viitsi laittaa enää sun nimeä näkyviin, ei siihen tule enää vastauksia, ainakaan sulta, ehkä et käy enää täällä tai sitten et toivo enää mitään. Toivoitko koskaan? Tämä on todella raskasta, musta on tullut jotenkin säälittävän heikko ja epätoivoisesti roikun vielä useasti täällä. En olisi koskaan halunnut kohdata sua jos, miltä pelottavasti näyttää, kauan jo näyttänyt.. meidän tarinaa ei tule, ei nähdä, en kehtaa soittaa tai laittaa enää viestiä. Toivon että tämä kaipaus ja ahdistus häviäisi, voisin taas elää vaikka toivoisin että saataisiin puheyhteys, voitaisiin jutella ja voisin antaa sulle toista kuvaa itsestäni. Haluisin rakastaa sua ja välittää, katsella kauniisiin silmiin ja hemmotella, haluisin niin korvata ne pahat sanat, mitkä johtui väärinkäsityksistä, en sanoisi sulle enää koskaan rumasti, jos sulla oli jotain haaveita haluaisin täyttää niitä parhaani mukaan vaikka en tietenkään kaikkeen pysty. Mulla on ikävä katsettasi. Nyt ajatus sinusta on taas päällä vahvempana viikkoihin vaikka päivittäin ne palaa sinuun. Ehkä olet onnellinen, en tiedä mikä on tilanteesi, onko se vanha sama vai onko jotain uutta tapahtunut, koska siltä tuntui ettei silloinen tilanteesi välttämättä ollut niin onnellinen, sanon miltä se tuntui.
Toivon onnellisuutta ja tasapainoa elämääsi. Olit ensimmäinen nainen mikä sai oikeasti, USKO se, oikeasti tuntemaan jotain enemmän mitä kukaan muu on. Elät muistoissa ikuisesti :'(
Toivon onnellisuutta ja tasapainoa elämääsi. Olit ensimmäinen nainen mikä sai oikeasti, USKO se, oikeasti tuntemaan jotain enemmän mitä kukaan muu on. Elät muistoissa ikuisesti :'(
Vastaukset 16
Vanhimmat
Et usko miltä tuntuu lukea jotain tuollaista! Tuo jossain määrin sopisi minun tilanteeseenikin, ja enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa, toivoisin, että se eräs mies ottaisi minuun vielä yhteyttä... Ota sinä siihen kaipaamaasi naiseen yhteyttä -oikeasti. Tai laita edes jotain tunnistetta tänne, kerro vaikka se nimi vielä kerran, tai jotain... Ehkä hän lukee tämän ja saatte asianne selvitettyä.
Kaipaus, ikävä, tuska... suosittelen ottamaan yhteyttä, tiedät miten tai laita tänne tunnisteita... :)
Niin. Jos toi ois mulle, niin olisin vain iloinen jos mies ottaisi yhteyttä muhun. Itse jo luovutin yteydepidon suhteen, kun antoi ymmärtää, että ei halua olla tekemisissä. Tuntui oudolta sen jälkeen mitä oli (tai luulin olevan) Tuskin aloitus meni kuitenkaan mulle, mutta elämä on...?
Miten antoi ymmärtää? Sanoiko suoraan?
Oliko tämä Satu -nimiselle naiselle? Jos oli, niin laita aloittaja suoraan hänen nimi näkyviin vaikka et haluaisi.
Usko, että tuolla vain lisäät omaa tuskaasi. Asiat selviävät oikeassa elämässä. Jos et voi siellä ottaa yhteyttä niin silloin ei ole paljoa tehtävissä.
Sulla on kaunis, koskettava teksti tuossa ja on selvästi paha olla.
Niin mullakin. Olisi ihanaa jos voisin ajatella mun hänen kirjoittavan jotain tuollaista, mutta se olisi liian kiduttavaa.
Ja voisin kirjoittaa hänelle aivan samaa, mutta se on turhaa. Täällä en tee muuta kuin olen katkera menneelle.
Sadulle. Toivon sen olevan juuri sinulle, vaikka kiduttaa en halua.
Ymmärän mistä hän loukkaantui, jos asioiden ajattelen olevan niin kuin ajattelen. Toivon katkeruutesi tilalle tulevan pian jotain parempaa, jotain mikä kuluttaa vähemmän.
Tuli kaivettua vielä tämä. Mitenköhän voit? Oletko päässyt jo katkeruudestasi?
Mietin usein olinko se minä mikä sitä katkeruutta aiheutti vai joku toinen, vai useammat lovet elämässäsi?
Olisitko se todella sinä? Voisitko minun takia täällä olla, olisinko sinun hän? Tavallaan haluisin ettet olisi, koska en halua aiheuttaa mitään sellaista, vaikka erästä kohtaan tapahtui jotain mitä jälkeenpäin ajattellen menee ylitseymmärryksen, olin vain rakastunut, miksi en osannut lukea merkkejä oikein, enkä ajatella mutkattomasti ja sai tahtomattaan aikaan epäilyksiä mitkä järjen mukaan olisi ikinä pitänyt olla mahdollisia.
Samaan aikaan toivon sen olevan sinä, koska olet ajatuksissani yhä, olet mulle jotain mikä ei katoa koskaan. Tarkoitus ei ollut se mitä tapahtui.
Häntä kohtaan en todellakaan tunne muutakuin katkeruutta ja vihaa. En usko että pystyn koskaan kohtaamaan häntä vaikka tilaisuus tulisi. Tietysti ihmisen mieli on sellainen, että heikkoina hetkinä sitä unohtaa kaiken pahan ja luulee että se toinen muka täällä kirjoittaisi, mutta sitten tulen taas järkiini ja muistelen "menneitä aikoja". Mitä pidemmälle aika kuluu, sen vahvemmaksi noi ikävät tunteet tulevat :(. Se on surullista huomata.
Petri, tämä ei ole sinulle tämä teksti. Sähän taidat edustaa Suomi24:ää ylläpidon toimesta -saatko ihan palkkaa?
Kaunista luettavaa, vielä kauniinpaa se olisi ihan kerrottuna livenä.
Onnellisuus, mikä olisi puntarina? Entinen elämäni, nykyinen elämäni? Olisin joskus halunnut kertoa millaista se ollut, voin kertoa sen, että minusta on tullut äärettömän suurpiirteinen, ja joskus se ulkopuolisista vaikuttaa välinpitämättömyydeltä ja kylmyydeltä. Pienet vastoinkäymiset ei heiluttele minua.
Tasapainoinen ja rauhallinen olen aina ollut ja iloitsen pikku asioista, kuten että päätä ei säre, nukun paremmin, jaksan harrastaa, jaksan jutella ihmisten kanssa ja että palkkapäivänä voin maksaa laskujani. Huonomminkin voisi olla.
Tottakai kaipaan kumppania, voin vain haaveilla rakastavasta turvallisesta hellästä kumppanista, jollaista koskaan ei ole vielä ollut.
Aloitus ei koskenut varmaan minua, vastasin kun kuulosti hänen kirjoitukselta, ja haluaisin hänet tavata ja tutustua lisää. Olen eronnut, vuosi kulunut virallisesta päätöksestä.
Riipaisevaa. Mitä on tapahtunut?
Vaatiii nöyryyttä kirjoittaa tuota. Toivottavasti saat anteeksi ja se toinenkin tulisi vähän vastaan.
anteeksi ja niin, minä en jaksa tuhlata elämänenergiaani vihaan tai kiukutteluun kovin kauaa...ehkä tunnet minut sen verran jo ;) se on pieni tulinen hetki ja sanat lentelee kuin höyry kiukaalta. Mutta sitten lepyn ja rakastan taas maailmaa ja uskon hyviin ihmisiin, nimenomaan siihen hyvään ihmisessä.
Jokaisessa meissä on huonoja piirteitä ja puolia, huonoja hetkiä ja hölmöjä tekoja. Mutta mitäpä niistä, katselen mieluummin niihin hyviin asioihin. Kauniita unia....... t. taivaantien tallustelija
http://www.youtube.com/watch?v=lrHYd-nl8Vc
Kaikki mahdolliset syyt kiteytyi siihen pelkoon ja se toi mukanaan ikäviä lieveilmiöitä, seurauksia ja pahoitettuja mieliä. Aika tekee tehtävänsä myös vihan suhteen. Se on hyvä päästää ulos, se se on liian voimakas tunne kannettavaksi liian pitkään sisällään. Suurin osa ihmisistä on varmasti hyviä, siihen on hyvä luottaa. Hyvää yötä ja kauniita unia, erityisesti hänelle.
En ole kirjoitellut tänne puoleen vuoteen, siitä tämä hiljaisuus, mutta nyt olen viikon aikana jostain syystä aktivoitunut. Minulla on ikävä. Eilen harmittelin mielessäni, kun hän ei ole mukana elämän ns. pienissä tähtihetkissä. Ajattelen, mitä hän olisi mieltä tästä ja tästä tai miten hän tähänkin juttuun reagoisi. Kuulostaa hyvältä, kun toivot onnea ja tasapainoisuutta. Se on aina hyvä toivottaa jollekulle onnea. Olen sydämessäni pyytänyt anteeksi menneitä mokia. Itse tykkäsin hänestä kuin "hullu puurosta", mutta ei se riittänyt. En osannut elää.
----
Ei meidän tarinaa tullut. Näin joskus elämässä käy paremmissakin piireissä. Nauti elämästä, kun saat olla terve eikä ole hirveästi mitään ongelmia ainakaan isoja sellaisia. Monessa suhteessa saat olla onnellinen.
---
Paha mieli jäi, mutta kyllä mä tämän kestän.
Minullakin on ikävä.
luettavaa ja kaksi elämää haavoilla. Ehkä useampia, jos täällä samaistuvat tarinaasi. Ja kakki vain siksi, ettet psyty kohtaamaan häntä oikeassa elämässä ja sellittämään asioitasi. Niin turhaa kipua.
Millään selityksillä ole merkitystä enää tässä, nämä haaveni on utopistisia, kun olisin sisäistänyt jo alussa ja osannut antaa olla sellaisen rauhassa minkä kuuluu olla ja tukahduttaa tunne sisältä. Silti.. mitä se oli, pelkkää unta.