Ujous valitettavasti aiheuttaa usein sen, että sinua alistetaan, pidetään mielipiteettömänä ja kunnioitetaan vähemmän kuin puheliasta, eli ihmisarvosi on pienempi. Typerää, että ihmisten suhtautuminen sinuun voi riippua täysin siitä kuinka usein ja paljon auot suutasi ja tuotat puhetta ja viihdytät sillä muita ihmisiä. Kuinka itsekästä elämä onkaan...
Pitäisiköhän sitä alkaa väkisin jauhamaan päivät täyttä paskaa, että saisi nauttia toisten ihmisten seurastakin vielä tässä elämässään.
Pitäisiköhän sitä alkaa väkisin jauhamaan päivät täyttä paskaa, että saisi nauttia toisten ihmisten seurastakin vielä tässä elämässään.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Näin se on.
No näin se vittu todellakin on. Ei voi mitään.
ounou sounds baad D:
Tuskin se kunnioituskesta on kiinni, mutta jos et saa suutasi auki ikinä, niin miten ihmiset voivat tutustua sinuun? Ymmärrän ujoutesi, oli ennen todella ujo myös itse. Mutta kun vaihdoin työpaikkaan, jossa jouduin kohtaamaan useita kymmeniä erilaisia ihmisiä päivässä, niin siihen kummasti tottui. Nykyään olen ärsyttävä jokapaikan kommentoija, mutta en taas toisaalta sillekään voi mitään :D
Yritä pinnistää jostain se ihminen, joka kotona läheistesi seurassa olet, eivät muut voi millään tietää mitä ajattelet...
tyhmähän sä ihminen olet perkele jos luulet ettei ujo pysty raivoamaan...
Pystyykö u j o raivoamaan tolla tavalla?
Epäilempä ja vahvasti :D
>Internet
>Nimetöntä angstia
Mä tunsin koulusta yhen ujon. Se oli aika ujo ja hiljanen, mutta yhden kerran se suuttu jostain kun sitä häiriköitiin. Niin se sai hirveen itku raivarin!!! Eli jos niitä tarpeeksi häriköi niin jumakauta niillä palaa pinna! Häirikötkin oiken pelästyi, että mikä nyt?
tyhmähän sä ihminen olet perkele jos luulet ettei ujo pysty raivoamaan...
tää meni jostainsyystä nyt väärään, pahoittelut siitä
Joo. Pelkohan on yksi väkivallan perussyy, että kyllä kiusaaminen voi joskus kostautua. Tulee pahimmillaan paljon ruumiita, jos löytyy se ase jostakin.
Haukkuva koira ei pure.
Mitä muiden ihmisten kunnioituksella muka saa?
Tuommosen paskan takia varmaan oletkin ujo.
Se on kans kumma, että ujoja ihmisiä ei huomioda mitenkään. . koulussa auotaan vaan päätä. tai sitten ei huomioida mitenkään.
TÄH? Siis edelleen... onko se taas "jonkun muun vika" jos olet ujo? Ajattele nyt vähän ennen kuin kirjoitat :D
No, eiköhän se ole monesti vanhempien vika. Ympäristö meidätkin tekee sellaisiksi kuin olemme. Pieni lapsi on melko helposti peloteltavissa ihmisaraksi. Koulussa sitten kiusataan lisää, kun nähdään tuollainen heikkous jossakin.
Ujoudelle ei oikein voi mitään se on kuin sairaus josta ei voi oikein mitenkään parantua. Eikös monilla ujoilla ole jokin sydrooma. Aspergerin syndrooma tms.
Ujous ei todellakaan ole mikään sairaus vaan luonteenpiirre.
Sen kanssa oppii elämään jos haluaa. Se ei ole kuolemantuomio eikä lääkittävä sairaus! Vähän realiteettia tohon itseruoskimiseen! Kiitos!
Ongelmaton paikka löytyy hautausmaalta, siellä vain on kaikki kuolleet.
Aspergerin oireyhtymä ei ole sairaus. Se on yleensä perinnöllinen oire, jonka omaava ihminen on luonnostaan syrjäänvetäytyväisempi. "Assit" keskittyvät mieluusti omiin harrastuksiinsa, eivätkä niinkään välitä muiden seurasta.
Olin ennen paljon ujompi. En nyt tiiä arvostetaako mua sen enempää. Ehkä? Ehkä ei.
Muistan työpaikastani ujon naisen,ei koskaan puhunut kuin pakollisen juu tai ei.
Häntä kutsuttiin puheliaaksi
Eli pilkkaamista ja nöyryyttämistä -> entistä sulkeutuneempi.
Jos ei auo päätään oppitunneilla tai yrittää keskittyä enemmän tunnin aiheeseen/ei ole jokapaikan kommentoija, niin kas kummaa kukaan ei viitsi huomioida sinua. :(
Ujous on infektioperäinen sairaus!!!
Ja sille voi tosiaankin tehdä jotakin, paitsi te jotka olette tuollaisia "subhumaneita", eli maatiaisia, eli kertakaikkiaan tyhmiä. Teidän pitäisi olla jo jonossa valitsemassa sopivia mikrobilääkkeitä siihen. Pitkät kuurit ja useita antibiootteja kerralla, eikä mitään penisillinipaskaa, vaan makrolidejä, tetrasykliineja sun muuta. Tai sopivia lisäravinteita.
Ihmiset vaistoaa että te olette sairaita, koska te olette sairaita. Ei se ole sen kummempaa. Liikalihavuuskin sai tartuntataudin statuksen hiljattain tutkimusten mukaan, eli ei kannata muitakaan ongelmia vähätella. Samaten depressio tarttu ihmisestä toiseen, eli infektioperäisiä nekin. Mutta teillä on helpompaa jos teillä vain ujoutta, ja masennusta löytyy vielä niin se on paha juttu se. Mutta älkää tarttuttako muita.
Jos ujous on sairaus, niin siihen tepsivät antibiootit ovat toiset ihmiset, jotka ovat valmiina näkemään vaivaa tutustuakseen sairaaseen. Apteekista niitä ei saa, muutenhan tästä ei kukaan jaksaisi keskustella.
Kyllähän täällä on tyhmiä kuten nimimerkki superior me, mikäli hän ihan tosissaan kirjoittelee.
Eikös puheliasuuttakin voi pitää sairautena-> rauhoittavia lääkkeitä pälpättäjät tarvitsevat!
Olin ite aika ujo kouluaikoina peruskoulussa, nyt aikuisena oon rohkeempi ja itsetunto on kohdallaan. Pitääö vaan rohkeesti jutella ihmisille, kyllä sieltä aina vastauksen saa, jos on asiallinen
Mun on myönnettävä, et keskimääräinen kaduntallaaja jonka näen, niin mun ei ees tee millään tavalla mieli noteerata mitenkään! Pinnallisia paskoja tyhjänpäiväsine asioineen: "vittu oon paras, ostin just auton ku naapurin Pertsalla oli hienompi. Mun auto on vaan pankin omaisuutta seuraavat 10 vuotta, kun velat saa maksetuks. Mut pääasia et oon Pertsaa parempi!".
Tommosta se ajatuksenkulku lähinnä nykyään on. Tarviiko tommosten ihmisten kunnioitusta?
Oon ujo, mut kavereita löytyy ja mukavia sellaisia!
Totta idiootit mölyapinat eivät ymmärrä mistään mitään - joten miksi niiden ' kunnioitusta ' pitäisi saada? Hakeudu täysjärkisten seuraan.
Itse olen todella hiljainen eikä ole ollut kunnioittamis ongelmia vaan päin vastoin? Ne ketkä haluavat puhua saavat olla äänessä moni sanoo että enpähän levittele juoruja. Töissä kyllä vitsailevat hiljaisuudestani mutta kuuntelevat kyllä mielipiteeni kun sen sanon. Ainoat huonot puolet hiljaisuudessa on että naista tuskin koskaan tulee hommattua koska en ole puhelias ja jotkut kokevat seurassani olemisen kiusalliseksi ketkä ovat puheliaita. Varmasti miettivät että en viihdy heidän seurassaan kun en puhu heille mutta sehän ei taas minua haittaa.
Olen ihan samanlainen, hiljainen introvertti persoona. Hiljaisuuttani en koe ongelmaksi, puoleni osaan pitää, ja mielipiteeni saan esille. "Jos ei ole mitään järkevää sanottavaa-parempi pysyä hiljaa". Antaa muiden kälättää minkä ehtii.
En tiedustele toisten päivän tekemisiä, kun ei kiinnosta tippaakaan toisten touhuamiset.
Ujonkin pitää osata pitää puolensa. Ihmisoikeuksista on taisteltava.
Johan ne nyt keksi.
http://tinyurl.com/5wnt8l4
Monet ujoksi leimatut tyypit voivat olla hyvinkin puheliaita kun sattuu vanhojen frendien kanssa iltaa istumaan.
tietynlaista itsensä ujostelua, häpeä on väärä sana. Ujot ovat kenties liian tietoisia itsestään ja muista. Ajan myötä ujous katoaa jos oppii tuntemaan ja tottumaan toisen seuraan. Silloin voi avoimesti alkaa puhumaan, mitä ajattelee ja mitä päähän pälkähtää. Ujot ovat villeimpiä silloin kun päästävät petonsa vapaaksi :D
Mielestäni röyhkeän rohkeat ihmiset on ärsyttäviä ja monesti yksinkertaisia jutuiltaan sekä ajatuksiltaan. Sellaisia pintaliitäjiä, oman egon pönkittelijöitä. Minä arvostan paljon enemmän matalaa profiilia pitäviä ihmisiä, joilla kuitenkin on mielipiteitä jne.
niin se yleensä on, itsekin olen huomannut, syynä on yleensä myös ryhmäytimenen
Mitä sillä muiden ihmisten kunnioituksella tekee, ketään väheksymättä?
Eikö riitä että joku ihminen/ihmiset joista itsekin pidät, pitää sinusta?
Ajattele itsekin niin että "ketään en kumarra", niin johan helpottaa.
Mutta en sitä sano, ettäkö se ei herätäisi ihmetystä jos monta kertaa pyydetään porukkaan ja yritetään olla avomielisiä niin henkilö vaan kieltäytyy seurasta.
Itsekin olen ujo, (sosiaalisten tilanteiden pelko, eli siis pahempi kuin ujo) mutta tahdon kuitenkin ottaa kantaa ja keskustella minua kiinnostavista aiheista ihmisten kanssa. Entisellä työpaikalla esimerkiksi, tuli puheenaiheeksi eräs ihminen joka ei tahtonut edes yhtä sanaa vaihtaa kenenkään kanssa, kierteli eri reittejä aina kahville ja syömään, eikä kertaakaan halunnut samaan pöytäänkään.
Nyt joku tulee sanomaan että jos menee todella huonosti, niin et jaksa silloin keskittyä muihin. Itse olen ollut vakavasti masentunut ja kyllä se olo on todella paska silloin, ihme jos edes työkykyinen on ollenkaan. Mutta silti, kyllä sen erottaa onko ihminen sillä hetkellä niin sekaisin ja pahassa olossa ettei yksinkertaisesti pysty jauhamaan paskaa ja juttelemaan niitä näitä, vaiko ei kiinnosta. Sitä paitsi itse olin rehellinen ja myönsin monellekin, että anteeksi jos olen ollut hiljaa tai vältellyt viime aikoina, koska olo on ollut todella paha.
Ne joilla ei ole kykyä edes miettiä omaa käytöstä toista kohtaan ei seuraa ansaitsekaan.
Itse olen suulaan puoleinen ja teen sellaista työtä jossa joutuu olemaan asikkaiden kanssa tekemisissä. Provikkapalkalla. No työparini ei ole niin suulas kuin minä vaikkei mitenkään tuppisuu tai ujo.
No eräs asiakas sitten alkoi tinkaamaan pomolta hintaa alemmas. Ja syy oli se että toinen tekijä oli aloittelija. (se mainitsi juurikin sen asian tinkimispalautteessaan että toinen oli niin hiljainen :-o ) Eikä työparini ole edes aloittelija. Ihmiset nyt vaan on erilaisia. Ja jos toinen on suulaampi niin useimmiten se suulaampi ehtii avaamaan suunsa ensin.
Enkä minäkään aina suunapäänä painalla. Vieraassa seurassa tulee usein tarkkailtua hetki tilannetta ja kuunneltua mielluummin ku itse puhuisi.
Allekirjoitan tuon kommenttisi täysin että ujoja ja hiljaisia todellakin pidetään kaikin tavoin huonompina, tai jopa ammattitaidottomina.
Nimittäin tässä kävi vuosia sitten niin että olin ensimmäistä päivää töissä kirvesmiesten apumiehenä, eli lautojen kantajana. Minä en tiennyt niistä hommista yhtään mitään. Aamulla kun tultiin paikalle niin talon omistaja seisoi jo pihalla odottamassa ja kun hyppäsin ensimmäisenä autosta ulos, niin hän tuli kättelemään. Tiedä taas sitten mikä hulluuskohtaus iski, koska olen normaalisti ujo, mutta heti aloin kyselemään että no mitäs tänään tehdään ja mikä on marssijärjestys. Äijä alkoi selittämään mihin kaikki hirsipaketit ja muut oli laskettu valmiiksi ja minä taitavasti väänsin häneltä kuulemani hänelle takaisin niinkuin olisin muka ymmärtänytkin jostain jotain.
Hän piti minua ammattilaisena ja porukan pomona ja hän tuli vielä kysymään neuvoa kun olimme saaneet vähän seinää pystytettyä. Kyllähän se sitten karu totuus paljastui, mutta hauska oli huomata mitä sosiaalisuus oikeasti tässä maailmassa merkitsee. Tulipahan silloin todistettua ettei se suuri suu ja hyvä esiintymistaito välttämättä sitä ammattitaitoa takaa.
Sanottakoon vielä lopuksi se että olen yleensä äärimmäisen ujo ja syrjäänvetäytyvä vaikka joskus tuollaisia rohkeudenpuuskia saankin.
Hyviä esimerkkejä käytännön suhtatumistavasta nuo molemmat tässä yläpuolella, vaikkakin enemmän huvittavia kuin vakavia. Harmittavampaa on, jos hiljaista ei pidetä uskottavana edes omassa työyhteisössään, vaan hänen työhön liittyvät erittäin asialliset ja hyvät kommentit hukkuvat suulaiden näkemysten alle. Toki hyvässä työyhteisössä hiljainen saattaa myös saada tukea rohkeilta työtovereiltaan.
Toisaalta vaikkapa työhaastatteluissa suulaan ja hiljaisen puntit tasoittuvat. Niissä kai jo luonnostaan odotetaan hillittyä käytöstä sekä sitä, että työnhakija hieman jännittää ja näinhän asia todellisuudessa onkin. Työhönottajalla pitää olla aika hyvä psykoginen silmä nähdäkseen millainen persoona työnhakija on arkipäivän tilanteissa.
Näissä keskusteluissa on hyvä aina muistaa, etteivät ujo ja hiljainen ole synonyymeja. Joillakin vähäpuheisilla on hyvin vahva ulkoinen karisma. Vähäpuheisuuden syynä voi olla yksinkertaisesti vain huono "ulosanti" eli hidas tai sekava puhe.
Ongelma on siinä, että ujoa Pidetään helposti ylpeänä ja itsekkäänä. Kyllä joskus pitäisi pystyä jonkinlaiseen kevennykseen -jakamiseen, vaikka sitten tahattomaan kunhan ei sitten suhtaudu siihen vakavasti. Jos vain ollaan niin kuin kanat orrella, niin eihän se arvostusta lisää.
Ujo ihmienen ei ole ihmisenä sen huonompi kuin muutkaan. Itse en ole ujo, en vain ymmärrä kommentteja, että ujot ihmiset olisivat tyhmiä tms. Kyllä me kaikki tänne mahdutaan, ollaan sitten hiljaisia tai ei.