Keväistä piiloseksiä

Kaksi kertaa se meni turvalleen.
Se oli vielä liian uninen.
Talven aikana se oli laihtunut kaksi grammaa, melkein puolet normaalipainostaan, eivätkä siivetkään sointuneet vielä yhteen.
Kiukkuissaan se tempaisi pari nenällistä tympeää ilmaa, joka tulvi sen pesästä keväiseen ilmaan.
Siitä se ei tuntunut tympeältä vaan kotoiselta ja vahvistavalta.

Aurinko oli sulattanut pienen läimäreen Puolukkapensaita, se köntysti yhdelle lehdelle istumaan ja imi Auringonlämpöä nahkaansa.
Jostain muualtakin kantautui tuttu tuoksu, vastustamaton tuoksu.
Ihan huomaamattaan se nousi lentoon ja suuntasi sinne päin.
Krookuksen kukan terälehdet olivat avautuneet ja sen keskelle se istahti ja kaivoi kärsänsä esiin.
Tumma pilvi peitti auringon ja tapansa mukaan, Krookus sulki terälehtensä ja otus jäi pimeään.
Jääden odottamaan aamua ja Aurinkoa, pikku Kimalainen rullasi kärsänsä ja nukahti uudelleen.

Tätä keväistä kuvaelmaa voivat kaikki jatkaa kevätajatuksin, vaikka ei olisi kärsääkään.
Kiitos, ei sitten mitään maitokahvinvärisiä juttuja, vaan jotain mahlaan liittyvää mutta kaunista.
Musiikit kauniilleleskelle.

Nimim: 60 mutta Kevät maistuu vieläkin
H.