Tästä on tehty varmaan aloituksia, mutta teen nyt ihan oman. Kaipaan neuvoja ja näkemyksiä ulkopuolisilta. pääni on aika solmussa tällähetkellä monestakin asiasta.
Eli tilanne lyhyesti. Olen sairauslomalla työuupumuksen/masennuksen takia. Olen alalla, joka on raskasta ja haastavaa, sekä yksinäistä. Nyt on selvinnyt, että en voi jatkaa tätä, tämä työ ei sovi minulle enkä jaksa enää. Minulla on lapsi, 3-vuotta. Vauvaa ollaan yritetty 9kk ilman tärppiä, nyt pieniä apuja saatu ovulaatiohäiriöön ja siis mahdollisuudet paranevat. Olen aina unelmoinut suht pienestä lasten ikäerosta, kaksi lasta olisi meillä haaveissa, siis yksi vielä. Nyt kuitenkin löysin unelmien työpaikkailmoituksen edelliseltä alaltani, johon haluaisin hakea.
Entäs vauvahaaveet? Jos satun saamaan tuon tai jonkun muun työpaikan, ja pamahdankin heti paksuksi? tarkoitus olisi hakea pitkäaikainen työpaikka, missä olisin vaikka loppu-urani, joten tuntuu hassulta, että vuoden poissaolo olisi katastrofi, kun takaisin menisin uskollisesti. Silti ymmärrän, että minuun voitaisiin suhtautua vähän kylmästi, jos heti ilmoittaisin raskaudesta.
Jätänkö vauvahaaveet taustalle joksikin aikaan, jos tärppi työpaikkaa kohtaan käy, vai jatkanko samaan malliin silti yritystä? Miten minuun suhtaudutaan, jos jäänkin parhaimmillaan heti 8kk jälkeen pois? Onko luovuttava unelmasta saada toinen lapsi 3-4 vuoden ikäerolla? Olisiko pitenmi ikä-ero huonompi vaihtoehto, vai jopa parempi? Muita mielipiteitä tai näkemyksiä?
Eli tilanne lyhyesti. Olen sairauslomalla työuupumuksen/masennuksen takia. Olen alalla, joka on raskasta ja haastavaa, sekä yksinäistä. Nyt on selvinnyt, että en voi jatkaa tätä, tämä työ ei sovi minulle enkä jaksa enää. Minulla on lapsi, 3-vuotta. Vauvaa ollaan yritetty 9kk ilman tärppiä, nyt pieniä apuja saatu ovulaatiohäiriöön ja siis mahdollisuudet paranevat. Olen aina unelmoinut suht pienestä lasten ikäerosta, kaksi lasta olisi meillä haaveissa, siis yksi vielä. Nyt kuitenkin löysin unelmien työpaikkailmoituksen edelliseltä alaltani, johon haluaisin hakea.
Entäs vauvahaaveet? Jos satun saamaan tuon tai jonkun muun työpaikan, ja pamahdankin heti paksuksi? tarkoitus olisi hakea pitkäaikainen työpaikka, missä olisin vaikka loppu-urani, joten tuntuu hassulta, että vuoden poissaolo olisi katastrofi, kun takaisin menisin uskollisesti. Silti ymmärrän, että minuun voitaisiin suhtautua vähän kylmästi, jos heti ilmoittaisin raskaudesta.
Jätänkö vauvahaaveet taustalle joksikin aikaan, jos tärppi työpaikkaa kohtaan käy, vai jatkanko samaan malliin silti yritystä? Miten minuun suhtaudutaan, jos jäänkin parhaimmillaan heti 8kk jälkeen pois? Onko luovuttava unelmasta saada toinen lapsi 3-4 vuoden ikäerolla? Olisiko pitenmi ikä-ero huonompi vaihtoehto, vai jopa parempi? Muita mielipiteitä tai näkemyksiä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lapset tehdään kun 1) niitä halutaan ja/tai 2) niitä on tullakseen. Ja töitä tehdään kun niitä saadaan. Et todellakaan jätä hakematta mielekästä duunia siksi että VOISIT saada mukavan työn, ja sitten saatat EHKÄ hyvässä lykyssä tulla pian raskaaksi ja jäädä jossain vaiheessa vuodeksi (tai pariksi) pois äippäilyn takian ja pomo EHKÄ vetäisi siitä täysin lainvastaisesti herneitä nenukkiin. Et.
Pupuilette ilman ehkäisyä (tai menette vaikka inteisiivisiin lapsettomuushoitoihin, sama se!), haet töitä joita haluat, kerrot mahdollisesta raskaudesta vasta sitten kun se on tarpeen (viim. 2kk ennen äitiysloman alkamista) ja siinä se. Ei sun tehtäväsi ole huolehtia suuria elämänpäätöksiä tehdessäsi miten ne tyydyttäisivät tai aiheuttaisivat mahdollisimman vähän harmia mahdolliselle tulevalle esimiehellesi. Työ on työtä ja perhe on perhe, ja molempiin on naisella oikeus. Niin kuin miehelläkin.
Oma pomoni sanoi "voi voi" kun kerroin aikanaan jääväni äitiyslomalle, olin ollut työn alkaessa jo raskaana vaikka en itse sitä vielä tuolloin tiennyt (tiesin toki mahdollisuudesta, se oli tavoitekin!). Se oli ensireaktio, mutta hänkin on onneksi inhimillinen ihminen, on onnitellut, kysellyt vointiani jne., vaikka joutuukin hankkimaan juuri heti kiireisimmille kuukausille sijaisen. Ja ihan KARMEA ajatus jos meidän jälkikasvusuunnitelmat olisi kiinni siitä että harmittaako se jotakuta välijohtoportaassa vai eikö harmita!
Asia on juuri noin kuin edellinen kirjoittaja sanoi!
Kyllä, ihan samaa mieltä!
Varsinkin tämä kiteyttää kaiken:
"Et todellakaan jätä hakematta mielekästä duunia siksi että VOISIT saada mukavan työn, ja sitten saatat EHKÄ hyvässä lykyssä tulla pian raskaaksi ja jäädä jossain vaiheessa vuodeksi (tai pariksi) pois äippäilyn takian ja pomo EHKÄ vetäisi siitä täysin lainvastaisesti herneitä nenukkiin. Et."
Niinpä.Et olevielä saanut työtä, et ole vielä raskaana, sinulla ei ole vielä uuden työn pomoa joka olisi vetänyt herneet nenään. Siispä töitä hakemaan ja lasta toivomaan.
Lämmin kiitos vastauksistanne!! Ihanan ehdottomia olette, kuten toivoinkin :) Ja ihan samaa mieltä olen kanssanne. Tarvitsin vain jonkinnäköistä kannustusta :) Tätä paikkaa en kyllä jätä hakematta, ja jos hyvä tuuri käy ja sen onnistun saamaan, voi olla, että vauvahaaveet jäisivät hetkeksi taustalle ihan oman työ-intoni takia. Ja voihan olla, että tärppikin käy helpommin, jos saa stressiä pois ja uutta elämäniloa uudesta työstä. No, täytyy pistää parastaan ja peukut pystyyn työn suhteen, ihan hyvät mahdollisuudet kyllä varmaan on! :)
Juuri näin kuin on kirjoitettu edellä. työtä ja omaa elämää ei kannata liikaa sekoittaa..