Koska tiesit haluavasi isäksi?

ihan tiedoksi, ei ne miehet HALUA isäksi, vaan yleensä se on niin että ehkäisy pettää ja nainen "nalkittaa" miehen isäksi...
vai kuinka monta isyydestään ylpeätä ja tyytyväistä miestä olet nähnyt?
ja yhä useammin naiset jätetään pärjäämään lapsen kanssa yksin, kun mies "ei ole valmis isäksi", vaan haluaa elää poikamiehenä lopun elämäänsä.

miehet eivät saa "vauvakuumetta", he vaan haluavat jättää maailmaan oman "merkkinsä", mielummin vielä pojan..tyttölapsista ei niin väliä..

joten älkää romantisoiko liikaa isyyttä..harvoin mies sitä haluaa..ainakaan vapaaehtoisesti ja omasta aloitteestaan..

Jaahas, no tuo ei taida olla kaikkien miesten yhteinen mielipide. Sellaisiakin tiedetään olevan, jotka suorastaan ovat suostutelleet äidiksi, ja jopa sellaisia jotka ovat tyttöä toivoneet. \o/

Sen sanoisin, ettei puolisoa kannata painostaa vanhemmaksi vaikka itsellä kuinka hormoonit hyrräis. Hätäilemällä ja kiirehtimällä ei helposti tule pitemmän päälle toimiva asetelma, ja kuitenkin on kysymys kaikkien asianosaisten koko loppuelämään vaikuttavasta asiasta... En usko, että tähän löytyy mitään yleispätevää kaikkien kohdalla sovellettavissa olevaa mallia, vaan kannattanee jutella sen oman puolison kanssa, mitkä meiningit hänellä on.

Sen sanon, että ei kannata hätäillä, vaikka mieliteko olis itsellä kuinka kova. Se, että malttaa antaa ajatuksen rauhassa tekeytyä ja odottaa että lapsihaaveet ovat oikein täysillä yhteisiä ja tärkeitä, on kaikkien kannalta monin verroin hienompaa kuin se, että toinen vaan "saa luvan" antaa yhteisten lasten tulla.

Ja jos jompi kumpi ei halua vanhemmuutta, pitää vanhemmuus niiltä osin jättää väliin. Lapsilla on oikeus olla haluttuja ja toivottuja. Ja lapsen etu on aina edellä.

Se on varmaan hyvin yksilöllistä milloin mies haluaa lapsia. Toiset voivat haluta hyvinkin paljon ja saada vauvakuumeen. Toiset taas eivät. Ihan samoin kuin meillä naisillakin olettaisin. Meillä suunniteltiin vauvaa noin vuoden verran ja sitten laitettiin alulle yhteisymmärryksessä. Mieskin halusi lapsia tehdä vaikka häntä pelottikin jotkut asiat enemmän kuin minua. Minä olin enemmän se asiaa aktiivisimmen ajava osapuoli jos näin voi sanoa. Keskutelimme asiasta, paljon.

Meillä naisilla asiassa tulee eteen biologinen kello ja ns. aikaraja. Se tekee tästä asiasta vähän ongelmallisen. Meillä kun on vain tietty aika mahdollista tulla raskaaksi ja saada lapsia. Miehillä taas on koko elämä aikaa muutta mielensä jos ei vaikka nuorena halua lapsia. Itse en missään nimessä olisi uhrautunut miehen vuoksi ja jättänyt lapsia tekemättä sen takia koska mies ei halua. Miltä olisi tuntunut jäädä itse lapsettomaksi ja huomata 50:senä kun mies lähtee nuoremman matkaan ja tekeekin sitten tämän uuden kanssa lapsia vaikkei niitä nuorempana halunnut...sellaistakin sattuu! Jos taas olette nuoria niin voitte aivan hyvin antaa asian muhia rauhassa vuosiakin. Ei tarvitse kiirehtiä. Sitähän sanotaan, että eka lapsi olisi hyvä tehdä alle 35 vuotiaana, sitten alkaa riskit raskauden suhteen kasvaa ja hedelmällisyys naisella laskea.

Meillä avovaimo ilmoitti että haluaisi lapsia. Asia jäi niiltä osin sikseen eikä ollut minkäänlaista painostusta, vaikka välillä hienovaraisesti muistuttelikin vauvakuumeestaan esim elokuvien ja ystävien saadessa lapsia. Sitten kun minä olin ajatuksen kanssa sinut ja varma, että juuri tämä nainen on se jonka kanssa haluan elämäni elää ja perheeni perustaa.Siinä sitten eräänä iltana vaimolta kysyin josko hän jättäisi pillerit pois. No eipä tuota tietenkään olisi tarvinnut edes kysyä. Olimme seurustelleen noin 4 vuotta. Lisäksi minulle, niin kuin monille muillekin miehille taloudellinen tilanne oli painava asia! Haluan että pystyn elättämään lapseni ja vaimoni jotta vaimoni voi olla kotona lapsen ensimmäiset elinvuodet. Ja feministeille tiedoksi, että myös vaimoni haluaa jäädä kotiin.

Taloudellinen puoli varmaan aika tärkeä monelle miehelle kuten sanoit! Näin se oli meilläkin :). Miestä huoletti paljon juuri tuo taloudellinen puoli ja kyllähän se nykyäänkin on vielä paljon miehen harteilla. Naisen euro on yhä sen 80 senttiä ja naiset tienaa vähemmän muutenkin. Täytyy muistaa kunnioittaa sitä miehen taloudellista panosta jos se tosiaan kohdistuu siihen lapsen ja vaimon elättämiseen eikä omiin huvituksiin. Uskoisin, että moni mies reagoi vauvan tuloon alkamalla tekemään paljon töitä, ylitöitäkin jotta rahaa olisi sitten vauvaa varten. Me naiset saatetaan käsittää väärin ja luulla, että mies "hylkää" vaimokkeen ja on mielummin töissä vaikka todellisuudessa hän valmistautuukin isyyden tuomaan taloudelliseen vastuuseen.

Itseäni joskus ihan hirvittää kuinka raskasta miehelläni on kun joutuu kovasti töitä painamaan perheen eteen. Itse en pystyisi moiseen. Miehiä kannattaa siis kunnioittaa tässä asiassa ja antaa tosiaan sen miehen rauhassa ensin miettiä asiaa ja alkaa vaikka säästää sitä rahaa vauvaa varten. Miehelläkin sitten turvallisempi mieli ryhtyä siihen lapsen tekoon jos kynnys kysymyksenä on tuo taloudellinen puoli (niinkuin se varmaan aika monesti on). Rahaa ei varmaan koskaan ole meillä taviksilla tarpeeksi, mutta parempi kun on edes vähän säästetty ja valmistauduttu taloudellisesti...