se pelleily (omalta puoleltani). Soutamista ja huopaamista omassa suhteessa ja minä tyhmä vielä otin silloin kuukausien jälkeen yhteyttä muka kuulumisia kysyäkseni. Ikävästä se johtui. Tässä olen nyt useamman kuukauden, no lähes puoli vuotta, joko päivittäin tai vaihtelevasti ajatellut niitä meidän välisiä juttuja ja niitä tilanteita, kun ei vielä edes tunnettu toisiamme ja piti jotain jutella aina törmätessä vaikka sydän hakkasi hulluna.
Ne parit kerrat kun lähekkäin istuttiin autossa ja jossain muuallakin, kyllä ne vieläkin mieleen palaa. Juuri kävin syömässä samassa paikassa, missä istuttiin.. Mutta ei me yhteen sovita, en usko, enkä ole se oikea. Silti vaan jostain se ikävä aina nousee pintaan. Ehkä se kuuluu tähän elämään, kuuluisihan munkin se jo ymmärtää, että toiset ihmiset vaan jää mieleen.
Ne parit kerrat kun lähekkäin istuttiin autossa ja jossain muuallakin, kyllä ne vieläkin mieleen palaa. Juuri kävin syömässä samassa paikassa, missä istuttiin.. Mutta ei me yhteen sovita, en usko, enkä ole se oikea. Silti vaan jostain se ikävä aina nousee pintaan. Ehkä se kuuluu tähän elämään, kuuluisihan munkin se jo ymmärtää, että toiset ihmiset vaan jää mieleen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä hän voi olla se oikea jos annatte toisillenne mahdollisuuden. Hyvä alku teillä jo ja varmasti molemminpuolinen.