Ei kyllä toimi ei. täsä iässä ei ole enää sellasta mukautumis kykyä jota suhteessa tarvihtee. Ihminen on viiskymppisenä jo niin omalla urallaan että konflikteja syntyy väkisin.
50+ uusio suhteet
uusioukko
70373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 70
Vanhimmat
Mutta eikö voisi vain olla ja nauttia siitä toisenkin urautumisesta - siitähän monta hauskaa löytyy. Samanlaisella huumorintajulla saattaan jopa onnistua suoristamaan mutkia - omia ja toisen.
Ei viitti enää. Kun on turhaan yrittänyt aikoinaan jo sopeutua yli pari vuosikymmentä, on tullut siihen tulokseen ettei enää viitsi, eikä tarvitse muidenkaan turhaan yrittää. Jos ja kun toista samanhenkistä ei löydy, antaa olla.
Elämä oman itsensä kyläpäällikkönä on ihan riittävän palkitsevaa.
taitaa kumminkin olla tyypistä kiinni tunnen muutamiakin uusiopareja eronneita ja leskeksi jääneitä hyvin on onnistunu jopa avioliittoon asti.
Samat sanat, ihan hämmästyneenä totean aina silloin tällöin, miten sitä vakka kantensa löytääkin. Ja vielä näillä ajetuilla kilometreillä.
ja ihan kiva on että löytävät ei ihmistä ole tarkoitettu yksin elämään ei ainakaan mua oon onneks saanu pitää ton saman jo reilut kakskytvuotta mutta ei epäilystäkään ettenkö osais sopeutua uuteen vielä tällä iällä mulla ainakin odotuksetkin on ihan toista luokkaa nykyään kun kolkyt vuotta sitten ja näin se mun mielestä pitäis mennäkkin =))))
Totta, mutta kuka sitä nyt vanhoja muistelee - onhan sitä vuosikymmeniä mennyt kaikenlaisissa sopeutumisissa. Mutta onhan sitä elämää vielä edessäkin.
On, on, yksin tai hyvässä seurassa vaan ei minkään sortin pari- tms suhteessa.
Niin siis kotileikkiäkö tarkoitat. En ole ollut seitsemään vuoteen saman katon alla kenenkään miehen kanssa. Mutta voisin kuvitella, että jos ajatusmaailma ja harrastukset ovat sellaisia että ne kestävät toisen läsnäolon sekä poissaolon. Ja yhteiselossa on oikeasti tilaa riittävästi, niin miksi ei. Ikävä kyllä olen sitä mieltä, että yksiössä ei enää tässä iässä onni kukoista, mutta jos tilaa on olla ihan fyysisestikin yksin, niin onnistumisen edellytykset ovat suuremmat.
Varttuneempien yhteiselossa lienee se suurin onni, että toinen on - käden ulottuvilla.
On koti sitten minkä kokoinen tahansa, oma rauha ja vieraat vieraina.
Ja harrastukset ovat mitä ovat, mutta käsityöt taitavat sujua paremmin ompeluseurassa jos ei itsekseen...
Pitkälti samaa mieltä, ihan empiiristä kokemusta löytyy. Yli viiskymppänen mies ei kestä uutuusmorsiammen päsmäämistä. Naiset alkaa aina jossain vaiheessa pärmänttäämään niin nuoret saati vanhat. Yksin on hyvä olla kun poikkee aina välillä suomen lahden tolla puolen hoidossa
Tai toisinpäin - ukkeli tietää kaiken ja vielä kertoo sen ääneen sekä jankuttaa.
Aivan, mihinpä sitä mukautus kun naputus täällä kuin wakiowiki.
Urilla natsaa mukavasti kun on jäntti oppineena jäntiksi vanhempien toimesta.
Eipä ole tullut kokeiltua minkäänlaista suhdetta sitten eron. Taitaisi olla tosiaankin aikamoinen mukautuminen kun on päässyt tähän yksinelämisen makuun ensimmäistä kertaa elämässään.
Romantiikkaa...
Siinä Sinä viimein olet, prinssini.
Tätä hetkeä odotin yli puoli elämääni.
Kun sut kohtasin sai kaikki jo elettykin tarkoituksensa.
Hetket kun olet poissa rinnaltani, ovat onnen odotusta
Kanssasi tunnen itseni kokonaiseksi, ennen olin vain naisen puolikas ja vasta sinut kohdattuani tiesin, mitä olin ollut ikäni vailla. Yhdessä olemme vahvemmat. Kun myrskyää ja salamoi, kätesi tapaa käteni. Miten jonkun käsikin voi sopia niin hyvin kätöseeni, eikä minua enää yhtään pelota.
.... ja niin uusioukko tulee paikalle ja sanoo... "ei toimi ei ja enää ei kangistu kuin kaavat" ...niin hetken lumous särkyy ja konflikti on valmis...
kyllä se vaan niin on, että sopeutuminen on vaikeaa ja jos vielä kummallakin on pitkä parisuhde takana.
Vertailu alkaa jonkin ajan kuluttua, miten parempi oli entinen tai sekään ei hyvä jos entistä haukkuu.
Yksiössä ei onnistu, sillä vanhempana kuorsaa ja pitää ääntä muutenkin enempi, yölliset vessareissut tai unirytmi erilaista, toinen herää jo viideltä, nuku siinä sitten.
Nuorena halus olla lähellä, mutta vanhana tarvii tilaa enempi. Myös ikä tekee kärttyseksi, myös miehen ja sanotaan suoraan mikä ei ole oman mielen mukaista myös murjottaminen vie voimia.
Oma tupa ja oma lupa, näin se on ja kun saa kerrankin asua yksin, vaikka onhan sitä haikeitakin hetkiä, mutta ohi menee nopeasti, kun muistaa sen ahdistuksen väkisin sopeutuessaan toisen kanssa elämään vanhempana.
Sitä usein muuttaa yhteen, et on joku, mutta huomaa pian, oli väärä ratkaisu, entäs ne rahajutut, kun lasketaan joka sentti, mitä minä maksoin ja mitä sinä maksoit ym.ym.
Olen itsekin miettinyt asiaa jo pitkään yksin eläneenä. Suhteenikin ollut sellainen että molemmat ovat asuneet oman katon alla vaikkakin lähellä toisiaan.
Kun nouset aamuisin herättyäsi,kun juot kahvia sitä halutessasi,kun väsyneenä menet vuoteeseen halutessasi, katsot mitä tahdot televisiosta,tähän kaikkeen sorittamiseen tottuu niin että jos siihen tulisi joku keskenkaiken, olisi varmasti kovaa opettelua alkaakin jakamaan ja vuorottelemaan asioita joista on itse yksin ennen päättänyt. Toki jos sielunkumppani on löytynyt, voi jakaminenkin olla todella mielekästä puuhaa. Sinälläänhän on ihannetilanne se että ei ole estettä sille kumman elintavan valitsee tai kumpaan päätyy. Elämä vie ja annetaan sille tilaisuus jos sillä on vielä jotain uuttakin meille... kesääkin pukkaa :)
Meille jotka emme tahtoisi lähteä katselemaankaan uutta kaveria olisi toki hurja vain törmätä siihen meille sopivaan mukavaan uuteen rakkauteen.Se vain ykskaks olisi siinä.Piste.
koskaan ei pidä sanoa, ei koskaan. Todellakin jos sielunkumppani tupsahtaisi yllättäen, miten siinä sitten kävisi, saapi nähdä...kesä on tulossa :), kun ei odota mitään, silloinhan ne parhaimmat kokemukset tuleekin!
Aina voi toivoa lupsakkaasta yhteiselosta, jossa ei elettäisi vertaillen menneessä vaan elettäisiin tässä ja nyt sekä ehkä hieman myös huomenessa. Josko se murjottaminen ei veisi niin voimia, kun sitä ei oikein hymyltä ehtisi harrastaa.
Voisiko tätä asiaa miettiä niin, että miten tämä voisi onnistua eli positiiviisesti ja jättää ei-etumerkiset ajatukset väliin. Joskus tuntuu että mökötys ja pahantuulisuus on tapa elää?
Mökötys on tarttuva tauti.
Ajanoloon se tarttuu ympäristöön.
Iloisetkin ihmiset menettävät iloisuutensa mököttäjän seurassa.
Loppupelissä mököttäjä syyttää kumppaniaan muuttumisesta.
Ennen niin iloinen ihminen on muuttui mököttäjäksi.
Mielestäni ei voi laisinkaan yleistää, että sen ja sen ikäinen on semmonen ja semmonen ja hän käyttäytyy näin ja näin.
Kuka mimmonenkin on.
Ihmettelen, että mikä ihmeen Kynnys sitä töksähtää joidenkin ihmisten eteen, kun hän täyttää 50. 50 vuotias ei voi enää käyttäytyä niin, kuin nuoremmat, hän ei voi pukeutua ihan miten sattuu, jos on pitkät hiukset, niin veks vaan haituvat, eihän se nyt sovi, että yli viiskymppinen huitelee kartsalla hiukset hulmuten.
Tällaista(kin) olen joidenkin huulten välistä kuullut.
Kypsä ihminen ei rakkaudessaan ala vertailemaan uutta rkastaan edelliseen rakkaaseen. Hehän ovat kaiksi eri tyyppiä. Ja joku ihmiskopio, sehän olis kauhiaa.
Ettei nyt taas tule liian pitkää kirjotusta, niin lyhennän...
Olen sitä mieltä, että 50 On kykenevä uuteen suhteeseen.
Ei toki kaikki, mutta eiväthän monet 20-30-40-vuotiaatkaan ole.
Jos on luonteeltaan Itsekäs tyyppi, niin yhdessä asuminen saattaa tuoda eteen kompastuskiviä.
..........Jos on luonteeltaan Itsekäs tyyppi, niin yhdessä asuminen saattaa tuoda eteen kompastuskiviä. ..................
varsinnii yli viisikymppiset leidit on kyl niin itsekkäitä et semmost ei miehet kestä. ainakin nää eronneet joiden ukko on samasta syyst jo lähteny!!
Täällä Leidi vuosimallia -57.
Mistä tiedät, että "varsinnii yli viisikymppiset leidit on kyl niin itsekkäitä...." ?
Etusormeni väpättää nyt niiiiin tiuhaan tahtiin, että äkkiseltään luulis, että etusormia olis ainaskin kakskytäkolme.
Luulen, että itsekkäitä ihmisiä on sekä miehissä, että naisissa. Itsekkäitä eri-ikäisiä ihmisiä, joiden kanssa en kovin mielelläni tahdo olla kauaakaan aikaa tekemisissä.
Saattaa hyvinkin olla, että ukko on lähtenyt lipettiin, jos vaimo on heevetin itsekäs.
Siis joissakin tapauksissa. Mutta voihan olla niinkin, että nainen on lähtenyt veks, jos ukko on itsekäs. Mistäs niitä muiden avioliitoista tiedä mitään.
Minä itse en kuitenkaan alkaisi olemaan itsekkään ihmisen kanssa.
No en minäkään. Inhottaa pelkkä ajatuskin että joku ukko komentais siivoamaan asuntonsa jatkuvasti ja pesemään pyykkinsä, ja joka kevät siivoamaan mökkinsä talven jäljiltä ja laittamaan kaikki kuntoon.
Saattais käydä että siivouttais vaan että sais tuoda jonkun toisen daamin nauttimaan siivousten tuloksista.
Kyllä: mökötys, ilkeys, pahantuulisuus ja jurotus tarttuu - mutta mikä olisi se vastalääke - muu kuin ero?
Myönnän, että melkein pari vuosikymmentä meni negatiivisuuden tartuttamana, mutta myönteisyys palasi eron myötä. Että uskaltaako sitä sitten edes ajatella uutta mahdollista tartuntaa?
Silti uskon, että SAATTAA joku lupsakka ukkeli iloisine silmineen tulla vastaan =).
Ensin rakastutaan iloiseen ihmiseen juuri hänen iloisuutensa vuoksi, myöhemmin arjen myötä nauru vaiennetaan
mitä on enää jäljellä?
suattaapi hyvinnii nii, vuan mistäpä tiiät onko sillä oikea aito olomuoto päällänsä?
Että sitäkin pitäisi miettiä, että onko 50 v miehellä aito hymy päällä, kun hänet kohtaa. Totta puhut, saattaapi olla pahat mielessä niin nuorella miehellä.
Sanotaan sitten että -60v miehen Iloiset silmät ja hymyilevät kasvot vievät minut kyllä mennessään, mutta eipä ole kohdalleni sellaista sattunut. Semmoista miestä odotellessa - ehkä hamaan tulevaisuuteen.
No tottahan tämä, kyllä.
Mutta haluaisin muistuttaa että sillä kuusikymppisellä äijäparalla on elämästään jäljellä enää se kymmenen vuotta (jos sitäkään) ja tyhmähän hän olisi jos hän haluaisi viettää sen kuunnellen jotakin ressuredfordia kun hän oikeasti haluaisi kuunnella Charlie Parkerin varhaistuotantoa tai Beethovenin laulusovituksia, tai katsellen kauniitajarohkeita vaikka oikeasti haluaisi katsella Premier Liigan ratkaisupelejä, tai kyläillen uuden heilansa lasten ja lastenlasten luona jossakin lähiössä vaikka oikeasti mieluummin lähtisi rantakalliolle tuuleen ja kylmään katsomaan miten haahkat muuttavat.
Jos hän nyt ei vastoin kaikkia odotuksia ja todennäköisyyksiä kuolekaan, hän on kyllä seitsenkymppisenä jo tarpeeksi huonokuntoinen suostuakseen ihan mihin tahansa...
Oot varmaan oikeessa. Meidän ikäisten naisten oikea kohderyhmä taitaa ollakin 40 . Ja elinikäennusteen mukaan kuolisimme 40 äijän kanssa samaan aikaan, kun nyt naiset jäävät leskiksi 10 vuotta ennen puolisoitaan.
Vakavammin sanoen kyllä asiassa on vahvasti totta. Juuri tässä taas kuulin miten työkaverini, kaksi vuotta minua vanhempi, oli juuri kuollut, kotiinsa kai sydänkohtaukseen töihin lähtiessään. Eikä ollut edes mikään hulttio vaan ihan nuhteetonta ja erityisesti päihteetöntä elämää viettänyt ihminen.
Näitä tapauksia tulee pienehkössä työpaikassani noin kerran vuodessa. Miehiä ne kaikki ovat, naiset jatkavat eläkkeelle ja sielläkin vielä pari vuosikymmentä miehiä jahdaten, juuri kuulin ex-anoppini (70 ) bonganneen jonkun uuden heilan.
Tasa-arvoa olisi että miesten eläkekertymäprosenttia korjattaisiin tuon elinaikaodotteen mukaisesti mutta sehän ei olisi' tasa-arvoa' eli naisille edullista...
En osaa sanoa mikä kauniissajarohkeissa on muuttunut, mahdollisesti huonompaan, täällä sitä ei ole näkynyt kuin joskus sattumalta kun tytär sitä on yrittänyt katsella salaa minulta...
Mutta, jokaisella on oma elämäntyylinsä ja kun liiemmälti aikaa niiden yhteensovittamiseen ei ole, on parasta olla yksin jollei satu löytämään toista samanlaista.
Seksi ei tässä iässä enää yhdistä vaan pikemminkin erottaa...
Ihan vakavasti ottaen naisten ja miesten ero elinajassa on kai tasoittumassa, koska naiset ovat omaksuneet miesten huonot elintavat. Ja naisten eläkekertymä usein on jo nykyiselläänkin miesten kertymää pienempi.
No, miehissäkin on kahden kerroksen väkeä.
On niitä jotka jäävät eläkkeelle alle kuusikymppisinä ja nettoavat jättimäiset kultaiset kädenpuristukset, he kyllä elävät ihan niin kauan kuin naisetkin jolleivät nyt satu putoamaan purjeveneen kyydistä tai saamaan infarktia liiallisista potenssipillereistä.
Sitten on niitä jotka joutuvat tekemään ihan oikeita hommia, niistä maksetaan huonosti ja ne vievät terveyden. Ei siinä paljon tarvita lisäpainetta siviilipuolelta kun jo henki lähtee.
Kellarissa on sitten vielä se väki joka on pudotettu kokonaan pois työstä, perhe on häipynyt ja sosiaaliset kontaktit löytyvät toisista samanlaisista. Tämä porukka kuolee vuosia noita raatajiakin aiemmin mutta heitä ei lasketa, heistä pyritäänkin pääsemään eroon mahdollisimman nopeasti.
Ja sitten on myös niitä, jotka kestävät mitä vaan ja elävät vanhoiksi. Tänä päivänä on yllättävän paljon hengissä vielä keskitysleireistä toisen maailmansodan aikana selvinneitä. Kävin viime viikolla vierailulla heidän hoitolaitoksessaan. He nyt tietysti ovat jo hiukan yli-ikäisiä, vaikka eläisivät satavuotiaiksi.
Niin, meidän naisten on siis joko katseltava nuoremmista ikäryhmistä saalista tai sitten on siirryttävä katselemaan ylempien kerrosten väkeä? Vakavasti, eihän sitä voi koskaan etukäteen tietää, mitä oikeasti on edessä.
Näinhän se menee, teillä on sitä aikaa vielä edessä.
Tämänikäisten miesten kannattaa siirtyä nauttimaan elämästä päivä kerrallaan, tehden sitä mikä miellyttää. Parisuhde ei tarjoa hyvää läheskään joka päiväksi ja ne huiputkin jäävät jo kovin mataliksi.
Seksinkin suhteen varmasti parempi ratkaisu on käydä tarpeen niin vaatiessa ammattitaitoisessa ja palveluhenkisessä alan myyntipisteessä ja tilata täysi hoito haluamillaan mausteilla kuin miettiä mahtaako siitä tulla mitään tuonkin kärttyisän mummelin kanssa joka ei saa selvää kumpaa päätä hänellä sillä kertaa nyt kivistää...
Ja näillä ohjeilla kaikista tulee onnellisia. Naisista niiden nuorempien urosten kanssa ja miehistä nuorten naisten maksullisissa hoidoissa. Viime mainitut lienevät ihan tyytyväisiä vaan, vaikka joskus ei homma pelittäisikään. Oma mummeli saattaisi samassa tilanteessa alkaa epäilemään omaa viehätysvoimaansa.
Noo, todennäköisesti monet miehet käyvät etukäteen hakemassa reseptin takana olevia vahvistuksia, siitäkin huolimatta että ne voivat aiheuttaa sydänoireita. Mieluumminhan sitä kuolee kesken nautinnon kuin johonkin kurjaan tautiin...
Aika hyvä idea saattohoidon toteuttamiseen bordellissa, kun ei enää muualta nautintoa saa ja se oma rupsahtanut mummelikaan ei voisi vähempää kiinnostaa... Lisäksi tuo toisi selvää säästöä vanhusten hoitoon, kun ukkelit kuukahtaisivat ennen aikojaan maksullisissa hoidoissaan. Mummeleitten kai pitäisi olla kuin kauniitten ja rohkeitten Brooke, joka näyttää omia lapsiaan nuoremmalta.
Niin, en ole edelleenkään katsonut joten en osaa sanoa....
Mutta seksi sujuu varmasti paremmin nuoressa ja nätissä seurassa joka myös tykkää siitä kuin vanhan ja vihaisen kanssa joka pihtaa kaikin mahdollisin keinoin, luulisin, minähän nyt vain puhun ihan teoreettisesti ajatellen...
;-))
Täälläkin taidetaan puhua maltista ja viisaudesta, jonka ikä on tuonut tullessaan. Voihan sitä tietysti sanoa myös pihtaamiseksi. Samasta asiasta lienee kyse. Mutta eivätkö nuoret yleensä anna ymmärtää, mutta eivät ymmärrä antaa ja vanhemmat taas jo ymmärtäisivät antaa, mutta... Äsh, mitä minä nyt oikein ajattelen... Minähän olen unohtanut koko seksin, teoriassa muistan ehkä vielä hämärästi jotain. Todisteina siitä pari lastakin. Minun puolestani miehet saavat käydä ihan vapaasti vaikka jalkahoidossa.
Vieläkö Suomessa on seksin osto laillista?
No nyt en ihan ymmärtänyt mitä malttia ja viisautta on pihtailla vakituisessa parisuhteessa....
... mutta sen ymmärrän kyllä ettei sen ymmärtäminen tee parisuhdetta yhtään houkuttelevammaksi...
En ole ostoksilla käynyt mutta kyllä se laillista on jos myyjä on muu kuin ihmiskaupan uhri. Ostaja nyt joka tapauksessa on...
Olen väärä henkilö vastaamaan tuohon. Joku parisuhteessa pihtaaja voisi vastata paremmin, miksi on ylipäätäänsä toisen kanssa.
No hui!
Taidan sitten tyytyä tähän yksineloon. Palaan tähän haaveiluun kymmenen vuoden kuluttua. Jos haaveet sitten täyttyisivät, hymyltäisiin yhdessä 70 vuotiaina, vaikkemme aina muistaisikaan, mikä nyt niin naurattaa.
Saattaa toimia jos osaa päästää irti menneestä. Menneisyyden märehtiminen ei auta itse märehtijää ja vielä vähemmän kumppania. Jos ei ole sinut menneisyyden kanssa ei sitä voi olla myöskään tulevaisuuden kanssa. Onnistuneen uuden suhteen ehdoton edellytys on puhdas pöytä.
Elämä alkaa vasta viisikymppisenä. Uusi suhde antaa voimaa ja nuorentaa. Lapset on jo isoja ja on aikaa parisuhteelle. Seksi on antoisampaa ja vapaampaa, tunteet on syvempiä, arvostus toista kohtaan korkeammalla. Elämänviisautta takana, ei enää suuria odotuksia. Toisen hyväksyminen puutteineen vikoineen on helpompaa, kun ulkoiset seikat eivät enää merkitse niin paljon kuin ennen vaan merkittävämpää on hyvä luonne, samankaltaisuus ja kemia.
Päinvastoin, ikä tuo mukanaan tyyneyttä ja mukautumista erilaisissa tilanteissa, hyväksymistä ja syvempää rakastamista. Keski-iässä rakastuminen on samanlaista kuin teininä, yhtä tulista, yhtä innostavaa, yhtä intohimoista ja huumaavaa..
Kyllä toimii!.. ja paremmin toimii kuin nuorena ja epävarmana. Nyt tietää mitä tahtoo.
Hohhoijjaa. Siinä se juuri onkin että naiset tietää niin perkuleesti mitä tahtoo ja alkaa muuttaan kaveria haluamakseen.
Heh he, ja miehetkö ei.
Nehän vasta kovia kouluttajia onkin, kun kaiken ovat paremmin tietävinään kun naiset.
Mutta ei tään ikänen nainen enää suostu siihen, ei todellakaan :))
Hyvää ei tarvitse muuttaa :) Ja,..kuten sanottu, kun tuossa iässä jo tietää mitä tahtoo, niin mitään muuttamisia ei todellakaan tarvita...valmis paketti ja tyytyväisyystakuu on taattu, kun ei haaskaa aikaa "turhiin". Vastakohdat eivät täydennä toisiaan vaan samankaltaisuus on se voima, joka sitoo ja saa rakkauden säilymään.
Prismassako oli tarjouksessa? Saitko boonuksia?
Löytyi antiikkimessuilta, huippulöytö :D
Luulen että, tai siis tiedän, kun oikea tulee vastaan, sä et paljon mieti. Jos vain jääräpäisesti pitää kiinni omista eduistaan, ei ehkä haluaa tarpeeksi, väärä ihminen.
VAROKAA!!!!
ÄLKÄÄ IKINÄ RYHTYKÖ SUHTEESEEN JOS TYYPILLÄ ON VIELÄ KANA KYNIMÄTTÄ ENTISENSÄ KANSSA!
Hyvä keskustelu!
Päätelmäksi jää *sattuma, *sattuma kuljettaa kuin tuuli laivaa, sattuma viedä saa huolet ei vaivaa*ym. laulussa sanotaan.
Elämänkokemukset muokkaavat meistä jokaista ja mitä rankempien jälkeen on yksin elänyt, sitä varovaisempi on tulevan edessä.
Toisten ihmisten kunnioitus on hyvä lähtökohta ja perusta mihin vain.
Nyt voisin harkita omissa kodeissa elämistä mutta muuten yhteisiä menoja, ilman arjen velvoitteita, tasokasta seurustelua, jossa molemmat saavat ja antavat parastaan sellaisena kuin ovat. Jokainen tietää, ettei kohdalleni sellaista tule täältä kotoa hakemaan eikä minusta tyrkylle ole. Uskon vakaasti että meitä on tuhansia jotka tarvitsisivat sen lämpöisen halauksen joka päivä ja rentouttavaa jutustelua vaikka ruuan ja viinilasin äärellä.
( x-ni puoliso, vei minulta ne, mutta en kadehdi heitä,"enää", on hyväksyttävä se, että he elävät nyt elämänsä tilaisuutta ilman arkea, sitä kaikkea mitä kirjoititte tähän))........... ""kova paikka kokea tältä puolelta""
Meitä samalla taustalla olevia on myös tuhansia, jotka eivät uskalla ottaa riskiä, pettyäkseen, mutta jos tämä on hukkaan heitettyä turhailua - -
Niinpä, eikä kukaan uskalla, vaikka kuinka halajaisi rentouttavaa jutustelua ja ajatuksien vaihtoa. Kivaa on olla yksin, mutta välillä olisi vielä kivempaa olla kaksin. Voi meitä aikuisia ihmisiä.
Ihan varmasti toimii kun se oikea vain löytyy. Mutta kun naiset on nykyään niin kranttuja ettei pääse edes kokeilemaan. Aika vaatimattomat vaatimukset on itsellänikin mutta ei vaan löydy sopivaa.
Mm, :
- vähintään 500.000 eur omaisuutta
- ikä 38-42 v.
- positiivinen elämänasenne
- isot tissit
- tiukka perä
- hyvä kokki
- akateeminen koulutus
- harrastuksina golf, matkailu ja jazz
jotain pieniä yksityiskohtia
Maailma on naisia täynnä, mutta tämmöistä ruusua en ole kovasta etsinnästä huolimatta löytänyt. Todella vaikeaa on yksinäisten sydämien löytää toisensa..
sun ei sit vissiin auta muu kuin jatkaa etsimistä
Onko tämä nyt sitten niin mieshauskaa kertoa tällä palstalla jälleen !
Noo, kieli poskessa tuli tuo kirjoitettua. Mutta aika paljon siinä on totuutta tilkkeeksi tästä nykymenosta treffipalveluineen.
Itse olen melko pitkälle samaa mieltä aloittajan kanssa. Iän myötä ihminen tulee itsekkääksi ja haluaa hallita omaa elintilaansa.
sehän tässä onkin, kun aikuiset lapset ihmettelee jos äiti haluaa vielä parisuhteeseen. Mutta, eivät ihmettele kun isä on uudessa parisuhteessa jopa huomattavasti nuoremman naisen kanssa?
Sekin näemmä vaihtelee.
En sano kenellä mutta on kokemusta sellaisestakin jälkikasvusta joka tuskailee kun äitinsä yrittää saalistaa samoja kohteita kun hän itse. Ja toisaalta tyrmistyy mustasukkaisuudesta jos sattuu huomaamaan että isänsä keskustelee jonkun äidin ikäisen tai vanhemman naisen kanssa....
Eiköhän se riipu ihan ihmisestä itsestään ja sen hetkisestä elämäntilanteesta onko vielä mukautumiskykyä vai ei. Ehkä jos on elänyt ns. perinteisen elämän jossa on menty naimisiin nuorena ja saatu lapset nuorena niin 50 vuotiaana on urautunut. Mutta ainakin itse koen, että elämässä ei ole vielä mitään urautumista havaittavissa vaikka ikää 50 . Jokainen päivä tuo uusia haasteita ja kasvattaa minua ja sitä on tiedossa vuosiksi eteenpäin.
Joten ei minulle uuden suhteen luominen ollut vaikeaa. Kieltämättä ikä tuo tullessaan sen ettei suinpäin ryntää uuteen suhteeseen eikä ole heti muuttamassa saman katon alle. Kun on elänyt pitkään yksin lasten kanssa niin oma tupa ja oma lupa on tullut sen verran tärkeäksi ettei niistä ihan hevillä luovu. Mutta on ihanaa kohdata toinen samalla tavalla ajatteleva aikuinen ihminen. Suhde voi hyvin ja melko pitkälti arkea eletään yhdessä perheenä vaikka virallista ei yhteistä osoitetetta olekaan. Minä uskon että tässä iässä juuri tällainen suhde on parhaimmillaan.
niimpä ja mummelikaan kun ei ole kiinnostunut enää, parasta on mennä vaan sinne mikä itseltä parhaalta tuntuu.
Mummelikin toivoo sitä ja saa olla rauhassa, kun ei vaan jaksa kiinnostaa, minkäs teet.
Eikä ole mukavaa pestä vanhan miehen kalsareita, siitäkin selviää näin.
jotkin vanhat miehet on katkeria omasta iästään ja haukkuvat jopa viiskymppistä naista mummeliksi.
Henkiseti jotkin miehet" nuorenee", vaikka kroppa on ikäsensä.Mistähän vanhan miehen itseluottamus oikein nousee, kun vanhenee.
Vaikka muuten maan vetovoima kyllä tekee tehtävänsä heilläkin.
hyvähän se on jos edes itseluottamus nousee vielä vanhalla miehellä.
jaah...jäin miettimään..tuota. En voi sanoa muutakuin oman kokemukseni kautta että, kaikkihan on elämässä sattumaa. Kuitenkin. Omani kanssani (uusiomiehen;)) avioiduin toisen kerran 49v. En koskaan tuota ikää katsonut. Eikä se edes kyllä tullut mieleeni mieheni on minua 7 vuotta vanhempi..Tämä kyllä ratkaisi heti ensisilmäyksellä ja se oli tämä avuliaisuus ja rehellisyys hänessä. Hän löi koko elämänsä heti ns.pöytään. Kertoi menneisyydestään rehellisesti mitään kaunistelematta....Oli miettinyt yön yli pystyykö ylipäätään kertomaan. Siinä tilanteessa sitten itselleni vaan tuli sellainen todella rauhallinen fiilis. Ajattelin silloin jos, tähän miehen en pysty luottamaan nyt. En pysty kehenkään... Tuntui vain että, mitään ei tarvinut pelätä ei silloin eikä myöskään tulevaa. Oli vain tunne että, häntä olin odottanut koko ikäni.
Helppoako? Ei suinkaan aina. Meilläkään. Kuitenkin tuntuu ihanalta kun mies saattaa nyt sanoa: Olet todella kauniimpi kuin kuvissa katsellessaan valokuvia joita räpsinyt minusta...tai sitten hän silittää hellästi hiuksiani ohi kulkiessaan ja tokaisee lämpöisesti: Kyllä minä rakastan sinua...nainen;))
Tsau:Friidu
Tähän laitettava tämä mies on neljäs;)) Siis vikatikkejä tullut sitä ennen koettua..mutta kun katson elämääni taaksepäin...ehkä jos saisin tehdä uudestaan tuo ratkaisut omissa ihmissuhteissani...Valitsisin aivan samoin... Sitä vaan ei aina osu oikeaan. Kuitenkin kysymys miksi? Sitten niin? Näen itse että, se on tarpeeton. Elämä vaan on...joskus, monimutkaisen yksinkertainen ja siten hallitsematon myöskin...emme voi aina myöskään itse määrätä tai päättää kohtaloamme. Emme sitä tietä joka meille on jo ennen syntymäämme ikäänkuin annettu kuljettavaksi...Uskon itse tähän vahvasti että, kohtaamme täällä juuri ne ihmiset jotka ovat meille tarkoitetut kohdattavaksi...kunakin aikana. Ihmisen elämän tarkoitus on oppia siis jotain syvällisesti?)) Elämästään mutta myös itsestään...ja sitä kautta ikäänkuin kehittyä henkisesti ehkä ihmiseksi toinen ihminen on siinä eräänlainen opas ja tienviitta rinnalla...valmiiksi tosin ihminen ei tule tosin koskaan.... *En usko. En itse ainakaan.
Hieno kirjoitus.
Puhuit niistä vikatikkeistä.. Olen nelikymppisiin toitottanut kyllästymiseen asti, että aina emme valitse kumppaneiksi ne jotka sopisivat parhaiten, vaan ne jotka pystyvät opettamaan meitä eniten. Niin mä ainakin tein, vaikka avioliitto ei kestänyt, olen kiitollinen niistä vuosista exän kanssa, koska hän sai mun kahjon pääni oikeille raiteille. Ilman häntä olisin huonompi ihminen, tai ainakin hyvin paljon toisenlainen.
Taidan siis olla suht tyytyväinen lopputulokseen (haiseeko ;)) koska olen löytänyt elämääni perusonnen, joka on ja pysyy oliko sitten tässä rinnalla joku tai ei. Kun katselen näitä onnettomia, yksinäisiä sieluja täällä, niin kuinka moni voi sanoa saman.
no..Kiitos;)) Olen itse pyrkinyt opettamaan itseäni hyvin tietoisesti tähän että, en olisi mistään ns. katkera. Kummissani kylläkin mihin kaikkeen tätä kokemusta oikeesti tarvitsen...mutta, sitten ajatellut että, ehkä toisinaan voi kehittyä vähän paremmaksi kuuntelijaksi ja ehkä kärsivällisyyteni myöskin jonkin verran olisi kasvanut...(tosin laitettava tähän totuudenmukaisesti että, kovin paljon ei tuo perusluonne minullakaan...ole muuttunut). Ehkä en enää kovin helposti vaan lähde poiskaan enää itse...ja totea ei tästä mitään tuu...ei kandee...
Sitä vähän hirteishuumoriakin on oppinut tämän ensimmäisen avomieheni mielestä kun heidän kaikkien ex-miesteni siis pitäisi perustaa oma yhdistys...Friidun entiset...ja teema sitten olisi tämä: Välttäkää tätä naista;))) hän tuhoaa mielenterveytenne....siis jotain tällaista...kevyttä...;))) Hän ei ole suinkaan katkera...mitä tästä aikaa toistakymmentä vuotta...yhteensä siis minäkin jos, kaikki lasketaan niin jo 30 vuotta tässä räpellellyt jotenki eteenpäin aina sinisilmäisesti huomiseen uskoen.. ....tosin eri miesten kanssa...mutta erittäin pitkä tie...pahus vie..sit kuitenskii kokonaisuuteena jos, asiaa katsoo...;))
Tsau:Friidu
vielä olis oppimista, kun vähättelee muita, mitä onnettomia ja yksinäisiä ihmiset on jos yksin asuu ja elää?