Yhdet inhottavimmista painajaisista lapsena olivat sellaiset, joissa en saanut ovea lukkoon. Näihin ovi-uniin liittyi usein takaa-ajo. Jossain vaiheessa aloin nähdä päällekäisiä unia: ensin näin unta takaa-ajosta jonka lopuksi en saanut ovea lukkoon, sitten heräsin seuraavaan uneen (luullen sitä todeksi) jossa rauhallisessa tilanteessa ovi ei mene lukkoon ja tilanne aiheuttaa totaalisen sekoamisen johon herään.
Nyt aikuisena olen miettinyt, että nuo unet liittyivät varmasti kontrollin menetykseen. Olen aina ollut perfektionisti jne jne ja kamalinta on kun ei pysty hallitsemaan tilannetta. Muutama vuosi sitten kävi kuitenkin ikävä välikohtaus, jonka jälkeen olen alkanut taas nähdä ovi-unia niin että ne ovat alkaneet todella haittaamaan.
Yksi ilta poliisien karhuryhmä iski kotiimme. Katselimme avopuolison kanssa TV:tä kun kuulimme ulko-oven avautuvan ja poliisin käskevän esiin kädet ylhäällä. Luulin juttua vitsiksi, mutta kun saavuin eteiseen ja kypäräpäiset poliisit osoittivat minua aseilla kilpien takaa... Meidät tutkittiin nopeasti, siirrettiin käytävään, kämppämme koluttiin läpi... Oli kuulemma kuulunut laukauksia. Pidättelin kyyneleitä, en tiennyt kumpi oli pelottavampaa, se että alueelta oli kuulunut laukauksia vai se että kotiini hyökättiin ja minua osoitettiin aseella. Poliisit käskivät takaisin sisään ja pysyä poissa ikkunoista.
Sitä sitten odoteltiin sekavassa mielentilassa, että koska tilanne on ohi. Riehuuko jossain joku asetyyppi? Mitään kummallista ei enää kuulunut ja aamulla sitä mietti että tapahtuiko eilinen todella. Seurasimme uutisia mutta ei näkynyt mitään juttua, joten totesimme kyseessä olleen väärä hälytys.
Herkkänä ihmisenä sitten jotenkin traumatisoiduin tuosta ja aloin nähdä ovi-painajaisia joissa meidän ulko-ovi ei lukuisista yrityksistä huolimatta pysy lukossa ja sisään virtaa ihmisiä. Unissa yritän nukkua, mutta aina joku tulee sisään. Sitten aloin nähdä unia joissa huomaan vasta aamulla että ovi on ollut koko yön auki ja alan tutkia taloa, että onko talossa ketään. Välillä löydän jonkun hyypiön, välillä en. Sitten aloin nähdä unia, joissa huomaan joistain merkeistä että asunnossamme on käyty vaikka ovi oli lukossa. Ja nämä kaikki unet päättyvät aina totaaliseen sekoamiseen.
Nuo unet olivat inhottavia mutta ne menivät sitten ohi jossain vaiheessa. Kuitenkin viime aikoina kun olen ollut stressaantunut koulu- ja työasioiden vuoksi, ovat unet alkaneet taas vielä ahdistavimpina. Painajaiset ovat alkaneet häiritsemään elämääni, koska ne vakuuttavat olevansa totta ja joskus valveilla minun täytyy mennä tarkistamaan ulko-ovea. On vaikea myös saada unta kun pelkään että joku tulee sisään. Ja jos saan unta niin unessa joku tulee sisään. Pystyn erottamaan todellisuuden unesta, mutta jotenkin se vainoharhaisuus on seurannut valveeseen. Aina kun käytävästä kuuluu ääniä, alkaa pelottaa. Pelästyn varsinkin posteljoonin ääniä.
Minusta nyt tuntuu etten pelkää että tänne tulisi joku vaan pelkään sekoamista. Pelkään etten osaa kontrolloida pelon tunnetta. Ja muutama päivä sitten muistin, että lapsuudessani kerran meillä oli jäänyt ulko-ovi yöksi raolleen ja pelästyin tätä muistoa aivan suunnattomasti. Yhtäkkiä muistin miltä tuntui kun ovipainajaisten jälkeen aamulla käytävän äänet kuuluivat liian voimakkaasti ja kun avasin välioven, oli ulko-ovi raollaan. Olin kai niin järkyttynyt asiasta etten käsitellyt sitä mitenkään enkä ole muistanut sitä tähän saakka. Ja nyt muut ovi-asiat toivat sen takaisin mieleen. En haluaisi seota joidenkin tyhmien ovien takia... Pitää vaan ostaa turvalukkoja? Ja mennä terapiaan.
Nyt aikuisena olen miettinyt, että nuo unet liittyivät varmasti kontrollin menetykseen. Olen aina ollut perfektionisti jne jne ja kamalinta on kun ei pysty hallitsemaan tilannetta. Muutama vuosi sitten kävi kuitenkin ikävä välikohtaus, jonka jälkeen olen alkanut taas nähdä ovi-unia niin että ne ovat alkaneet todella haittaamaan.
Yksi ilta poliisien karhuryhmä iski kotiimme. Katselimme avopuolison kanssa TV:tä kun kuulimme ulko-oven avautuvan ja poliisin käskevän esiin kädet ylhäällä. Luulin juttua vitsiksi, mutta kun saavuin eteiseen ja kypäräpäiset poliisit osoittivat minua aseilla kilpien takaa... Meidät tutkittiin nopeasti, siirrettiin käytävään, kämppämme koluttiin läpi... Oli kuulemma kuulunut laukauksia. Pidättelin kyyneleitä, en tiennyt kumpi oli pelottavampaa, se että alueelta oli kuulunut laukauksia vai se että kotiini hyökättiin ja minua osoitettiin aseella. Poliisit käskivät takaisin sisään ja pysyä poissa ikkunoista.
Sitä sitten odoteltiin sekavassa mielentilassa, että koska tilanne on ohi. Riehuuko jossain joku asetyyppi? Mitään kummallista ei enää kuulunut ja aamulla sitä mietti että tapahtuiko eilinen todella. Seurasimme uutisia mutta ei näkynyt mitään juttua, joten totesimme kyseessä olleen väärä hälytys.
Herkkänä ihmisenä sitten jotenkin traumatisoiduin tuosta ja aloin nähdä ovi-painajaisia joissa meidän ulko-ovi ei lukuisista yrityksistä huolimatta pysy lukossa ja sisään virtaa ihmisiä. Unissa yritän nukkua, mutta aina joku tulee sisään. Sitten aloin nähdä unia joissa huomaan vasta aamulla että ovi on ollut koko yön auki ja alan tutkia taloa, että onko talossa ketään. Välillä löydän jonkun hyypiön, välillä en. Sitten aloin nähdä unia, joissa huomaan joistain merkeistä että asunnossamme on käyty vaikka ovi oli lukossa. Ja nämä kaikki unet päättyvät aina totaaliseen sekoamiseen.
Nuo unet olivat inhottavia mutta ne menivät sitten ohi jossain vaiheessa. Kuitenkin viime aikoina kun olen ollut stressaantunut koulu- ja työasioiden vuoksi, ovat unet alkaneet taas vielä ahdistavimpina. Painajaiset ovat alkaneet häiritsemään elämääni, koska ne vakuuttavat olevansa totta ja joskus valveilla minun täytyy mennä tarkistamaan ulko-ovea. On vaikea myös saada unta kun pelkään että joku tulee sisään. Ja jos saan unta niin unessa joku tulee sisään. Pystyn erottamaan todellisuuden unesta, mutta jotenkin se vainoharhaisuus on seurannut valveeseen. Aina kun käytävästä kuuluu ääniä, alkaa pelottaa. Pelästyn varsinkin posteljoonin ääniä.
Minusta nyt tuntuu etten pelkää että tänne tulisi joku vaan pelkään sekoamista. Pelkään etten osaa kontrolloida pelon tunnetta. Ja muutama päivä sitten muistin, että lapsuudessani kerran meillä oli jäänyt ulko-ovi yöksi raolleen ja pelästyin tätä muistoa aivan suunnattomasti. Yhtäkkiä muistin miltä tuntui kun ovipainajaisten jälkeen aamulla käytävän äänet kuuluivat liian voimakkaasti ja kun avasin välioven, oli ulko-ovi raollaan. Olin kai niin järkyttynyt asiasta etten käsitellyt sitä mitenkään enkä ole muistanut sitä tähän saakka. Ja nyt muut ovi-asiat toivat sen takaisin mieleen. En haluaisi seota joidenkin tyhmien ovien takia... Pitää vaan ostaa turvalukkoja? Ja mennä terapiaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan varmasti tuo poliisin rynnäkkö asuntoosi palautti vanhat pelot. Sinä voisit mielestäni ottaa poliisiin yhteyttä, ja pyytää selvittämään tilanteen sinulle perinpohjin. Luulen, että heillä on velvollisuus siihen.. tai ainakin osaavat ohjata sinut johonkin kriisiterapiaan, onhan poliisin tehtävä luoda turvallisuutta - eikä aiheuttaa sitä. Varmaan sellaiset pelot tuttuja heillekin, heidän omasta työstä johtuen..
Minullakin on paljon oviin liittyviä painajaisia ja oireita. Tarkistelen ennen nukkumaanmenoa että ovat ovat lukossa. Saatan tarkkailla unen läpi talon ääniä. Näen painajaisia, jossa vaarallinen ihminen tunkeutuu taloon. Näen ns. unihalvaus-unia, jotka ovat todemman tuntuisia kuin tavalliset.
"Havahdun kolinaan, mutta tiedän että hieman liian myöhään. Minulla ei ole enää aikaa mennä, yllättää ja hyökätä ja katsoa uhkaajaani silmästä silmään. Tajuan, että takaovi on jo avauttu. Tunnen miten vedon aiheuttama ilmavirtaus pyyhkii kasvojani. Kuulen askeleet, jotka lähestyvät minua. Tunnen miten hän saapuu minua lähelle sänkyni luo, pysähtyy ja kumartuu katsomaan minua."
Tuossa uni tyypillisimmilään. Useimmiten havahdun unen läpi tunkeutuvaan kolinaan, johon herään. Toistaiseksi en ole tavoittanut ketään taloon tunkeutumassa. Toisinaan kuulen askeleet, ne lamaannuttavat minut. Uni jatkuu siitä eri tavoin. Kerran tunsin miten kohosin ylös sängystäni ja liu'uin toiseen huoneeseen, jossa joku tarttui kiinni vasempaan nilkkaani. Ehkä sitäkin useammin olen tuntenut, miten hahmo kurottaa kätensä minua kohti ja tunnen peiton alle kosketuksen. Jos herään siihen, aistin yhäkin kosketuksen.
Varmaan jotain turvattomuutta nämä minunkin. Ihan tyhmiä, en osaa edes selvitellä niitä pois. Nehän ovat kaikki vain unia... Sinulla on kuitenkin hyvä mahdollisuus saada apua, koska pelkosi ryöstäytyivät valloille todellisen tilanteen laukaisemina. Voisit varmaan saada apua helposti ja nopeasti, ihan kunnallisten terveyspalvelujen piiristä. Luultavasti jokaisella kunnalla on tarjota kriisiterapiaa. Et saa antaa itsesi seota. Soita jompaan kumpaan :)
ai niin :) Osta turvaketju, ovisilmä tai asenna kameravalvontalaite ulkopihalle. Kaksi ensimmäistä edullisia ja helppoja, kolmas vaatii sähköä ja johdotuksia ja ehkä siten ammattilaisen palveluja. Noin muuten, ne eivät taida ratkaista sitä perusongelmaa :)