen sotaveteraani, sellaisen ongelmia ei kukaan vähättelisi.


Ja armeijassa, siellä on valmiiksi järjestettynä ruuat, majoitus ja koko päivärytmi ja elämäntyyli, lisäksi siellä aika epätodennäköisesti passivoituisi ja syrjäytyisi kokonaan elämästä(jota pidän ainakin itselläni erittäin suurena mahdollisena uhkana tulevaisuudessa).


Ja muistuttaisin vielä, ettei kaikilla täällä ole ollut niin "simppeleitä" ongelmia kuin parisuhteen kasassa pito, monella täällä ei ole ikinä edes ollut yhtään muutamaa minuuttia pidempää kontaktia tyttöön.

Ensinnäkin, palkka-armeijaan ei pääse kuka tahansa Tauno Tampio jyväskylän takametsistä, vaan sinulla pitäisi olla edes jonkinlaista kokemusta taisteluista. Call of Dutya ei sitten lasketa. Palkka-armeijan hemmot, on ns. ammattisotilaita, jota sinä et ole.

Toiseksi, sotia ei ole muutenkaan katkeruudella koskaan voitettu, ja jos kaipaat jotain raja -kokemuksia, niin suosittelen, että kokeilet hippa-leikkiä junan kanssa.

Kolmanneksi, sotaveteraaneja ei tässäkään maassa kunnioiteta asianmukaisesti, niin miksi sinua sitten kohdeltaisiin eri tavalla kuin niitä satoja muita sotaveteraaneja? Heidän ongelmia vähätellään jatkuvasti. Heille ei järjestetä mitään hienosto vanhainkoteja, vaan sinne rahvaan joukkoon he sysätään ja samaa paskaa kohtelua he saavat.

Armeija on isojen poikien leikkikoulu. Sieltä saat ruoat, punkan ja paljon tekemistä. Jos sinulle kaikki pitää tuoda eteen valmiina, niin et sinä missään palkka-armeijassa pärjää, koska siellä pitää pitää huoli itsestään ihan omin avuin.

Muistuttaisin silti, että nämä henkilöt, joilla on ollut vain minuuttien kontakteja tytön kanssa, ovat olleet joko kokemattomia tai muuten vaan taunoja. Nämä kokemattomat hemmot eivät tajua, että elämä jatkuu pakeista huolimatta ja tässäkin maassa on naisia enemmän kuin tarpeeksi, ja jos et näistä miljoonasta naaraasta löydä itsellesi sopivaa, niin keskity sitten samaan sukupuoleen.

old_profile_53816 kirjoitti:

Ensinnäkin, palkka-armeijaan ei pääse kuka tahansa Tauno Tampio jyväskylän takametsistä, vaan sinulla pitäisi olla edes jonkinlaista kokemusta taisteluista. Call of Dutya ei sitten lasketa. Palkka-armeijan hemmot, on ns. ammattisotilaita, jota sinä et ole.

Toiseksi, sotia ei ole muutenkaan katkeruudella koskaan voitettu, ja jos kaipaat jotain raja -kokemuksia, niin suosittelen, että kokeilet hippa-leikkiä junan kanssa.

Kolmanneksi, sotaveteraaneja ei tässäkään maassa kunnioiteta asianmukaisesti, niin miksi sinua sitten kohdeltaisiin eri tavalla kuin niitä satoja muita sotaveteraaneja? Heidän ongelmia vähätellään jatkuvasti. Heille ei järjestetä mitään hienosto vanhainkoteja, vaan sinne rahvaan joukkoon he sysätään ja samaa paskaa kohtelua he saavat.

Armeija on isojen poikien leikkikoulu. Sieltä saat ruoat, punkan ja paljon tekemistä. Jos sinulle kaikki pitää tuoda eteen valmiina, niin et sinä missään palkka-armeijassa pärjää, koska siellä pitää pitää huoli itsestään ihan omin avuin.

Muistuttaisin silti, että nämä henkilöt, joilla on ollut vain minuuttien kontakteja tytön kanssa, ovat olleet joko kokemattomia tai muuten vaan taunoja. Nämä kokemattomat hemmot eivät tajua, että elämä jatkuu pakeista huolimatta ja tässäkin maassa on naisia enemmän kuin tarpeeksi, ja jos et näistä miljoonasta naaraasta löydä itsellesi sopivaa, niin keskity sitten samaan sukupuoleen.

Löytäisin kyllä sopivia naaraita, mutta ne ei tykkää minusta

Eeko:nggd kirjoitti:

Löytäisin kyllä sopivia naaraita, mutta ne ei tykkää minusta

Eli ne eivät ole sopivia naaraita. Sopiva naaras on sellainen, joka pitää sinua myös sopivana uroksena.

old_profile_53816 kirjoitti:

Ensinnäkin, palkka-armeijaan ei pääse kuka tahansa Tauno Tampio jyväskylän takametsistä, vaan sinulla pitäisi olla edes jonkinlaista kokemusta taisteluista. Call of Dutya ei sitten lasketa. Palkka-armeijan hemmot, on ns. ammattisotilaita, jota sinä et ole.

Toiseksi, sotia ei ole muutenkaan katkeruudella koskaan voitettu, ja jos kaipaat jotain raja -kokemuksia, niin suosittelen, että kokeilet hippa-leikkiä junan kanssa.

Kolmanneksi, sotaveteraaneja ei tässäkään maassa kunnioiteta asianmukaisesti, niin miksi sinua sitten kohdeltaisiin eri tavalla kuin niitä satoja muita sotaveteraaneja? Heidän ongelmia vähätellään jatkuvasti. Heille ei järjestetä mitään hienosto vanhainkoteja, vaan sinne rahvaan joukkoon he sysätään ja samaa paskaa kohtelua he saavat.

Armeija on isojen poikien leikkikoulu. Sieltä saat ruoat, punkan ja paljon tekemistä. Jos sinulle kaikki pitää tuoda eteen valmiina, niin et sinä missään palkka-armeijassa pärjää, koska siellä pitää pitää huoli itsestään ihan omin avuin.

Muistuttaisin silti, että nämä henkilöt, joilla on ollut vain minuuttien kontakteja tytön kanssa, ovat olleet joko kokemattomia tai muuten vaan taunoja. Nämä kokemattomat hemmot eivät tajua, että elämä jatkuu pakeista huolimatta ja tässäkin maassa on naisia enemmän kuin tarpeeksi, ja jos et näistä miljoonasta naaraasta löydä itsellesi sopivaa, niin keskity sitten samaan sukupuoleen.

Tarkastahan oikeasti faktat ennen kuin alat kertomaan noita "asiantuntijan" lausuntoja.

Palkka-armeijaan värväydytään, esim. aseellisen konfliktin iskiessä. Palkka-armeijaan ei mennä valmiiksi ammattisotilaina, vaan siellä tullaan ammattisotilaiksi. Tästä esimerkkinä voin ottaa yleensä USA:n armeijan, siellä se palvelusaika, mihin värväydytään kestää muistaakseni neljä vuotta. PalkkaSOTURIT ovat eri asia. Ne ovat, kuten mainitsit koulutettuja, yleensä ex-palkkaSOTILAITA.

Lähinnä tarkoitin tuolla, että mitä väliä sillä oman hengen riskeeraamisella on, kun ei ole muutenkaan mitään menetettävää.

Ja jos jokin ihmisryhmä ei tunne kansan kunnioitusta, niin se ei ole ainakaan sotaveteraanit. Ihmisen arvostus on eri asia, kuin se että ne pääsee suoraan jonojen ohi huippu-vanhainkoteihin ja kuoleman jälkeen jokaiselle rakennutetaan oma maosoleumi. On lähinnä näiden veteraanien-oikeuksista marmattajien oma vika, jos itse lahjoittavat rahansa kaikille veteraani-säätiöille, joista oikeasti menee ainoastaan murto-osa oikeille veteraaneille.
Ihan kokemuksesta osaan sanoa, että mitä sota aiheuttaa ihmiselle, toinen vaari menetti jalkansa Kannaksella ja toinen sai ns. "sotapsykoosin", ("kranaattishokin", Post-traumaattisen stressireaktion, jne muita nimityksiä sille lienee) Jatko-sodassa. Ja heidän jos joidenkin tukena oli ystävät, suku jne.


Mutta meille "Taunoille" ei sitä kokemusta oikein kerry, jos joka kerta tulee pakit, toki sitä oppii kuinka monella eri tapaa voi saada pakit. Mutta jos ei itse osaa sanoa, mitä vikaa omassa käytöksessä, olemuksessa, ulkonäössä jne. on, ei siitä opi ei yhtään mitään. Itsekin pidän itseäni suht. kohtalaisen näköisenä jannuna, ylipainoa eikä aknea ei ole, vaatteita on farkut, kauluspaidat, hupparit(pointti on etten ole ainakaan olemukseltani "ruma").
Käyn suihkussa ja pesen hampaat joka aamu ja ilta, eli en haise.

Kuitenkin minun ottaminen kontaktia tyttöihin on yhtä helppoa kuin yrittää pitää kaksi magneetin positiivista napaa yhdessä.

Huoh... kirjoitti:

Tarkastahan oikeasti faktat ennen kuin alat kertomaan noita "asiantuntijan" lausuntoja.

Palkka-armeijaan värväydytään, esim. aseellisen konfliktin iskiessä. Palkka-armeijaan ei mennä valmiiksi ammattisotilaina, vaan siellä tullaan ammattisotilaiksi. Tästä esimerkkinä voin ottaa yleensä USA:n armeijan, siellä se palvelusaika, mihin värväydytään kestää muistaakseni neljä vuotta. PalkkaSOTURIT ovat eri asia. Ne ovat, kuten mainitsit koulutettuja, yleensä ex-palkkaSOTILAITA.

Lähinnä tarkoitin tuolla, että mitä väliä sillä oman hengen riskeeraamisella on, kun ei ole muutenkaan mitään menetettävää.

Ja jos jokin ihmisryhmä ei tunne kansan kunnioitusta, niin se ei ole ainakaan sotaveteraanit. Ihmisen arvostus on eri asia, kuin se että ne pääsee suoraan jonojen ohi huippu-vanhainkoteihin ja kuoleman jälkeen jokaiselle rakennutetaan oma maosoleumi. On lähinnä näiden veteraanien-oikeuksista marmattajien oma vika, jos itse lahjoittavat rahansa kaikille veteraani-säätiöille, joista oikeasti menee ainoastaan murto-osa oikeille veteraaneille.
Ihan kokemuksesta osaan sanoa, että mitä sota aiheuttaa ihmiselle, toinen vaari menetti jalkansa Kannaksella ja toinen sai ns. "sotapsykoosin", ("kranaattishokin", Post-traumaattisen stressireaktion, jne muita nimityksiä sille lienee) Jatko-sodassa. Ja heidän jos joidenkin tukena oli ystävät, suku jne.


Mutta meille "Taunoille" ei sitä kokemusta oikein kerry, jos joka kerta tulee pakit, toki sitä oppii kuinka monella eri tapaa voi saada pakit. Mutta jos ei itse osaa sanoa, mitä vikaa omassa käytöksessä, olemuksessa, ulkonäössä jne. on, ei siitä opi ei yhtään mitään. Itsekin pidän itseäni suht. kohtalaisen näköisenä jannuna, ylipainoa eikä aknea ei ole, vaatteita on farkut, kauluspaidat, hupparit(pointti on etten ole ainakaan olemukseltani "ruma").
Käyn suihkussa ja pesen hampaat joka aamu ja ilta, eli en haise.

Kuitenkin minun ottaminen kontaktia tyttöihin on yhtä helppoa kuin yrittää pitää kaksi magneetin positiivista napaa yhdessä.

Kukaan ei voisi edes halutessaan muuttua homoksi, en ole kokeillut, mutta uskoisin niin.

Huoh... kirjoitti:

Tarkastahan oikeasti faktat ennen kuin alat kertomaan noita "asiantuntijan" lausuntoja.

Palkka-armeijaan värväydytään, esim. aseellisen konfliktin iskiessä. Palkka-armeijaan ei mennä valmiiksi ammattisotilaina, vaan siellä tullaan ammattisotilaiksi. Tästä esimerkkinä voin ottaa yleensä USA:n armeijan, siellä se palvelusaika, mihin värväydytään kestää muistaakseni neljä vuotta. PalkkaSOTURIT ovat eri asia. Ne ovat, kuten mainitsit koulutettuja, yleensä ex-palkkaSOTILAITA.

Lähinnä tarkoitin tuolla, että mitä väliä sillä oman hengen riskeeraamisella on, kun ei ole muutenkaan mitään menetettävää.

Ja jos jokin ihmisryhmä ei tunne kansan kunnioitusta, niin se ei ole ainakaan sotaveteraanit. Ihmisen arvostus on eri asia, kuin se että ne pääsee suoraan jonojen ohi huippu-vanhainkoteihin ja kuoleman jälkeen jokaiselle rakennutetaan oma maosoleumi. On lähinnä näiden veteraanien-oikeuksista marmattajien oma vika, jos itse lahjoittavat rahansa kaikille veteraani-säätiöille, joista oikeasti menee ainoastaan murto-osa oikeille veteraaneille.
Ihan kokemuksesta osaan sanoa, että mitä sota aiheuttaa ihmiselle, toinen vaari menetti jalkansa Kannaksella ja toinen sai ns. "sotapsykoosin", ("kranaattishokin", Post-traumaattisen stressireaktion, jne muita nimityksiä sille lienee) Jatko-sodassa. Ja heidän jos joidenkin tukena oli ystävät, suku jne.


Mutta meille "Taunoille" ei sitä kokemusta oikein kerry, jos joka kerta tulee pakit, toki sitä oppii kuinka monella eri tapaa voi saada pakit. Mutta jos ei itse osaa sanoa, mitä vikaa omassa käytöksessä, olemuksessa, ulkonäössä jne. on, ei siitä opi ei yhtään mitään. Itsekin pidän itseäni suht. kohtalaisen näköisenä jannuna, ylipainoa eikä aknea ei ole, vaatteita on farkut, kauluspaidat, hupparit(pointti on etten ole ainakaan olemukseltani "ruma").
Käyn suihkussa ja pesen hampaat joka aamu ja ilta, eli en haise.

Kuitenkin minun ottaminen kontaktia tyttöihin on yhtä helppoa kuin yrittää pitää kaksi magneetin positiivista napaa yhdessä.

Se on jotenkin aivan hemmetin huvittavaa, että te jannut olette valmiita menemään sotaan ottamaan lyijyä nahkaan, mutta teille täysin ylitsepääsemätön este on seuralaisen löytäminen.

Naiset eivät tule ohjekirjan kanssa teitä kädestä pitäen näyttämään, että mitä teidän kuuluu tehdä, että saatte heidän huomion. Teidän pitää erottua eduksenne niistä muista, jotka haluavat lähestyä kyseistä naista.
Sama asia pätee myös tähän teidän palkka-armeijaan pääsemiseen. Yrittäjiä on satoja, mutta vain pari hassua läpäisee koko kurssin. Nämä pari hassua olivat siis aivan helvetin paljon parempia kuin kaikki muut ja sen takia he pääsivät sinne minne sinä olisit halunnut päästä, mutta et kyennyt siihen, koska olit huonompi.

Jos pääset siihen asemaan, että nainen näkee sinut parhaana muiden joukossa, niin kaikki muu hoituu sitten itsestään.

old_profile_53816 kirjoitti:

Se on jotenkin aivan hemmetin huvittavaa, että te jannut olette valmiita menemään sotaan ottamaan lyijyä nahkaan, mutta teille täysin ylitsepääsemätön este on seuralaisen löytäminen.

Naiset eivät tule ohjekirjan kanssa teitä kädestä pitäen näyttämään, että mitä teidän kuuluu tehdä, että saatte heidän huomion. Teidän pitää erottua eduksenne niistä muista, jotka haluavat lähestyä kyseistä naista.
Sama asia pätee myös tähän teidän palkka-armeijaan pääsemiseen. Yrittäjiä on satoja, mutta vain pari hassua läpäisee koko kurssin. Nämä pari hassua olivat siis aivan helvetin paljon parempia kuin kaikki muut ja sen takia he pääsivät sinne minne sinä olisit halunnut päästä, mutta et kyennyt siihen, koska olit huonompi.

Jos pääset siihen asemaan, että nainen näkee sinut parhaana muiden joukossa, niin kaikki muu hoituu sitten itsestään.

Jäljelle jää siis kysymys, jos nuo sun syvälliset päätelmät parisuhteen rakentamisesta ovat oikeita, miksi sinä roikut tällä palstalla, jos ei kerran huolia voi olla ja elämää hymyilee, linnut laulaa jne.-