Kissaa hankkimassa

vaikka yleensä ajatellaankin että kissat jotenkin tulisivat passiivisiksi leikkauksen jälkeen se ei pidä paikkaansa.
Rauhoittuvat ne toki hieman koska hormoonit eivät enään pakota kissaa tahdottomasti ramppaamaan ja huutelemaan, kissalla jää aikaa ja energiaa myös leikkimiseen. Usein leikatut kissat ovatkin leikkisämpia kuin leikkaamattomat.

Vaikka kissa tuleekin ihan sisäkissaksi kannattaa se ehdottomasti leikata. Myös tyttökissat saattavat merkkailla ja kiima aikana joka tulee 2vkon-4kk välein kissa huuta kuin syötävä kaikki yöt :)

Eli. Suosittelen leikkaamaan kissan olis se sitten tyttö tai poika.
Tyttökissat jäävät usein reilusti pienemmiksi kuin pojat, ero saattaa olla useita kiloja. Kollien leikit voivat olla myös pykälää rajumpia.

Kuulostaa siltä että teille tuleva kissa tulee saamaan paljon rakkautta ja huolenpitoa. Masennus tai lapsi eivät todellakaan ole mitään syitä miksi kissaa ei voisi ottaa vaikka varmasti täällä jotain sellaistakin tulee kirjoittelemaan. On nimittäin aivan totta että eläimen seura opettaa monia asioita ja auttaa käsittelemään niitä myös. Sanoit että sinulla on lapsuudessa ollut kissa? Kannattaa ottaa selvää uusin tieto kissan asianmukaisesa ruokinnasta jostain ihan muualta kuin tältä foorumilta.
Esimerkiksi tässä on asiallinen kirjoitus:

http://www.freewebs.com/kamelontti/kissanruokinta.htm

Mikäli ette etsi pentukissaa voisi eläinsuojeluyhdistyksien kautta etsiä uutta kotia tarvitsevaa kissaa. Kyse ei aina ole villikissasta vaan usein kissoja päätyy eläintalolle esimerkiksi iäkkään ihmnisen kuollessa.
Oman kissani hankin täältä:

http://koti.phnet.fi/kodittomatkissat/

Enkä ole päivääkään katunut.
Samoilta sivuilta löytyy linkit muihin ASIALLISIIN eläinsuojeluyhdistyksiin. Olkaa etsiessänne kriittisiä sillä kaikilla yhdistyksillä ei vältämättä ole puhtaat jauhot pussissa.

Ajajttelin vielä lisätä leikkaukseen liittyen, että tyttökissa maksaa lähes 2 kertaisen määrän leikkuussa kuin poika. Meillä kummatkin pojat leikattiin ja se tuli yhteensä maksamaan 90€ isäni leikkautti oman tyttökissan ja maksoi siitä 100€ eli huomattava ero. Voithan ottaa löytöeläinkodista jo valmiiksi leikatun tyttö-kissan, joka on kotia vailla.
Suosittelen ottamaan kissan, se toimii omana, maksuttomana terapeuttinani (olen itsekkin pitkäaikais-sairas ja puolisollani on masennus). Meille kisulimme tuovat iloa elämään ja tulevat lohduttamaan jos itkettää.

Kiitos vastauksista :) Ja kyllä,meille tuleva kissa saisi kyllä hellyyttä ja huomiota vuorokauden ympäri. Käyn tuttavallani usein jolla on sekä kissoja ja koiria ja ystävääni naurattaa kun istun lähes koko ajan sohvalla rapsuttaen hänen lemmikkejään,ihan huomaamatta. Koen jotenkin eläimet rauhoittavan itseäni.

Kissaan päädyttiin koiran sijasta juurikin liikuntakykyni vuoksi,päivittäiset pissattamiset onnistuu mutta pitkistä lenkistä ei puhettakaan.

Ystäväni ehdotti myös tuota eläinsuojeluyhdistystä;täältä saisi kuulemma 100€:lla leikatun ja rokotetun sekä madotetun kissan. Näkisin tuon ihan hyvänä vaihtoehtona meille ja näin saisi koditonkin kissa pysyvän kodin :)

Mitenkäs sitten,oppiiko kissa raapimaan kynsiään raapimispuuhun jos otamme vaikkapa vuoden ikäisen kissan joka onoppinut raapimaan kynsiään minne sattuu :/

Oppii se jos on pitkäjänteisyyttä opettaa. Aina kun kissa raapii esim. sohvaan kannat sen hellästi raapimapuun luokse ja otat tassut käsiin ja viet niitä ylös alas raapimapuuta kehuen samalla kissaasi. Kyllä se jutun jujun tajuaa. Ikinä ei kannata huutaa tai suuttua kissalle koska osaksi kissa raapii paikkoja omaa itsetuntoaan kohottaakseen. Jos huudat kissalle se säikähtää ja itsetunto saa kovan kolhun, niinpä on pakko raapia lisää että se taas kasvaa. Kissa ei ymmärrä huutamista tai suuttumista vaan yhä uudelleen kertaamista ja palkitsemista.

Suosittelen vielä yhtä tahoa eli rotukissayhdistyksiä, joista voi tiedustella ns. eläkevirkaan siirtyvät kennelkissat. Ikähaitari alkaen kahdesta ylöspäin ja niistäkin voi edullisesti saada 50 - 100 e:lla leikatun, erinomaisen kaverin.

Rotukissat ovat niin monen sukupolven sisäkasvatteja ja ihmisiin kiintyneitä, että tietyillä roduilla niiden seura on sama kuin pikkukoiralla. Niillä ei ole välttämättä enää samanlaista vetoa maailmalle kuin vapaana syntynyt maatiainen.

Sain ensimmäisen rotukissani etsiessäni vain aikuista kissaa mistä vain ja minulle tarjottiin lättänokkainen persiailainen, jota ensi alkuun vierastin sen pitkän karvan vuoksi. Noh, harjaan sitä aika ajoin, ettei sille tule paakkuja ja vuodenaikojen vaihtuessa karvaa on pitkin kotia, mutta muutoin minulla on terhakka, joka asiassa mukana touhuava pikkurouva. Se on hyvin puhelias ja rakastaa yli kaiken, että me yhdessä pötkötellään iltaisin minä lukien kirjaa, se puristen täyttä häkää.

Sisäsiisti, ei mielenosoituksia, raapimispuu tietenkin johon se heti oppi ja syö reippaasti,mitä annetaan. Olen ollut ällistynyt sen helppoudesta ja niinpä otin kaksi lisää samasta kennelistä. Edelleenkään ei ole ongelmia, mutta piti laittaa stoppi etten täyttäisi kotiani kissoilla :D