Kyllähän mäkin nyt sitten sain aikaan aloittaa tarinan omasta masennuksestani. Kertomusta ei suinkaan voida kertoa loppuun sillä se on yhä minussa. Mun pitäis kuukauden,kahden sisällä saada aika psykologille.
Toistaiseksi kukaan ns."ammatti-ihminen" ei tiedä masennuksestani. Kämppikseni tietää ja on itse huomannut mussa tosi paljon oireita. Muutama päivä sitten kerroin mutsille..
Mun masennus ilmentyy unihäiriöinä(vaikea nukahtaa illalla),itsemurha-ajatuksina, apaattisuutena, mikään ei innosta, tekis mieli vain nukkua oman elämänsä yli. Mielestäni tämä on vakavaa jo itsemurha-ajatusten takia. Psykologille mulla on aika univaikeuksien takia. Kun kerroin koululääkärille vain univaikeuksista se sanoi että se voi olla masennuspohjaista. Sille sanoin että en ole huomannut mitään,koska pidän koululääkäriä ns."liian läheisenä ihmisenä" koska tunnen hänet mielestäni liian hyvin.Siksi ajattelin kertoa tästä vasta psykologille. Ennen kuin on liian myöhäistä...
Toistaiseksi kukaan ns."ammatti-ihminen" ei tiedä masennuksestani. Kämppikseni tietää ja on itse huomannut mussa tosi paljon oireita. Muutama päivä sitten kerroin mutsille..
Mun masennus ilmentyy unihäiriöinä(vaikea nukahtaa illalla),itsemurha-ajatuksina, apaattisuutena, mikään ei innosta, tekis mieli vain nukkua oman elämänsä yli. Mielestäni tämä on vakavaa jo itsemurha-ajatusten takia. Psykologille mulla on aika univaikeuksien takia. Kun kerroin koululääkärille vain univaikeuksista se sanoi että se voi olla masennuspohjaista. Sille sanoin että en ole huomannut mitään,koska pidän koululääkäriä ns."liian läheisenä ihmisenä" koska tunnen hänet mielestäni liian hyvin.Siksi ajattelin kertoa tästä vasta psykologille. Ennen kuin on liian myöhäistä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
aattelin vastata sulle kun olit mulle vastannu.
ensinnäkin voin mainita että itselläni on paniikkihäiriö.sehän on normaalia nykyään. olen pitkään sairastanut kyseistä "tautia". minulla on ollut lapsuudesta saakka nukkumis ongelmia ja koska olen ollut koulukiusattu.tiedän miksi minulla on paniikkihäiriö ja juuri tuon takia. mutta nyt on hyvä kun on lääkkeet sitä varten.
paniikkihäiriöön kuuluu masennus.sitä on esiintynyt välillä.
mutta olen kuitenkin suht koht vahva persoona, että otan niskasta itseäni kiinni.
masennus on vaikeaa aikaa ja tiedän mitä se on. mutta annan vinkin sinulle.mitäpä jos rupeaisit käymään pienellä happihyppelyllä ulkona, kävisit kirjastossa ja ottaisit yhteyttä ystäviisi mitä sinulla on ettei vaan unohdu ne. se että saisit jotain muuta ajateltavaa päiviisi,ettei koko päivä mene murehtimiseen.
kyllä asiat siittä lähtee rullaamaan!usko pois.pää pystyyn vaan.
kirjottele mulle jos haluat:[email protected]