kunfumiäs
Jos voisit kertoa hieman itsestäsi ja taustastasi kamppailulajien parissa, niin tietäisin miten kirjoituksiisi pitäisi suhtautua.
Välillä kirjoitat ihan asiaa, mutta jotkut kommenttisi tuntuvat hieman oudoilta.
Eli lähinnä kiinnostaa paljonko elämää on takanasi ja paljonko siitä on käytetty ja minkä lajien harrastamiseen.
Jos taas tuntuu liian henkilökohtaiselta, niin jätä vastaamatta. Ei ole tarkoitus loukata tai mitään.
Jos voisit kertoa hieman itsestäsi ja taustastasi kamppailulajien parissa, niin tietäisin miten kirjoituksiisi pitäisi suhtautua.
Välillä kirjoitat ihan asiaa, mutta jotkut kommenttisi tuntuvat hieman oudoilta.
Eli lähinnä kiinnostaa paljonko elämää on takanasi ja paljonko siitä on käytetty ja minkä lajien harrastamiseen.
Jos taas tuntuu liian henkilökohtaiselta, niin jätä vastaamatta. Ei ole tarkoitus loukata tai mitään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
no avaudutaan nyt kerrankin kaikille kun te nyt olette niin kiinnostuneita.
Olen 1983 syntynyt, Vaasasta kotoisin. Olen treenannut taistelulajeja noin 5-6 vuotta nyt (7-8 jos Junnu shotokan karate lasketaan). Aloitin vakavan harjoittelun Shaolin tyylistä jossa treenasin alle vuoden normaalisti joku 3-4 kertaa viikossa, sitten kun into ja omistautuminen kasvoi niin treenasin 6 kertaa viikossa todella kovaa, käytin kaikki arki illat treenipaikassa ja viikonloppuna niin paljon kun ehdin. En ymmärtänyt "järkevän" treenin päälle silloin joten väänsin täysillä joka päivä, olin hieman alipainoinen ja lihakset oli kipeänä jatkuvasti, mutta en varmaan koskaan tule olemaan yhtä hyvässä kunnossa kun silloin. Jossain vaiheessa otin kakkoslajiksi "Combat jujutsu" (sellanen vapaaottelu sekotus hommeli), sielä opin mattotekniikkaa ja vapaaottelu tyylistä pystyottelua. Tein myös hieman Yang tyylin taijita siinä sivussa. Oli kertynyt 3 lajia jotka söivät kirjaimellisesti kaiken ajan, tulin koulusta 4 aikaan, lähdin treenamaan heti ja tulin kotiin 9 joskus 10 aikaan, tätä tein 6 kertaa viikossa. Jonkunen turnauskin tuli oteltua tämän aikana. Koko tämän ajan opiskelin fanaattisesti kaikkea taistelulajeista, ahim tietoa kaikkialta, koulutyöt jäivät aika vähälle. 3 vuotta tätä niin tuli tämä vanha väsynyt tarina kuvioihin, nainen.. Noin puoli vuotta meni hieman vähemmällä treenillä. Sitten muutin Helsinkiin jotta voisin opiskella Lu Baochunin kanssa kung futa, sielä treenasin hänen opetuksessaan Bajiquania ja taijita, siinä sivussa treenasin myös thai nyrkkeilyä Jomhodin gymillä. Jouduin tekemään töitä jotta sain maksettua vuokran, treeni joutui mukautumaan sen mukaan, kuitenkin väänsin joka päivä iltaisin Bajiquania minun pikku yksiössä niin että naapurit lähetteli valituskirjeitä että kuuluu kauhea meteli kun he yrittävät nukkua. Näin elin kunnes jouduin armeijaan, sielä treenasin niin paljon kun ehdin ja löysin pari hyvää sparri kaveriakin joiden kanssa sai vähä vapaaotella. Nyt asun taas vaasassa ja harjoittelen itsenäisesti kaikkea mitä Helsingissä opin, olen pian muuttamassa sinne päin taas jotta voin jatkaa kehittymistä opettajan kanssa.
kirja. Mä hankin sen heti.
sais sitä vielä hieman maustettua parilla ninjalla, brutaaleilla BJJ haasteotteluilla, puukkotappeluilla, katutappeluita monia isoja nyrkkeilijöitä vastaan ja salaisilla hallituksen tehtävillä niin minulla olisikin kirja kasassa jolla voisin tienata vaikka kuinka paljon rahaa:), samalla tavalla kuin Ashida Kim ja Frank Dux.
Hallituksen tehtävät ja bjj haasteottelut on aika paha hoitaa, mutta loput löydät kyllä viikon lopun nakkikioski jonosta.
Mä en ihan oikeasti ymmärrä sitä, että pitää levittää harrastustaan kaikkeen mahdolliseen sälään ja sitten ei ole mikään missään ???
Tietenkin voi olla että luonne on niin lyhytjännitteinen ettei jaksa samaa juttua pitkään ja käyhän se sitten harrastuksesta hyvinkin - kunhan urheilee. Mutta kun kun olen rivien välistä jotenkin aistinut, että se olis sama juttu tälle hepulle, kuin työelämässä hankkii mahdollisimman monta koulutusta.???
Kamppailulaji mikä tahansa...jos on oikein pro , taäytyy keskittyä koko elämänsä vain yhteen tyylisuuntaan. Eihän muutoin voi sanoa tietävänsä ja osaavansa juttua. Nää kaverit kuten Kung Fu Mies on näitä ns. miehiä.
"Kamppailulaji mikä tahansa...jos on oikein pro , taäytyy keskittyä koko elämänsä vain yhteen tyylisuuntaan. "
Näinhän ne kaikki pro-kamppailijat tehdään. Bruce Lee. Dan Inosanto. Matt Thornton. Ave Niiniketo. Yuji Matsuoi. Young Suk. Chuck Norris. Kuka tahansa MMA-mestari. Masaaki Hatsumi.
Kaikki tunnettuja siitä että valitsivat yhden lajin eivätkä halunneet muita oppia ja tulivat sillä pro-sankareiksi.
... Kaikki karatetyylisuuntien perustajat harjoittelivat useiden eri opettajien dojoilla, myös muuta kuin silloisia karaten edeltäjiä, judon perustaja harjoitteli muutakin, mm. "karaten" silloista muotoa (muotoja), aikidon perustaja harjoitteli ensin muuta, taidon perustaja harjoitteli muutakin, kickboxingin kehittäjät harjoittelivat sekä nyrkkeilyä että karatea, jne jne. Listaa voisi jatkaa lähes loputtomasti.
Itse asiassa taitaa olla niinpäin, että tiukasti vain yhdessä lajissa pitäytyvät ovat harvinaisempia huipulla kuin ne, jotka treenaavat muutakin kuin juuri sitä "omaa tyyliä". Kuulostaa ehkä äkkiseltään oudolta, mutta kun aletaan miettiä näitä kavereita, jotka ovat huipulla, lajitaustaa on useista lajeista (ainakin kamppailu-urheilussa on näin).
Niin, tai uuden lajin perustajat jäävät vaan paremmin historiaan, kuin mestarit jotka eivät ole kehittäneet mitään uutta vaan vain hallinneet valmiita oppeja pirun hyvin..
Jos olet huomannut niin taistelutaito lajista toiseen ei eroa niinkään paljon. Minä ainakin löydän paljon kung futa vapaaottelusta ja thai nyrkkeilystä. Ei tässä ole minulle kysymys siitä että haluan kukoistaa YHDESSÄ lajissa, haluan kehittyä taistelijana.
Ja vielä, tämä ei ole minulle HARRASTUS vaan elämäntyyli. En harrasta, vaan teen.
Asiahan on mielestäni niin että taistelulajien välillä ei ole niinkään paljon eroa, voit löytää sen saman perustan kaikista lajeista, eri lajeissa vaan painotetaan eri asioita. Esim. monet kiinalaisten lajien mestarit ovat aina rohkaisseet oppilaitaan oppimaan enemmän kuin yhtä tyyliä (poikkeuksina mainittakoon joidenkin perhetyylien perijät ja Yip Man), siksi useimmat mestarit osaavat ja opettavat enemmän kuin yhtä tyyliä. Se antaa perspektiiviä ja auttaa kehittymään taistelijana.
minulle lajien valinnat ovat aina olleet taistelutaito-kehätaito mielessä, siksi aion nyt aloittaa vapaaottelun harjoittelemisen ja jatkaa "sisäisen" kung fun kehittämistä bajiquanilla ja Xingyiquanilla kunhan vaan pääsen muuttamaan.