En tiedä kuulunko tälle palstalle, mutta kertokaa ihmeessä jos tämä kertomus ei kuulu tänne, olen aika tietämätön.
Minulla on erittäin läheinen ihminen, sukulainen. Minut on leikattu vajaa kaksi viikkoa sitten. Liikun huonosti, menetin verta ja ennestään ennen leikkausta olin jo aneeminen. Minulta leikattiin jalka, eli kävvelen kyynersuvoilla.
Tämä läheinen ystävä kävi piipahtamassa kun pääsin sairaalasta, ja olin tosi väsynyt kun leikkauksesta oli vasta 6 päivää, voitte sen itsekkin ymmärtää että toipuminen on raskasta varsinkin kun veriarvot on ihan perseellään ja voimat pois. Niin tänään sitten valitin yksinäisyyttäni, niin sieltä tuli että painu pihalle lenkille, ja lähde kuule kyläileen, joo voisin mennäkkin, mutta en saa istua autossa. Hän ei tule kuunteleen sun narinaas ja valitusta.... Viimeksi kun kävin niin makasit vaan. Sanoin sille sitten että olen tämänkin päivän ollu pystyssä, kun aina uusi päivä on parempi. Nii hän ei tule. Sitten haukkuu minut laiskaksi ja saamattomaksi kun en pysty edes lastani nostaan ja hoitaan, kun en saa nostella, jalkaa ei saa kuormittaa, kuulemma minulta pitäisi onnistua kaikki työt, olen kuulemma saamaton ja hän ei viitsi katsella tollasta ihmistä.
Hän tietää myös sen että ennen leikkausta olin lievästi masentunut, ja tietää että olen nytkin masentunut tilastani ja yksinäisyydestäni... niin hän väntää vain puukkoa...... Miksi??? Mikä ihminen käyttäytyy noin?? Kuinka kauan minun pitää kestää??
Minulla on erittäin läheinen ihminen, sukulainen. Minut on leikattu vajaa kaksi viikkoa sitten. Liikun huonosti, menetin verta ja ennestään ennen leikkausta olin jo aneeminen. Minulta leikattiin jalka, eli kävvelen kyynersuvoilla.
Tämä läheinen ystävä kävi piipahtamassa kun pääsin sairaalasta, ja olin tosi väsynyt kun leikkauksesta oli vasta 6 päivää, voitte sen itsekkin ymmärtää että toipuminen on raskasta varsinkin kun veriarvot on ihan perseellään ja voimat pois. Niin tänään sitten valitin yksinäisyyttäni, niin sieltä tuli että painu pihalle lenkille, ja lähde kuule kyläileen, joo voisin mennäkkin, mutta en saa istua autossa. Hän ei tule kuunteleen sun narinaas ja valitusta.... Viimeksi kun kävin niin makasit vaan. Sanoin sille sitten että olen tämänkin päivän ollu pystyssä, kun aina uusi päivä on parempi. Nii hän ei tule. Sitten haukkuu minut laiskaksi ja saamattomaksi kun en pysty edes lastani nostaan ja hoitaan, kun en saa nostella, jalkaa ei saa kuormittaa, kuulemma minulta pitäisi onnistua kaikki työt, olen kuulemma saamaton ja hän ei viitsi katsella tollasta ihmistä.
Hän tietää myös sen että ennen leikkausta olin lievästi masentunut, ja tietää että olen nytkin masentunut tilastani ja yksinäisyydestäni... niin hän väntää vain puukkoa...... Miksi??? Mikä ihminen käyttäytyy noin?? Kuinka kauan minun pitää kestää??
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.