Lopetin suhteen, pääasiassa koska tunsin että en halunnut sitoutua tähän mieheen. Ajattelin, että haluan useampia kumppaneita ja enemmän vapautta. Koko ajan suhteen edetessä sanoin, että en ole yleensä kovin sitoutuva, ja lopulta alkoi ahdistaa, että oltiin niin erilaisia siinä. Kumpikaan ei ollut tyytyväinen oikein.
Nyt olen kuitenkin ajatellut ja kaivannut tätä miestä, enkä ole halunnutkaan aloittaa mitään uutta. Tuntuu, et haluaisin kokeilla, jos me sittenkin voitais olla yhessä. Jos se olisikin ollut oikein? Kuvittelen meitä yhdessä onnellisina vuosien päästä. Kun näen hänet, hän näyttää vastustamattomalta... Me ei siis tavata enää, mutta joskus näen sattumalta.
Luulen myöskin, että hän on ensimmäinen, joka todella rakasti mua. Mutta rakastanko minä? Jos mun täytyy kysyä, niin tarkoittaako se että en rakasta? Onko tämä normaalia haikailua, joka menee ohi sitten kun pääsen yli erosta vai pitäisikö mun uskaltaa heittäytyä uudestaan suhteeseen (jos se on mahdollista) ja tällä kertaa täysillä? En viitsisi kumminkaan toisen tunteilla leikkiä (toista kertaa), pelkään satuttavani häntä jos sitten taas huomaan ettei se toimikaan. Ja jotta se toimisi niin mun täytyisi uskaltaa sitoutua.
Kertooko sitoutumishaluttomuus sitoutumishaluttomuudesta vai siitä, että mies ei ole mulle oikea?
Nyt olen kuitenkin ajatellut ja kaivannut tätä miestä, enkä ole halunnutkaan aloittaa mitään uutta. Tuntuu, et haluaisin kokeilla, jos me sittenkin voitais olla yhessä. Jos se olisikin ollut oikein? Kuvittelen meitä yhdessä onnellisina vuosien päästä. Kun näen hänet, hän näyttää vastustamattomalta... Me ei siis tavata enää, mutta joskus näen sattumalta.
Luulen myöskin, että hän on ensimmäinen, joka todella rakasti mua. Mutta rakastanko minä? Jos mun täytyy kysyä, niin tarkoittaako se että en rakasta? Onko tämä normaalia haikailua, joka menee ohi sitten kun pääsen yli erosta vai pitäisikö mun uskaltaa heittäytyä uudestaan suhteeseen (jos se on mahdollista) ja tällä kertaa täysillä? En viitsisi kumminkaan toisen tunteilla leikkiä (toista kertaa), pelkään satuttavani häntä jos sitten taas huomaan ettei se toimikaan. Ja jotta se toimisi niin mun täytyisi uskaltaa sitoutua.
Kertooko sitoutumishaluttomuus sitoutumishaluttomuudesta vai siitä, että mies ei ole mulle oikea?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitäköhän itse luulet? :) Vaikuttaa vähän siltä että sä tapasit sellaisen miehen joka oikeesti kolahti ja johon sä oikeesti voisit rakastua tai ehdit jo rakastua . Lähdit sitten häntä karkuun kun et ole aikaisemmin kokenut noin vahvoja tunteita ja selitit sitä karkuun juoksua itsellesi sillä että haluat olla vapaa ja sillä että hän olisi sun vapautta rajoittanut.
Oot vaan niin karkeasti erehtynyt ja hukassa...ei rakkaus ja rakastaminen mitään rajoita...ei se estä menemistä ainoa rajoite on että et voi enää olla usean miehen kanssa.
Muutenkin toi usean ihmisen kanssa oleminen samaan aikaan on vähän sairasta ja moraalitonta touhua....aattele jos joku mies tekis sulle samaa niin miltä susta tuntuisi? Noh en tuomitse sua jokainen tekee niinkin haluaa mutta seuraukset voi olla mitä vain tossa puuhassa...
Siis toi sun karkuun juoksusi ei johdu sitoutumishaluttomuudesta vaan siitä että sä pelkäät rakastuvasi tähän ihmiseen ja et uskalla tehdä sitä kun pelkäät itse loukkaantuvasi jotenkin. Noi on jotain tommoisia alintajuntaisia asioita ja kumpuaa jostain. Juttele jonkun hyvän ystäväsi kanssa ja käykää yhdessä tota asiaa ja tunteita läpi.
Rohkeutta ja mukavaa kevättä sinulle :)
aloittajan tarina kuulostaa niin tutulta.
nimimerkki "vanha viisas"
on vanha ja viisas =)