Olemme kohta seurustelleet vuoden... Ja minä olen puhunut rakkaudesta miehelle ja kertonut, että olen rakastunut. Mies kertoo vain välittävänsä tosi paljon... Kysyn, onko se rakkautta? Mies vastaa.. Noo en tiedä, vaikea sanoa, mitä rakkaus on? Jaaha. Juttelemme uudemman kerran aiheesta ja saan aina tämän saman vastauksen. Ja uudestaan ja uudestaan. Onko tässä oikeasti järkeä, jos mies ei voi myöntää rakastavansa ja rakastaako hän edes?
Mies ei ole kertonut edes vanhemmilleen, että seurustelee kanssani ja hän asui hyvin pitkään kotona vanhempiensa kanssa. Minä muutin melkein 10 vuotta aikaisemmin, kuin hän, vanhempieni luota pois. Mies ei myöskään uskalla puhua mistään yhteisistä suunnitelmista kanssani ja hänen yleisin vastaus aiheeseen liittyviin kysymyksiin on: Nooh, vaikea sanoa.
Pitäisikö tässä olla kärsivällinen, vaikka nämä samat keskustelut on käyty jo vaikka miten monta kertaa, mutta hänen puoleltaan en huomaa mitään muutosta. Onko tämä mies vielä niin kiinni vanhemmissaan, vaikka on jo ihan aikuinen, että ei pysty tekemään itse mitään ratkaisuja ja pelkää aikuistumista?
Mies ei ole kertonut edes vanhemmilleen, että seurustelee kanssani ja hän asui hyvin pitkään kotona vanhempiensa kanssa. Minä muutin melkein 10 vuotta aikaisemmin, kuin hän, vanhempieni luota pois. Mies ei myöskään uskalla puhua mistään yhteisistä suunnitelmista kanssani ja hänen yleisin vastaus aiheeseen liittyviin kysymyksiin on: Nooh, vaikea sanoa.
Pitäisikö tässä olla kärsivällinen, vaikka nämä samat keskustelut on käyty jo vaikka miten monta kertaa, mutta hänen puoleltaan en huomaa mitään muutosta. Onko tämä mies vielä niin kiinni vanhemmissaan, vaikka on jo ihan aikuinen, että ei pysty tekemään itse mitään ratkaisuja ja pelkää aikuistumista?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se voi olla hyvinkin niin, että mies on niin riippuvainen vanhemmistaan, ettei osaa tehdä mitään ratkaisuja itse. Hän saa ehkä kaiken aikaa "hyväätarkoittavia" ohjeita varsinkin äidiltään (yleensä se on äiti). Hänelle on luotu joku ihannekuva naisesta, jota hän saisi rakastaa, mutta jota ei sellaisena edes ole tai jota hän ei itselleen saisi. Itse löysin lähes 5-kymppisenä sellaisen mamman kullan. Mentiin kihloihin, jota hän ei kertonut äidilleen. Mentiin naimisiin, mutta joka viikko poika kävi hakemassa neuvoja äidiltään. Ensimmäiset vuodet olivat tosi vaikeat, ja jos en itse olisi uskollista laatua, olisin lähtenyt pois. Mutta äidin kuoltua muuttui koko mies ja nyt voin sanoa, että meillä menee hyvin. Kaverisi tarvitsisi terapiaa, mutta eihän ne miehet ole valmiita siihen. Mieti, mikä kannattaa, äläkä tiukkaa häneltä vastausta, rakastaako hän sinua vai ei, sellainen vie pian omanarvontuntosi.
"Mies ei ole kertonut edes vanhemmilleen, että seurustelee kanssani "
Tämä on ihan normaalia. En kerro koskaan vanhemmilleni seurustelenko. Vasta sitten kun se muuttuu vakavaksi voisin kertoa.
Tosiasiassahan tuo kertoo itsenäisyydestään ja siitä että haluaa pitää sinut itsellään omanaan eikä jakaa vanhempiensa kanssa. Se on itseasiassa hyvä merkki.
"hän asui hyvin pitkään kotona vanhempiensa kanssa."
Miten pitkään?
Asuin yli parikymppiseksi olosuhteiden vuoksi vanhempien luona eikä siinä ollut mitään sen kummempaa. Se että muutit aikaisin kotoa ei tee sinusta mitenkään vanhemmista riippumatonta.
Tiedän monia jotka ovat aikaisin muuttaneet kotoa pois mutta ovat enemmän olleet riippuvaisempia vanhemmistaan kuin ne jotka ovat muuttaneet myöhemmin.
"Mies ei myöskään uskalla puhua mistään yhteisistä suunnitelmista kanssani ja hänen yleisin vastaus aiheeseen liittyviin kysymyksiin on: Nooh, vaikea sanoa."
Tuo onkin vaikeampi ongelma.
Ehkä syynä on se ettei hän aidosti tiedä ja osaa suunnitella koska tilanne on hänelle outo että hän seurustelee?
"Onko tämä mies vielä niin kiinni vanhemmissaan, vaikka on jo ihan aikuinen, että ei pysty tekemään itse mitään ratkaisuja ja pelkää aikuistumista? "
Mielestäni sekoitat asioita tässä.
Vaikkei mies olisi kiinni vanhemmissa niin hänellä voisi olla ongelmia tuon asian suhteen.
Olet nyt liittänyt nämä asiat toisiinsa jostakin syystä jota me muut voimme vain arvella?
Onko hän todella riippuvainen vanhemmista vai onko syynä se ettei hän vain ole tottunut seurustelemaan tai suunnittelemaan elämäänsä? Ne ovat kaksi eri asiaa.
Se ettei hän sano rakastavansa on minusta outoa vuoden seurustelun jälkeen. Se voisi kertoa jonkni sortin tunnepuolen ongelmista.
Tuntematta tilannetta tai miestä tuon tarkemmin on kyllä mahdoton päätellä mistä moinen johtuu. Itse väittäisin ettei hän ehkä ymmärrä miten tärkeää toiselle on sanoa rakastan sinua ja ehkä kotona ei ole opetettu sitä mallia jolla toista huomioidaan.
Voihan olla että hän pelkää mitä tapahtuu sen jälkeen jos hän myöntää rakastavansa.