joka ei varmastikaan täällä käy...
Nämä kaksi risteilee mielessä, järki ja tunteet. Järki voittaa mutta tunteet on hyvänä kakkosena ja usein jaetulla sijalla. Kiitos sulle mies, että osaat aina palauttaa mut maan pinnalle :) Ilman sun järkevää asennetta tähän tilanteeseen olisin niin rikki ja hajalla. Tiedän että olen sulle jotain tärkeetä, jotain jota ajattelet, jotain lämmintä ja hyvää. Se on riittänyt mulle ja tulee riittämäänkin tulevassa. Tässä elämässä me emme voi olla me. Kun on tottunut saamaan kaiken mitä haluaa...sun kohdalla en ole uskaltanut edes haluta. Pidättyväisyys on valttia ja siitä pidetään kiinni.
Jotain ajatuksia vain, ilmaan...
Nämä kaksi risteilee mielessä, järki ja tunteet. Järki voittaa mutta tunteet on hyvänä kakkosena ja usein jaetulla sijalla. Kiitos sulle mies, että osaat aina palauttaa mut maan pinnalle :) Ilman sun järkevää asennetta tähän tilanteeseen olisin niin rikki ja hajalla. Tiedän että olen sulle jotain tärkeetä, jotain jota ajattelet, jotain lämmintä ja hyvää. Se on riittänyt mulle ja tulee riittämäänkin tulevassa. Tässä elämässä me emme voi olla me. Kun on tottunut saamaan kaiken mitä haluaa...sun kohdalla en ole uskaltanut edes haluta. Pidättyväisyys on valttia ja siitä pidetään kiinni.
Jotain ajatuksia vain, ilmaan...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mistä tiedät sen? Olen kenties ollut aiemmin melkolailla sinusta pyörällä päästäni, mutta onnistuin ajan kanssa hallitsemaan ajatukseni. Olet oikeassa, olet minulle tärkeä ja tulet aina olemaan.
Sanan tärkeä voisi korvata jollain toisella sanalla, mutta kuten kirjoitat, minulla on järkevä asenne sinua kohtaan. Valitsemasi sana lämmin on oikea. Niin vain kävi, en voinut mitään sille, että ihastuin sinuun. Olet sellainen kuin olet, oma itsesi ja kaiken puolin ihastuttava nainen.
Olen "hanhien kanssa matkalla pohjoiseen", voin kyllä pudottautuakin "Akka Kebnekaisen komennosta", mutta syyn pitää kuulemma olla pätevä ;) Onni voi siis olla lähempänä kuin me haluamme ymmärtää ja hyväksyä. Ja ehkä uskalluksen puute on se suurin voima, joka estää meitä ottamasta askelta lähemmäs toisiamme.
Pidättyväisyys? Joskus on vain yksinkertaisesti annettava tunteiden otta vallan ja kerrankin pidättyväisyyden poistua taka-alalle. Minulle pidättyväisyys alkaa olla jo liikaa. Vielä vähän ja saatamme jatkaa onnemme etsimistä muualta. Näinkö sen pitää mennä?
Minulle sinä olet ollut elämäni odottamaton tunteiden kohde. En koskaan uskonut kohtaavani sinunlaistasi henkevää ja energistä naista. Olen usein miettinyt sinua ja meitä, mikä meidät yhdisti ja saattoi samaan maailmaan.
Meillä on sama ajatusmaailma ja mitä ilmeisemmin samankaltaiset kokemukset elämästä. Tästä olisi hyvä edetä, mutta joskus hyväkin rakkaussuhde jää platoniselle tasolle. Siitäkin jää hyvä mieli ja kauniit muistot.
Hyvää kevättä sinulle, rakas ystäväni. Odotan sinun jokaista ilmestymistä eteeni aina yhtä suurella ilolla kuin tähänkin asti. Ja sinun herttaista kätesi vilkutusta;)
En ole tämän ketjun aloittaja, mutta sinä "Nilsin seikailut" kirjoitat kauniisti, siten kuin haluaisin ehkä "hänen" minulle kirjoittavan, joten kirjoitankin sinulle nyt kuin olisit mies jota ikävöin, vaikka en sellaista oikeastaan uskallakaan edes toivoa.
Ikäväni alkaa jo saamaan ikäviä piirteitä - se etten saa minkäänlaista näkyvää vastakaikua edes ystävyyden merkeissä, saa minussa aikaan hyvin negatiivisia tuntemuksia. En enää tiedä uskallanko vastaan tullessasi enää edes vilkutella, kun tuntuu ettet välitä yhtään. Viime kesänä vielä vilkuttelin sinulle edelläsi ajavasta autosta jos muistat - ajoit ihan siihen perään liikennevaloissa?
Sait äskettäin osoituksen siitä mitä sinua kohtaan olen tuntenut jo melko kauan, melkein siitä lähtien kun oltiin tekemisissä ensimmäistä kertaa. Mikäli nyt sitten osasit tulkita sitä oikein. Et vain reagoinut siihen mitenkään (minulle). Tuli tunne, että olen osoittanut tunteitani turhaan. Halusin olla ystäväsi, mutta et todellakaan tee sitä helpoksi, kanssakäyminen ihmisten kanssa kun ei ole minulle muutenkaan yksinkertaista. Kerroin sinulle silloin aikoinaan itsestäni asioita, joiden perusteella varmasti ymmärrät, miksi suojelen itseäni kirjoittelemalla sinulle täällä nimimerkin suojista.
Sinä tulet aina olemaan tärkeä minulle ja haluaisin olla yhteyksissä, mutta arkuuteni estää minua ottamasta yhteyttä kun et ole reagoinut yrityksiini aiemminkaan. Tulkitsen asian niin, ettei sinua kiinnosta ystävyyskään, joten tämä tekstinikin on siis luultavasti täysin turha...mutta moikataanhan vielä kun tavataan, toivottavasti? Varmaan halaisin jos ovelleni ilmaantuisit.
melkonen satusetä.
Aikuisten satutunti alkaa ...
On se outo juttu että ihmissuhdeasiat on vain satuilua joillekin ...
Moikka
Jos nimesi alkaa ällällä, voisin olla se, josta kirjoitat ja sinä voisit olla nainen, joka on minulle juuri sitä, mitä kirjoitit. Eipä tähän juuri muuta lisättävää tällä kertaa. Toisaalta en tiedä miten olen palauttanut ketään maan pinnalle mut asennetta löytyy järkevää tai vähemmän järkevää.
Olen saanut nähdä. kuulla ja tuntea niin paljon, että luulen tuntevani hänet aika hyvin, siis tämä ei oo mitään mielikuvitusta vaikka joskus sekin mahdollisuus käväisee mielessä.
Mutta nyt on mielessä sauna :)
Nilsin seikkailut: En tunnista itseäni kirjoituksestasi, jos vilkutus on jokin vihje? Ei ole tapana vilkutella hänelle, moikataan tai joskus vain pelkkä katse riittää kertomaan miten iloiseksi toisen näkeminen taas sai.
KossuMan: Nimi ei ala ällällä.
Mitä jos tämä mies haluaisi tehdä lähempääkin tuttavuutta? Onko tilanteessa jotain miksi järjellä ajattelu on parempi ratkaisu? Järkevästi olen yrittänyt erääseen naiseen suhtautua, mutta kovin kauaa tämä ei voi jatkua näin.
Jos haluat tehdä lähempää tuttavuutta, tää ei ole paras väline siihen. Mene ihmeessä, etsi hänen yhteystiedot ja kysy. Se on ehdottomasti sen arvoista.
Eihän se järjellä ajattelu tuo sitä miestä, jota kaipaan, yhtään lähemmäksi. Päinvastoin. Kerroin hänelle mitä sydämeni sanoo ja hän ei ollut samoilla linjoilla, joten minun oli poistuttava. Mut en kadu sitä että kerroin. Ikävä on, mut en voinu jäädäkkään. Toivottavasti hälle jäi edes hyvät muistot.
Toivottavasti hän vastaa sun tunteisiin. Ole kärsivällinen ja lempeä, mitä ikinä hän vastaakin siihen
Se on kummallinen coktail. Sydän sanoo: ihan kauhea ikävä, tänne ja äkkiä, halataan, tutustutaan. Järki sanoo pysy kaukana, niin sen täytyy olla kummallekin parasta... Olen antanut järjen päättää.
Kannattaa joskus taas kuunnella sitä sydäntäkin.. ;)
Niin pitäis.
Vanha minä antoi järjen päättää ja kuinkas kävikään.
Opettelen antaa sydämen viedä....haparoi, mut tuntuu hyvältä.
Hyvä! Onnellisemmaksi tulet noin. Enemmän sydäntä vaan kehiin. :)
On, tilanne vaatii ehdottomasti järjenkäyttöä. Tunteet.. on nekin vieneet meitä, ja kyllä sen yhteydessä on sitä lähempääkin tuttavuutta tehty...eikä ne jääne viimeisiksi kerroiksi. Että ei sitä aina vaan kykene sellaisen lähellä niin järkevästi ajattelemaan.
..jaa jos sitä lähempääkin tuttavuutta on tehty, niin en enää kuvittele, että kuuluisin jotenkin asiaan, vähän luulin aluksi ja ehdin jo kerran kommentoidakin.
vilkutin hänelle vain kerran irl