Siskoni on joskus sanonu, että se vihaa ihmisiä, jotka on vammasia eivätkä ite tajua sitä. Oon ruvennu täs viime aikoina menemää itteeni, ihmettelemään yksinäisyyttäni ja syitä huonouden tuntemuksiini ettimään. Ja ku oon miettiny kaikkii ihmisii elämäni varrella, nii on tajunnu, et ihmiset on suhtautunu muhun jotenki oudosti. On vaa sellanen tunne, että mua ei kohella koskaan normaalisti, ilmankos tunnen itteni kummajaiseks. Oon aina ollu huono arvioimaan itteeni, esim. pienempänä saatoin samana päivänä pitää mahdollisena, että oon maailman kaunein ihminen ja että oon maailman rumin ihminen, kärjistettynä. Oon nyt kuitenki tajunnu, että jälkimmäinen on lähempänä totuutta, koska tiiän olevani ruma, en vaa oo ihan varma, et millä tavalla. Joskus nään vammasen ihmisen peilistä, mutta koska en omasta mielestäni oo mitenkää erityisen jälkeen jääny mieleltäni - mitä ny vaa tilannetajuton, yleissivistymätön ja huono joissaki asioissa - nii en aina usko sitä peilikuvaa, vaan nään siel hyvin ristiriitaisen hahmon, ku en tiiä, miltä se näyttää, vaikka näenkin sen. Onko mahollista, että en vaa näe totuutta, koska se ois aika karmea? Mitä jos oon just sellanen "vammainen eikä ite tajua sitä"?
Mulla ei oo sitte mitää vammasii vastaa, veljeni on kehitysvammainen, ja vaikka oonki välinpitämätön yleesä, ni voin sanoo sitä rakastavani, jos nyt ylipäätään kyseseen tunteeseen kykenen, eli älkää tulko sanomaan, että "mitä siitä, vaikka oisitkin vammainen". Tarkotukseni ei myöskään oo loukata ketään enkä ajattele pahalla, ja jos oisin ite vammane, ni sou... Se ois vaan aika ylläri, koska en oo koko 19 elinvuotena tullu tällasta ajatelleeks ku viime viikkoina tai kuukausina.
Kyse on vaa realistisesta suhtautumisesta itteesä, ohan se aika outoo nähä ittensä täysin jonain, mitä ei oo, tai ettei tajuu asiaa, joka on kaikkien muitten ihmisten mielestä ilmiselvää.
Voisin kysyy tätä suoraan keltä tahansa ihmiseltä meiän perhees, mutta en tykkää hirveesti niille puhuu eikä ne mulle, enkä varmaa ees haluu kuulla totuutta, ja ois inhottavaa pistää ne kiusalliseen tilanteeseen ja nolata ittesä kysymällä tällasta. Netissä voin saada toivoo, koska kukaan ei voi varmuudella sanoo, miten asia on.
Mulla ei oo sitte mitää vammasii vastaa, veljeni on kehitysvammainen, ja vaikka oonki välinpitämätön yleesä, ni voin sanoo sitä rakastavani, jos nyt ylipäätään kyseseen tunteeseen kykenen, eli älkää tulko sanomaan, että "mitä siitä, vaikka oisitkin vammainen". Tarkotukseni ei myöskään oo loukata ketään enkä ajattele pahalla, ja jos oisin ite vammane, ni sou... Se ois vaan aika ylläri, koska en oo koko 19 elinvuotena tullu tällasta ajatelleeks ku viime viikkoina tai kuukausina.
Kyse on vaa realistisesta suhtautumisesta itteesä, ohan se aika outoo nähä ittensä täysin jonain, mitä ei oo, tai ettei tajuu asiaa, joka on kaikkien muitten ihmisten mielestä ilmiselvää.
Voisin kysyy tätä suoraan keltä tahansa ihmiseltä meiän perhees, mutta en tykkää hirveesti niille puhuu eikä ne mulle, enkä varmaa ees haluu kuulla totuutta, ja ois inhottavaa pistää ne kiusalliseen tilanteeseen ja nolata ittesä kysymällä tällasta. Netissä voin saada toivoo, koska kukaan ei voi varmuudella sanoo, miten asia on.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No eiköhän vanhempas ois kertonu, vaikka ne ei kauheasti sulle puhuis ja päinvastoin, jos sulla ois joku oikeasti elämää haittaava sairaus. Se on asia josta oikeasti varmaan kukaan ei vakenis, ja etköhän ois itekki huomannu jos oot jotenki "vammanen" ettet saa kengännauhoja solmittua tai persettäs pyyhittyä vessassa, niin tuskin.-
No juu, toi on kyllä järkeen käypää, mutta ainakin saatan näyttää sellaselta tai jotain. Ja jotkut ihmiset on jotenkin "outoja", vaikka niil ei ois todettu mitään.
Jälkikäteen kyllä rupes nolottaa, että tällasta tänne ees kirjottelen... Mitähän sekin musta kertoo, että ylipäätään pohdin tällasia.
Etkö sä kirjottanut ton saman Demiin, vai muistanko väärin?
Ai mä viestin alottaja? Itse asiassa meinasin kirjottaa tän ensin Demi.fin keskustelupalstalle (en lehteen), mutta ajattelin, että en viitsi tällasta hyvin henkilökohtaista asiaa sinne vakituisella nickillä kirjottaa (= tunnistamisvaara jne.), joten laitoin sitten tänne.
omalaatuisuus on rikkaus.
Joo kyllähän tuo vähän vammaiselta kuulostaa...
Heikkoa itsetuntoa ennemmin ja tunnehaavoittuvuutta jokaisesta joskus löytyy. Älä hätättäile.
Kiitos asiallisista vastauksistanne.
Voisiko olla aspergerin syndoorma sulla? Sitä ei välttämättä huomata, mutta ainakin itsestäni tuntuu että olen aika vammainen:( Muiden mielestä olen vaan pönttö, tai sosiaalisesti tyhmä, naiivi yms. Mutta tuskin kukaan on ajatellut minusta että olisin ns. kehitysvammainen vaikka sellaiselta usein tuntuukin ainakin sosiaalisessa mielessä.