Haaveissa siis joskus omistaa Akita tai muuten luonteeltaan vaativampäa rotua oleva koira. Nyt olisi pennun hankinta ajankohtainen mutta mietityttää joka sivustolla mainittu ei sovi ensimmäiseksi koiraksi/vain sellaiselle jolla kokemusta vaativista roduista. Eli jos akitaa miettisi sitten toiseksi koiraksi jonka hankkisin kunhan ensimmäinen koira olisi vähän vanhempi? Mikä rotu olisi samaan suuntaan oleva josta saisi tätä tarvittavaa kokemusta mutta sopiva yhden sekarotuisen koiran nuorena omistaneelle? Mielenkiintoa koiran kasvattamisen haasteisiin löytyy ja mielummin tosiaan itsepäisempi rotu kuin vilkas. Kiitos jo etukäteen vinkeistä jos joltain niitä saisi ;))
Haaveissa akita tms. rotuvinkkejä?
kirsuna
10623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Monilla kasvattajilla sivuilla lukee,"ei ensimmäiseksi koiraksi",juurikin koiran koon.luonteen ja vahvuuden takia.. oletuksena siis,että koirakokematon ihminen ei saa koiran kasvaessa sitä pidettyä kurissa/hallinnassa ja saadaan aikaan ns."ongelmakoiria".
Mutta harvemmin kasvattajat ovat tuossa asiassa periksiantamattomia :) jos kasvattajalle osoittaa,että on hankkinut rodusta kaiken mahd.tiedon,on selkeästi kiinnostunut rodusta ja lupaa käydä koiran kanssa koulutuksissa ym. niin kyllä sieltä voi hyvinkin pentu mukaan napsahtaa :) useimmiten kuitenkin antavat ensimmäiseksi koiraksi nartun,koska "helpompi" kouluttaa ja alistuu urosta paremmin.
Itse en ymmärrä tuota "ei ensimmäiseksi koiraksi". Itselle ei ole ikinä tullut mieleenkään,että olisin ottanut jonkun pikkusessen ekaksi vaan sen takia,ettei saa isompaa vahvaa rotua mukamas ensimmäiseksi koiraksi.
Kerroin kasvattajalle rehellisesti koirakokemukseni ja intoni/tietämykseni rotuun ja mitä sen kanssa haluaisin tehdä..
Akita tosiaan on vaativa rotu, ei pelkästään kokonsa vaan jo luonteensa takia. Ei juurikaan mielyttämisen halua,vahva suojeluvietti ym. vaatii omistajalta selvän johtajan aseman (tosin niin vaativat kaikki muutkin).
Jos mietit "helpompaa" rotua,mutta kuitenkin koiran kokoista kannattaa tutustua palveluskoirarotuihin :) monista löytyy luonnetta,mutta ovat kuitenkin palvelualttiimpia/miellyttämisenhaluisempia..
Olen samaa mieltä tuosta, että miksi ei voisi sopia ensimmäiseksi koiraksi. Ihminen voi olla kokenut koirien käsittelijä, vaikka omaa koiraa ei olisi omistanutkaan. Toisten ihmisten koiria kouluttaneena ja maalaisjärjellä ajatellen koirien käsitteleminen ja elättäminen sujuu loistavasti. Se on henkilön omista kyvyistä kiinni. Moni ihminen on saattanut omistaa monta koiraa, mutta ei silti välttämättä tajua koirista mitään.
Varsinaiset palveluskoirarodut ovat usein melko dominoivia toisia koiria kohtaan. Suosittelisin aloittajalle jotakin metsästysrotua, kuten ajokoiraa, kanakoiraa, noutajaa, spanielia tai vinttikoiraa, sillä ne ainakin tulevat hyvin toimeen toisten koirien kanssa, joka olisi etu, sillä akita kannattaa kasvattaa nimenomaan sosiaalisten koirien seurassa, jotta se oppii itsekin hyville tavoille. Ja ne ovat yleensä melko itsepäisiä mutta lempeitä, ainakin useimmat ajo- ja vinttikoirarodut.
Toki omat kokemuksensa ja mielipiteensä kullakin. En haluaisi alkavan mitään riitaa siitä, että joku on eri mieltä kanssani :-) Minä nyt olen tuon ensimmäisen rodun valinnan suhteen tuota mieltä.
Olen samaa mieltä, Akita dominoivana rotuna ei luultavasti tule toimeen toisen kovaluontoisen koiran kanssa, tai ainakin ne tulevat ottamaan jossakin vaiheessa kunnolla yhteen, kunnes arvojärjestys on selvä (eli Akita sitten pomona, koska ei yleensä suostu alistumaan tossukan asemaan).
Näin ollen en suosittele ottamaan ennen Akitaa mitään kovin dominoimaan pyrkivää tai muuten vahvaluonteista rotua. Tässä mielessä edellä mainitut noutajat, spanielit yms. toimivat hyvin, koska alistuvat varmasti myöhemmässä vaiheessa perheeseen saapuvalle Akitalle, kun kasvaa aikuiseksi. Mitään molossia, laumanvartijaa tai ex-taistelulinjaista rotua en missään tapauksessa suosittele ottamaan samaan talouteen Akitan kanssa, koska veriseksi tappeluksi se tödennäköisesti menee enemmin tai myöhemmin, mutta taas vaikkapa irlanninsetteri akita yhtälö toimii lähes pomminvarmasti.
Sekin on totta, ettei pitkäkään koirakokemus palveluskoira rotujen puolelta välttämättä takaa pärjäämistä Akitan tyyppisen itsenäisen ja itsepäisen rodun kanssa, jolta ei pahemmin miellyttämisen halua omistajaa kohtaan löydy. Enemmän vaikuttavat tulevan omistajan henkilökohtaiset ominaisuudet ja laaja tietoisuus tähän rotuun liittyvistä haasteista.
Ööh, hiukan tekee mieli jakaa mielipiteitä. Minusta itsepäisyys ja itsenäisyys eivät liity koirassa kuinkaan sen temperamenttiin, vaan itsepäinen ja itsenäinen koira saattaa olla hyvinkin lempeä. Esimerkiksi tutullani on posavinajokoirauros, joka ei meinaa osata ymmärtää edes >>istu>>-käskyä, mutta se ei silti ole dominoiva, vaan lempeä ja sosiaalinen, viihtyen poikkeuksellisen hyvin toisten koirien ja ihmisten seurassa. Sellaista koiraa suosittelisin vaikka ensimmäiseksi koiraksi kokemattomalle koiraihmiselle lempeyden vuoksi, kunhan omistaja ei ole pistänyt tavoitteeksi saada koirastaan jotain toko-valiota :-)
Sen sijaan monet miellyttämisenhaluiset koirat tarvitsevat pennusta saakka kunnon osoituksen laumansa arvojärjestyksestä. Esimerkkinä tuttuni berninpaimenkoirauros kuseksi nuorena ympäri kämppää eikä totellut, mutta kun sille pistettiin kunnon rajat kotona ja omistaja näytti jälleen olevansa päällikkö, se koira muuttui hyvin tottelevaiseksi.
Itsellä akita- uros, ja en näkisi mitään syytä siihen, että miksi sitä ei voisi ottaa ensimmäiseksi omaksi koiraksi, kunhan vaan tutustuu rotuun kunnolla, ja käy vaikka kasvattajan kanssa keskusteluja etukäteen ja tapaamassa muita akitoja, jotta tiedostaa rodun ongelma- alueet ja heikkoudet..
Ainoa vinkkini on se, että mielellään akitan kaveriksi toista sukupuolta oleva koira, koska samaa sukupuolta olevat alkavat herkästi rähisemään nartut juoksujen, ja urokset narttujen ollessa kiimassa sekä tietysti vallasta..
Siinä vaiheessa kun nk. vaativampi rotu alkaa kiinnostamaan kannattaa pysähtyä miettimään pitemmäksi toviksi. Ja vastata kiirehtimättä mm. seuraaviin kysymyksiin:
- Mitä hyvää koiranpitoon se vaativuus tuo?
- Jos epäonnistun, niin kuka sen vastaa sen vaativan räyhääjän aiheuttamista tuhotöistä?
- Ja kuka se sen räyhääjän riesoikseen ottaa jos omat voimat ja osaaminen eivät siihen riitä?
- Mitä iloa on koirasta, jonka tulevia tekemisiä pitää jatkuvasti pelätä?
- Mitä minä itse hyödyn siitä vaativuudesta? Tarvitsenko turvaa jotakuta tai omaisuuttani varten?
- Jos elämäntilanteeni muuttuu ja en ehdi panostamaan vaativaan koiraani riittävästi?
- Eikö tässä maassa ole jo ihan tarpeeksi nk. vaativia muotirotuja? Vieläkö niitä ja niiden aiheuttamia ongelmia tarvitaan lisää.?
Avaaja väittää epäsuorasti myös, että itsepäisyys ja vilkkaus olisivat toisensa poissulkevia asioita. Pidän väitettä pötypuheena. Olet yksi niistä noin 100 000 joka tietää tällä hetkellä haluavansa sen vaativan koiran. Suurin osa teistä onnistuu, mutta suuri osa teistä epäonnistuu ja niiden typeryydestä sitä saadaan lähivuosikymmeninä nauttia ihan riittämiin.
ota, kuule, hirvikoira, jämpti tai ehkä parahin on karjalan karhukoira. Ei paljoa Akitasta poikkea, voin kokemuksella kertoa
Onko totta tuo väite karjalan karhukoiran ja akitan saman kaltaisuudesta?
Itse myös olen haaveillut (japanin)akitasta jo parikymmentä vuotta. Nyt kun muutama vuosi sitten tuli ajankohtaiseksi koiran hankkiminen, niin mietin akitaa pitkään. Se kuitenkin on niiiiin itsenäinen rotu, ja ei omaa myöskään miellyttämisenhalua ollenkaan. Lisäksi sillä on vahva riistavietti. Sille on oltava hyvin vahva ja johdonmukainen, jotta se ehkä kuuntelee sinua. Tiedän ihmisen joka ei pysty pitämään sitä esim. vapaana koska se kuuntelee koska haluaa.
Itse päädyin lapinporokoiraan, koska siinä on myös samoja piirteitä, mutta ei yhtä vaativa. Lapinporokoiran kanssa pystyy myös harrastamaan paljon helpommin eri lajeja eikä hirveästi rajoitteita ole. Lapinporokoirauroksen kanssa pärjään, vaikka sekin tarvitsee hyvin johdonmukaisen ihmisen ja sekin on hyvin itsenäinen, mutta helpompi kun vertaa akitaan. En tiedä vieläkään että pärjäisinkö akitan kanssa vai en, vaikka sellainen olisi ihan koiraihanteeni. Sen tiedän että ottaisin varmasti toista sukupuolta kuin nykyinen koirani, jotta ei tulisi yhteenottoja (koska nykyinen koiranikin on dominoiva toisille koirille).
Mutta jos haluat akitan, niin ehkä se kannattaa ottaa vaan ensimmäiseksi koiraksi, ja ehkä kannattaa ottaa narttu. Perehdyt vain paljon rotuun, ja koirankouluttamiseen, ja miten saat akitalle päähän että sinua kannattaa kuunnella :)
Kaverilla on akita joka on aivan hullu. Sentään tajuaa pitää sen visusti häkissä lukkojen takana, muuten varmasti purisi.