Kuinka voisi päästä eroon verifobiasta?
Poika on 11v. ja veren näkeminen on hänelle kauhistus.
Hassuinta asiassa on, että poika on treenannut nyrkkeilyä vaahtosammuttimen kokoisesta, ja pystyisi pitämään puolensa isompaakin kiusaajaa vastaan.
Tappeluun ei poika ole koskaan joutunut, eikä häntä ole kiusattu, vaikka pienikokoinen onkin ja kärsii puheen takeltelusta. Voisi siis luulla pojan olevan paras mahdollinen kohde kiusaajille, mutta kun poika ei pelkää ei kiusaajiakaan houkuttele käydä sellaisen kimppuun.
Leikitäänpä kuitenkin hieman ajatuksella. Vuonna 2020 ryöstäjä käy pojan kimppuun, ja poika vetää jabin nenään, ja tiputtaa rosvolta veret nenästä. No silloinhan tätä nyrkkisankaria alkaisi tietysti pyörryttää, ja jalat menisi veteliksi, ja hän olisi täysin ryöstäjän armoilla.
Mikä siis avuksi? Lääkitys vai terapia? Olen valmis vaikka halkaisemaan peukaloni kerran päivässä mattoveitsellä, jos siedätyshoidosta on apua?
Poika on 11v. ja veren näkeminen on hänelle kauhistus.
Hassuinta asiassa on, että poika on treenannut nyrkkeilyä vaahtosammuttimen kokoisesta, ja pystyisi pitämään puolensa isompaakin kiusaajaa vastaan.
Tappeluun ei poika ole koskaan joutunut, eikä häntä ole kiusattu, vaikka pienikokoinen onkin ja kärsii puheen takeltelusta. Voisi siis luulla pojan olevan paras mahdollinen kohde kiusaajille, mutta kun poika ei pelkää ei kiusaajiakaan houkuttele käydä sellaisen kimppuun.
Leikitäänpä kuitenkin hieman ajatuksella. Vuonna 2020 ryöstäjä käy pojan kimppuun, ja poika vetää jabin nenään, ja tiputtaa rosvolta veret nenästä. No silloinhan tätä nyrkkisankaria alkaisi tietysti pyörryttää, ja jalat menisi veteliksi, ja hän olisi täysin ryöstäjän armoilla.
Mikä siis avuksi? Lääkitys vai terapia? Olen valmis vaikka halkaisemaan peukaloni kerran päivässä mattoveitsellä, jos siedätyshoidosta on apua?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jostain ne pelot aina syntyy. Yleensä säikähtämisestä. Eipä kukaan saa pelkoja ainakaan "lahjana" äidinmaidossa. Itse uskon omakoht. kokemuksista oppineena ennen muuta ajatusten hallintaan ja järjellisiin selityksiin. En suosittele lääkkeisiin turvautumista etenkään lapsen pelkojen kohdalla, sillä ne johtuvat monesti pelkistä väärinkäsistyksistäkin.
Lapset ottavat esimerkkiä aikuisista tai isommista lapsista, miten muutenkaan he oppisivat käyttäytymään ja reagoimaan erilaisissa tilanteissa?
Itsekin muistan pelänneeni ala-asteella rokotuksia ja verikokeen ottamista kuin ruttoa ja paruin joka kerran jälkeen kuin olisin saanut selkääni, vaikka kaveritkin mulle nauroivat. Kun sitten kasvoin isommaksi, tajusin, että pelkoni oli äidiltä opittu reaktio. Hän tunnustikin tunteneensa aina sääliä lastaan kohtaan esim. neuvolassa ja käyttäytyi pelokkaasti ja myötäkärsien, joten totta kai minä sitten omaksuin käytökseni sen havainnon ja aistimuksen mukaan.
Ehkä sinunkin poikasi on säikähtänyt joskus jotain verijuttua (ehkä koulussa) ja se reaktio on sitten rekisteröitynyt hänen muistiinsa. Sen reaktion voi purkaa ymmärryksellä alkutekijöihinsä ja rakentaa sille aivan uuden (järjellisen) polun. Sinä isänä olet siihen polunrakentamiseen juuri oikea avustaja. Eikä tarvi halkoa peukaloita, vaan olla läsnä selittämässä asiaa kun poika joutuu seuraavan kerran kasvotusten veren kanssa. Kannattaa myös kuunnella miten hän sen pelkonsa itse jäsentää ja korjata sitten siinä olevia väärinkäsityksiä ym.
Tuon ikäinen nassikka osaa jo käyttää omaakin älliään, ymmärtää syy- ja seuraussuhteita jne., joten sen kun syötätte hänen keskusyksikköönsä järkeä tunteilun sijaan, niin eiköhän se pelkokin vähitellen väisty.
Joka tapauksessa en usko, että hemofobiakaan on loppuelämän kirous, joten tuskinpa poikasi kauhistelee verta saatikka pyörtyilee enää aikuisempana.
Kiitoksia vastauksesta. Olen jo hylännyt toiveen että pojasta tulee formulakuski tai jääkiekkoilija. Uskallan siis yhä toivoa pojasta lääkäriä? (No en toki oikeasti halua muuta kun et oppii olemaan onnellinen elämässään)
Vaimolla on araknofobia ja pelkäsin ettei pojalla ole toivoa parantua tuosta hemofobiasta, mutta vastauksesi antaa toivoa.
No eipä tässä kummempia kuin alan keskustella pojan kanssa, ja kiitän sinua asiallisesta vastauksestasi. Kaikkea hyvää sulle.