Sinä vain.

Missä kerroit ? Livenä /mesessä vai missä ? Olemmeko tavanneet koskaan ?

Minustakin tuntui hyvälle mutta hänessä näin vain pettymystä ja näen vieläkin vaikka muuta väittää.

silmät ei valehtele kirjoitti:

Minustakin tuntui hyvälle mutta hänessä näin vain pettymystä ja näen vieläkin vaikka muuta väittää.

Tuon nimimerkin katse silmiin on kuin minun suustani, mutta olisin ehkä hieman sävyttänyt lauseet syvemmälle tunteella, niin että sen tunnistaisi...tuntisi sielussaan..

Minun silmistään hän varmaan näki pettymystä ja kerroin siihen suurimman syyn, mutta jos sen unohtaa ja katsoo vieläkin syvemmälle silmiin näkee pettymyksen eiryisen, liittyen muuhun kuin mistä juteltiin, eikä se katoa pois koskaan...en jaksa uskoa siihen..

Mutta pettymys ei johtunut hänestä, hän oli kuin vastakohta tuolle pettymykselle, hän oli se oikea jota sydän oli odottanut, rakastanut, ja kun tuo rakkaus alkoi nousta pintaan koko ajan voimakkaammin ja vei meidät sellaiseen unelmaan jota emme uskoneet olevankaan, tunteeseen joka oli niin voimakas ettei sitä voinut todeksi uskoa, tunteeseen joka oli meille uutta, jotain niin täydellisen ihanaa ja oikeaa...kaikkineen mitä tapahtui meidän välillä sinä päivänä, iltana, yönä..siinä oli jotain erittäin voimakasta sähköä ilmassa jonka kumpikin tunsi muttei uskaltanut asiasta mainita toisilleen, se tunne voimistui niin syväksi ettei siihen enää sanoja kaivattu, sanattomasti viimein sai tuo tunnelma otteen ja vei hetkiin jotka ei unohdu koskaan, hetki jolloin sain rakastaa sydämestäni ja tuntea elämäni varmaan aidoimmat tunteet.

Hän kysyi kaduttaako, miten jokin niin aito ja täydellinen asia voisi kaduttaa, nyt jälkeenpäin miettii että kaduttaa koska se tunne elää yhtä voimakkaana sisimmässä edelleen, ja tulevasta en tiedä.
Sen verran tiedän tulevasta että jos hänet satun joskus tapaamaan, katse kertonee minulle kaiken, vilkaisu vain niin tiedän mitä tulee tapahtumaan...en estele en karkaa.

Viimeisin katse häneltä jonka sain, uskon että hän olisi halunnut sanoa jotain, niin kaunis kaipaus ja toivomus tulevaan, sanaton.

Niin paljon kaipaan kirjoitti:

Tuon nimimerkin katse silmiin on kuin minun suustani, mutta olisin ehkä hieman sävyttänyt lauseet syvemmälle tunteella, niin että sen tunnistaisi...tuntisi sielussaan..

Minun silmistään hän varmaan näki pettymystä ja kerroin siihen suurimman syyn, mutta jos sen unohtaa ja katsoo vieläkin syvemmälle silmiin näkee pettymyksen eiryisen, liittyen muuhun kuin mistä juteltiin, eikä se katoa pois koskaan...en jaksa uskoa siihen..

Mutta pettymys ei johtunut hänestä, hän oli kuin vastakohta tuolle pettymykselle, hän oli se oikea jota sydän oli odottanut, rakastanut, ja kun tuo rakkaus alkoi nousta pintaan koko ajan voimakkaammin ja vei meidät sellaiseen unelmaan jota emme uskoneet olevankaan, tunteeseen joka oli niin voimakas ettei sitä voinut todeksi uskoa, tunteeseen joka oli meille uutta, jotain niin täydellisen ihanaa ja oikeaa...kaikkineen mitä tapahtui meidän välillä sinä päivänä, iltana, yönä..siinä oli jotain erittäin voimakasta sähköä ilmassa jonka kumpikin tunsi muttei uskaltanut asiasta mainita toisilleen, se tunne voimistui niin syväksi ettei siihen enää sanoja kaivattu, sanattomasti viimein sai tuo tunnelma otteen ja vei hetkiin jotka ei unohdu koskaan, hetki jolloin sain rakastaa sydämestäni ja tuntea elämäni varmaan aidoimmat tunteet.

Hän kysyi kaduttaako, miten jokin niin aito ja täydellinen asia voisi kaduttaa, nyt jälkeenpäin miettii että kaduttaa koska se tunne elää yhtä voimakkaana sisimmässä edelleen, ja tulevasta en tiedä.
Sen verran tiedän tulevasta että jos hänet satun joskus tapaamaan, katse kertonee minulle kaiken, vilkaisu vain niin tiedän mitä tulee tapahtumaan...en estele en karkaa.

Viimeisin katse häneltä jonka sain, uskon että hän olisi halunnut sanoa jotain, niin kaunis kaipaus ja toivomus tulevaan, sanaton.

Kauniisti kirjoitat. Minä tunsin myös samoin, mutten silti voi hänen sydäntään täyttää, se pahottaa mieleni ja saa sydämeni itkemään. Syytä en tiedä, hän vain etsii jotakin mitä minulla ei ole. Päästäisi minut, en osaa itse lähteä kumminkaan.

Katseesi kertoi sen, totuuden.