Nyt on aivan pakko tilittää. Olen aivan hukassa. Menin sitten ja ihastuin ystäväni työkaveriin, hän on minua "kiusannut" jo jonkun aikaa ja viime viikonloppuna tapahtui se; suutelimme. Hän on soitellut minulle koko viikon, olemme puhuneet vaikka mistä ja siitä että pitäisikö meidän tavata. Tiedän kyllä jo valmiiksi mihin se johtaa jos ja kun näemme...
No eihän tässä muuten mitään ongelmaa olisikaan mutta kun hän on varattu. Itse olen sinkkuna ollut n. puoli vuotta. En saa häntä pois mielestäni, hymyilen itsekseni kun mietin häntä ja hänen sanoja, katsetta...
Hänelläkin on tunteita minua kohtaan ja puhuimme siitä että tämä EI ole järkevää. Ei todellakaan. Tämä on väärin. Mutta tämä tunne... Ei tällaista ole ollut kuin joskus teininä. Tein hänelle selväksi että en todellakaan suutu tms. jos hän ei minua enää halua nähdä, eikä saa minusta mitään kiusankappaletta jos minut torjuu. Yritän, yritän niin kovasti ajatella asian järjellä mutta tämä tunne... Odotan että hän sanoisi tai tekisi jotain todella typerää minua kohtaan että rupeisin inhoamaan häntä ja näin saisin hänet pikkuhiljaa pois mielestäni. Mutta kaikki mitä hän puhuu, tekee, miten hän katsoo, kaikki ne kauniit sanat... Ei, ei minulle pitänyt näin käydä. Miten te muut? Oletteko jotenkin onnistuneet saamaan "kielletyt tunteet" kuriin? Miten se tapahtuu? Viisas kun olisi niin ei enää olisi missään yhteydessä häneen. Mutta minusta on tunneasioissa viisaus kaukana... Huoh... Rikonko tässä vain itseäni lisää jos tapaan häntä? Mitäs sitten kun tunteet syvenee? En tiedä hänen nykyisestä suhteestaan että millä mallilla se on mutta ei kai kaikki voi olla ok jos hän edes ajattelee minua... Ja hän teki aloitteen, minä en mitään uskaltanut tehdä koska tiesin hänen olevan varattu. Tiedän, pitäisi unohtaa ja plaaplaa, voi kun se olisikin niin helppoa... :/ En tiedä olenko iloinen vai surullinen. Enkä tarvitse vastaukseksi tähän mitään moraalisaarnaa. Jos jollain on yhtä paska tilanne kun minulla niin anna minulle neuvoja. En ymmärrä itseäni, olen aivan sekaisin, ottaa mahan pohjasta kun ajattelen häntä ja jos kuulen hänen äänen en voi muuta tehdä kuin hymyillä. Hän osaa vetää juuri niin oikeista naruista. Jos olisin viisas, sanoisin että ota sitten uudelleen yhteyttä jos joskus olet sinkku. Mutta minä en ole viisas... Minä olen korviani myöten ihastunut...
No eihän tässä muuten mitään ongelmaa olisikaan mutta kun hän on varattu. Itse olen sinkkuna ollut n. puoli vuotta. En saa häntä pois mielestäni, hymyilen itsekseni kun mietin häntä ja hänen sanoja, katsetta...
Hänelläkin on tunteita minua kohtaan ja puhuimme siitä että tämä EI ole järkevää. Ei todellakaan. Tämä on väärin. Mutta tämä tunne... Ei tällaista ole ollut kuin joskus teininä. Tein hänelle selväksi että en todellakaan suutu tms. jos hän ei minua enää halua nähdä, eikä saa minusta mitään kiusankappaletta jos minut torjuu. Yritän, yritän niin kovasti ajatella asian järjellä mutta tämä tunne... Odotan että hän sanoisi tai tekisi jotain todella typerää minua kohtaan että rupeisin inhoamaan häntä ja näin saisin hänet pikkuhiljaa pois mielestäni. Mutta kaikki mitä hän puhuu, tekee, miten hän katsoo, kaikki ne kauniit sanat... Ei, ei minulle pitänyt näin käydä. Miten te muut? Oletteko jotenkin onnistuneet saamaan "kielletyt tunteet" kuriin? Miten se tapahtuu? Viisas kun olisi niin ei enää olisi missään yhteydessä häneen. Mutta minusta on tunneasioissa viisaus kaukana... Huoh... Rikonko tässä vain itseäni lisää jos tapaan häntä? Mitäs sitten kun tunteet syvenee? En tiedä hänen nykyisestä suhteestaan että millä mallilla se on mutta ei kai kaikki voi olla ok jos hän edes ajattelee minua... Ja hän teki aloitteen, minä en mitään uskaltanut tehdä koska tiesin hänen olevan varattu. Tiedän, pitäisi unohtaa ja plaaplaa, voi kun se olisikin niin helppoa... :/ En tiedä olenko iloinen vai surullinen. Enkä tarvitse vastaukseksi tähän mitään moraalisaarnaa. Jos jollain on yhtä paska tilanne kun minulla niin anna minulle neuvoja. En ymmärrä itseäni, olen aivan sekaisin, ottaa mahan pohjasta kun ajattelen häntä ja jos kuulen hänen äänen en voi muuta tehdä kuin hymyillä. Hän osaa vetää juuri niin oikeista naruista. Jos olisin viisas, sanoisin että ota sitten uudelleen yhteyttä jos joskus olet sinkku. Mutta minä en ole viisas... Minä olen korviani myöten ihastunut...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei kannata ryhtyä kakkoseksi. Jos tyyppi haluaa niin sanoakseni sekä syödä että säilyttää kakkua niin siitä vasta kipeää sinulle tuleekin.
Voi olla että hän antaisi ymmärtää että on eroamassa nykyisestään mutta sitten sitä ei koskaan tapahtuisikaan, ja aikasi menisi hukkaan kun odotat ja tartut armopaloihin. Ja vaikka jättäisikin nykyisensä vuoksesi, niin häiritsisikö sinua ajatus että hän voisi myös teidän aikana alkaa touhuta selkäsi takana, kun teidänkin suhde on niin alkanut? Minkälainen varattu mies tekee selkeitä aloitteita muita naisia kohtaan, suutelee, soittelee koko viikon, puhuu tunteistaan? Muuttuisiko hän vuoksesi uskolliseksi?
Kielletyt tunteet on kyllä niitä raastavimpia eikä niitä saa tahdonvoimalla loppumaan, tiedän sen niin hyvin. Mutta tekosi voit valita, ja jospa keräisit rohkeutesi kasaan ja päättäisit, sanoen siis hänelle tietysti myös, että teidän välillä ei voi tapahtua mitään niin kauan kuin hän ei ole vapaa, ja piste. Vaikka sekin sattuu sydämeen, niin se olisi eniten oikein kaikkia osapuolia kohtaan.
mitä nyt? seksitään, unohdetaan ja ha ha a ..............