Kun olin narsistin kanssa ja oikeastaan suhteenkin jälkeen, niin en enää nähnyt asioissa mitään järkeä. En jaksanut tehdä arkisia asioita, ja mietin, että mitä järkeä. Kuolemme pois kuitenkin. En ollut koskaan aikaisemmin sairastanut masennusta.
En jaksanut suunnitella tulevaisuutta, en jaksanut tehdä oikein mitään. Jokainen päivä kului raahaten ruhoani paikasta toiseen, mutta aidosti mikään ei kiinnostanut. Minulla menivät opiskelut ja työ perseelleen (suoraan sanottuna). Olin päässyt opiskelemaan työn oheen alaa ja tämä ala oli ollut aina haaveeni. En enää kuitenkaan ollut kiinnostunut siitä, vaikka se oli ollut suuri haaveeni. Jaksoin ainoastaan katsella jotain täysin tyhjänpäiväisiä TV-ohjelmia, koska muuhun keskittymiskykyni ei riittänyt.
Luultavasti yksi syy, miksi pitkitin eroa, oli se etten yksinkertaisesti nähnyt elämässäni muutakaan kuin narsistin. Ei ollut elämää asuntomme ulkopuolella. Oli siis aivan sama, vaikka kituisin loppuelämäni kyseisen ihmisen kanssa. Kun elämänhalu katoaa, sitä mieluusti sitten viettää aikaa sellaisen kanssa, jolla sitä ei koskaan ole ollutkaan.
Muutaman kerran kävin tyttöjen illoissa narskusuhteen aikana ja huomasin esittäväni sitä entistä iloista itseäni. Olin ennen se, joka innoissani järkkäilin kaikkia juttuja ja mitä enemmän juhlia, sen hauskempaa. Nyt vain yritin olevani innoissani, ettei kukaan huomaisi minussa mitään outoa. Tosiasiassa en ollut läsnä. Vedin roolia nimeltä Minä.
Ilmenikö/ilmeneekö muilla tällaista?
Elämänhalun katoaminen
33
3414
Vastaukset
- henna...
Ehkä tuo liityy siihen, että narsistin kanssa ollessasi sinulla ei saa olla omaa tahtoa, omaa elämää mikä ei liity narsistiin, ei omia ystäviä eikä usein edes omia sukulaisiakaan jne, narsisti saa pikkuhilja manipuloitus sinut uskomaan että noin on eikä hänen tarvitse aina välttämättä edes ääneen sitä sanoa, sen verran ovelaa ja pirullista narsistin manipulointi on. Narsistin tavoite on, että olet vain häntä varten olemassa. Uhri alkaa myös usein tuntea tiedostamatonta tai tiedostettua syyllisyyttä kaikesta mikä on uhrille itselleen tärkeää.
Ehkä myös se että narsistin toiminta on niin epäloogista ja absurdia, mitään erimielisyyksiä ei saa oikeasti selvitettyä loppuun asti, saa aikaan sen että pikkuhiljaa uhri alkaa käyttää 24 tuntia vuorokaudessa narsistin arvoituksen ja "mysteerin" (jo siitä alkaen että mikä ihme tuollainen ihminen lopulta on, miten joku voi käyttäytyä niin kuin narsisti käyttäytyy jne) selvittämiseen niin että lopulta uhrilla ei riitä energiaa omaan elämään ollenkaan vaan kaikki pyörii ainoastaan narsistin ympärillä. Eron jäkeenkin uhrin energia saattaa mennä siihen pitkän aikaa, että hän yritää selvittää itselleen mikä se oli, miksi se toimi niin kuin toimi, miksi itse antoi toisen alistaa ja mitätöidä itsensä täysin jne.- Swqq
Sinulla oli hyvä pointti kun puhuit että uhri pohtii miksi narsisti on mitä on. Suurin ongelma uhrille on narsistin asuminen itsessä vaikka hän ei olisi fyysisesti paikalla. Narsisti osoittaa julmuutta saalistamalla heikkoja ihmisiä joista ottaa vallan. Häntä ei pitäisi analysoida vaan pysyä erossa tiedostamalla hänen vaarallisuutensa joka on vaikeaa ellei ole henkisesti vahva ihminen.
Kun katsoo donald trumpin toimintaa hän on juuri semmoinen joka luo kaaosta sanomisilla ja tekemisillään. Näistä media ja ihmiset jauhavat kuinka hän voi tehdä noin asiaa miksimään muuttamalla. Samaan aikaan hän käyttää valtaansa omien etujen ajamiseen. Kun narsistilla ei ole samaa moraalia joka muilla on röyhkellään ja välinpitämättömyydellään saa kaiken kohdistumaan häneen tavalla tai toisella.
- väsy kaakki
Minulla sama fiilis. Tosi tuttua oli tekstisi. En vaan itsekkään ole täysin tajunnut mikä minuun vahvaan ihmiseen meni. Minulle selvisi hänen narsistisuutensa sitten vasta eron myötä täysin. Hän alkoi käyttäytymään niin kauhealla tavalla uhkaavasti ja vastakohtaisesti mitä vuoden verran esitti että nyt ollaan lähestymiskieltoa hakemassa.
Tämä vuosi on elämässäni ollut sekä ihanin(alkupäässä) että kamalin ja raskain... Vaikeaa selittää miten joku ihminen imee voimat loppuun niin hienosti ettei edes itse sitä tajua mutta näin kävi minullakin... Huomasin pitäväni häntä jonkinlaisena elämäni keskipisteenä.. Jostain sitten sain voimia repiä itseäni irti ja nyt hän pistää niin paljon kapuloita rattaisiini että voimaa pitäs repiä vielä näiden asioiden loppuun viemiseen.. Luulen että ennenkun minä olen ehjä taas niin siihen menee vielä aikaa :( Minäkin olin väsynyt, ja tärkeät asiat tavallaan "katosivat", menettivät merkityksensä. Mutta se alkoi jo ennen suhteen päättymistä; huomasin ja aloin ihmettelemään, miksi olen niin onneton, kadottanut ne omat naruni käsistäni. Vie aikaa ennenkuin alkaa taas päästä jaloilleen. Minulla on sellainen käsitys, että energia menee todella paljon sen asian käsittämiseen mitä oikein on tapahtunut. Pohtii asioita, etsii merkityksiä jne. Tuntee vihaa, surua, pelkoa, ahdistusta, syyllisyyttä, ikävää; luoja ties mitä. Tottakai se kuluttaa voimia. Ja sen ymmärtäminen, että jokin läheinen on todella kohdellut juuri minua väärin. Ei sitä silloin oikein muille taas muuta jaksa. Muttä tästä pitää osaa keskustella, jotta ei tule väärinymmäretyksi miksi on sellainen kuin on. Ei kaikkea tarvitsekaan jaksaa tai esittää. Vähitellen.
- salainen elämä
Itsellänikin samanlainen kokemus kuin "väsy kaakilla". Suhde kesti n vuoden, alkuvuosi ihanaa aikaa, jolloin jo riitojakin ja ystävien kertoman mukaan epäilin jo alussa miehen olevan narsisti. Ystävien kertoman mukaan siksi, kun en muista kaikkea mitä on tapahtunut. Puoli vuotta meni suht hyvin, sen jälkeen alkoi kiusaaminen, nöyryyttäminen, satimessa pito. Narsisti ei kauaa jaksa filmata, totuus tulee esiin tuon vuoden sisällä jo. Itsekin harkitsin lähestymiskiellon hakemista, mutta en haluaisi jatkaa tarpeettoman pitkälle tätä juttua.
Toipuminen on ottanut aikaa, suhde loppui tammikuun lopussa. Nyt vasta palaset loksahtavat paikalleen, ja surullista todeta, että näin minä menin aivan hullun metkujen mukaan kokonaisen vuoden. Missä mun järki oli? Ja kun katson kotiani, en ole ehtinyt vuoteen siivota kunnolla, asioita on jäänyt tekemättä, rahaa paloi liikaa ym ja pelkään kauheasti sitä, että hän vielä ottaa yhteyttä. Jos niin käy, menen sekaisin, kun kuitenkin tässä ajassa on jotain parannusta jo itsessäni tapahtunut. Mies oli ukkomies :-(- henna...
Monta vuotta kestänyt suhteemme oli koko ajan on-offia, kun mies oli valehdellut tai vieraillut vieraissa sängyissä tms niin yritin laitaa suhteen poikki ja en suostunut viikkoon, pariin edes tapaamaan häntä ja hän piiritti minua erossa ollessamme liian aktiivisesti jopa voi sanoa että painosti jatkamaan suhdettamme, niin huomasin aina muutaman viikon eron aikanal, että ajatukseni hänestä aivan kuin selkeni, aloin "nähdä" totuudenmukaisesti minkälainen hän on ja miten törkeästi hän minua kohtelee, mutta kun painostuksestaankin johtuen viimein suostuin hänet tapaaamaan niin siinä tapahtui jotain kummallista, kun olin taas hänen vaikutuspiirissään niin "aivoni taas tyhjentyivät järkevistä ajatuksista" ja en edes pystynyt muistamaan, mitä hän oli minulle tehnyt enkä pystynyt ajattelemaan selkeästi minkälainen hän todellisuudessa oli ollut, kun hän oli saanut taas minut jotenkin fyysisesti lähelleen, tapamaan hänet.
- väsy kaakki
Juu aivan kun omasta elämästäni. Ainoostaan erona se että hän ei ollut ukkomies. Sinulle siitä saattaa nyt olla jopa hyötyä. Nimittäin mulla ei ole enää muuta vaihtoehtoa kun hakea sitä lähestymiskieltoa.
Hän on mennyt niin pitkälle nöyryyttämisessäni ja uhkailuissa. Ei jätä rauhaan ja luvannutkin että aikoo piinata enkä pääse kuulemma koskaan eroon hänestä. Käyttäytyy kuin pieni lapsi uhkaavasti uhmaillen ja välillä taas syyllistäen, anoen, leikkien ressukkaa. Juuri paraillaan lähettelee jopa ystävilleni jotka ovat täysin ulkopuolisia uhkauksia ja mustamaalaa minua.
Jotenkin kuin ihmeen kaupalla on voimistani vielä senverran jäljellä että jaksan taistella hakemuksien kanssa koska uskon vain siten saavani rauhan ja sitä kauttaa alkaa taas pikkuhiljaa elämään.. Tsemppiä kaikille :)
- metall-leidi
Onneksi en ole ollut parisuhteessa narsistin kanssa, mutta jo pitkään jatkunut ystävyysuhde rassasi elämäniloani ja sai itsetuntoni pohjalukemiin.
Sain kuulla alituiseen esitelmiä kuinka erinomaisen kaunis ja ylivertaisen älykäs narsu ystävättäreni piti ystävyyttämme yllä hyvänhyvyyttään.
Kaikki oli mulla huonosti ja olin typerä ja rahvaanoloinen enkä ollenkaan intelligentti.
Mulla oli opistotasoinen koulutus kun taas ex-ystävättärelläni oli akteeminen tutkinto.
Hän kuulusteli koko ajan milloin olin viimeiski lukenut vaikka jonkun kirjan tai teki pistokokeita Hesarin luvusta ja ilokseen onnistui saamaan mut kiinni kun en ollut jotakin artikkelia lukenut minkä rouva oli lukenut.
Hän osaa monia kieliä (Hum.kandi) ja voi sitä riemua kun rouva sai mut ulkomailla reissatessamme nolata korjaamalla suureen ääneen temiäni virheitä.
Onnistumisen elämystä hän ei sallinut mulle missään asiassa vaan "palautti mut maanpinnalle".
Pukeutumiseni oli muka huorahtavaa ja mulla oli horatsu lookki. Käyn nimittäin kampaajalla kerran kuukaudessa ja meikkaan mutta en räikeästi.
Koko ajan kun olimme yhdessä oli sellainen negatiivinen sävy ja kun kävimme matkoilla niin matkojen jälkeen oli aina sellainen henkisesti ruttaantunut fiilis.
Kun nyt toivon mukaan katkaisin välimme lopullisesti pari vuotta sitten niin en nyt sentään heittele hattua ilmaan, mutta olen oppinut hyväksymään itseni kaikkine vajavaisuuksineni ja uskon että elämä kantaa.
Rouva oli varsinainen energiasyöppö vailla vertaa.- kkjkjkjkj
Voin kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Minulla on ollut samanlainen ystävätär, joskin hänen mielisanomisiaan oli, että pitäisihän sun tietää, kun olet yliopiston käynyt. Hän ei itse ollut. Niin, että olisi pitänyt tietää kaikki kaikesta kun on lukenut muutamaa ainetta yliopistolla..
Aina jotakin negatiivista huomautettavaa. Milloin olin liian laiha, milloin minun olisi pitänyt muuttaa asunnostani isompaan, milloin sisustaa hienommin- asuin väliaikaisesti eräässä kämpässä, enkä halunnut sen enempää panostaa siihen. Välillä sitten lahjottiin ja seuraavassa hetkessä taas haukuttiin. Kaikki, mitä tein tavalla tai toisella mitätöitiin.
Hän oli joka alan asiantuntija. Hänellä oli kieltämättä hyvä ulkomuisti. Osasi toistaa asioita sanasta sanaan kun itse lähinnä hallitsen sen jutun juonen. Ulkomuistini ei ole kovinkaan hyvä. Ja lapsiahan en osannut kasvattaa tietenkään, vaan hän oli siinä hommassa mestari. Joo..
Onneksi ei tarvitse rouvaa enää nähdä.
- SS
Olin narsistin kanssa suhteessa 4 vuotta tulin melko pian raskaaksi ja saimme kaksoset kun ensitapaamisesta oli kulunut vasta vajaa vuosi. Alku meni huumassa, yhteenmuuton jälkeen ja lasten synnyttyä totuus selvisi mutta koska halusin katsoa viimeiseen asti ja luottaa parempaan huomiseen jaksoin sitä kaikkea, häpeillen ja peitellen toisen oikeaa luontoa ja paikailemalla hänen puutteitaan ja käytöstään ja mm ottamalla valtavan taakan hyvittää lapsille kaikki ne vääryydet ja pahuudet.
Olen jo toinen hänen uhrinsa ensimmäisestä liitosta 2 lasta ja hyvin riitaisat välit edelleen ex-puolisoon.
Nyt tulossa huoltajuusriita koska haluaa kostaa minulle lasten kautta. Itse haen valvottuja tapaamisia alkoholin ja arvaamattoman, väkivaltaisenkin käytöksen vuoksi.
Nyt 2,5 kk erossa pikkuhiljaa aika aloittaa oman tahdon ja ihmisarvon palautus.- nju2
Kuulostaa niin tutulta... olisi kiva meilailla, laita osoite?
- mindpower
Hei, minulla on kanssa sama, elämänilon katoaminen, kun olen huomannut, että melkein kaikki mun ympärillä on narsisteja. Olen tosi varma että isäni oli narsisti, nyt on veljeni narsisteja ja niiten vaimot ja niiten lapset, oma lapseni on myöskin
narsisti, koska menin yhteen narsistin kanssa, ei ollut harmaata aavistusta
mikä tämä narsisti on kun vasta viime vuosina!
Nyt olen limassa, kun jos haluasin itse paremmin itseni kanssa, niin perheen
pitäis laittaa takaalalle, yritän mennä vähän salaa, ne haluavat pitää minut täysin niitten vallassa;-(
jollakin hyvää ratkaisua mulle? sanotaan että tämä ei parane!- A
> Hei, minulla on kanssa sama, elämänilon katoaminen
Olet erehdyksessä tullut väärään paikkaan. Täältä et löydä neuvoja etsimääsi. Mene hiukan tuonnepäin: http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3881 - A
Jumal'auta temppuilija, olet matkalla kohti ...
- mindpower
A kirjoitti:
> Hei, minulla on kanssa sama, elämänilon katoaminen
Olet erehdyksessä tullut väärään paikkaan. Täältä et löydä neuvoja etsimääsi. Mene hiukan tuonnepäin: http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3881Kiitos mutta en puhu masennuksesta, mutta energian varastamisesta! Se on narsistin masennus, vievät ilon pois että voisivat paremmin....
- A
mindpower kirjoitti:
Kiitos mutta en puhu masennuksesta, mutta energian varastamisesta! Se on narsistin masennus, vievät ilon pois että voisivat paremmin....
> Kiitos mutta en puhu masennuksesta, mutta energian varastamisesta!
Ehkä lähestyn asiaa eri kulmasta ja eri sanoilla. Uskon että itse koet sen juuri niin kuin sanoitkin.
Jos yritän kuvata omaa näkökulmaani, niin minusta tuo "energian varastaminen" kuulostaa kiusaamiselta ja kiusattu usein masentuu. A kirjoitti:
> Kiitos mutta en puhu masennuksesta, mutta energian varastamisesta!
Ehkä lähestyn asiaa eri kulmasta ja eri sanoilla. Uskon että itse koet sen juuri niin kuin sanoitkin.
Jos yritän kuvata omaa näkökulmaani, niin minusta tuo "energian varastaminen" kuulostaa kiusaamiselta ja kiusattu usein masentuu.A :
Asia on varmaan sinne päin mitä esitit. Toinen, mikä syö energiaa, on varuillaanolo. 24/7 menee tilanteiden jännittämiseen, ohjailemiseen tai välttelemiseen. Niistä ja niiden tarpeellisuudesta voidaan keskustella erikseen, mutta kuluttavat aika nopeasti loppuun = stressi... lopulta uupumus.
- h3muL
Vähän saman kokeneena olen itsekin. Omalla tavallani kaiken mahdollisen. Elämänhalu, sen on joku vienyt minulta melkein kokonaan. Sitä pyörii jossain oravanpyörässä koko ajan.
Esittää toisenlaista kuin oikeasti on. Ainakin puolison läsnä ollessa sitä muuttuu kummalliseksi. Huomannut sen, että sitä esittää muille ihmisille iloista ihmistä. Haluaa peitellä omaa pahaa oloaan.
Jostain lukeneena kerran, että tällaisesta suhteesta pitää äkkiä lähteä eroon, vaan eihän se niin vain lähdettävissä ole. Jos ei ole paikkaa minne mennä.
Kaikesta kyllä kirjoitetaan, että autetaan. Mistä löytyy se taho joka antaa avun uhrille? En minä ainakaan sellaista ole löytänyt, joka jaksaisi tukea vaikeana hetkenä. Antaa sen pyytteettömän tuen ja tarvittaessa avun.h3muL
Tiedän tuskasi "avuttomuuden" tunteesta. Ovet lyötiin aina kiinni, piti pärjätä omillaan ja sitten vielä mollattiin ettei ihminen voi elää kaikkivoipaisena. Koeta sitten siinä...mutta...
Oli syy mikä tahansa, ihminen joka joutuu jatkuvasti esittämään jotain, väsyy. Siitä seuraa masennusta, uupumusta, epäluottamusta, vainoja jne mutta ennen kaikkea eristäytymistä., sillä jossain vaiheessa on levättävä ja oltava "oma itsensä" jotta jaksaa taas hymyillä. Sellainen epäaito oleminen kenen tahansa seurassa käy liian raskaaksi jossain vaiheessa. Kun sosiaalinen elämä kärsii, hyvinvointi heikkenee. Masentaa lisää jne ja kierre on kohta valmis kunnes ihmettelee kotona missä kaikki kontaktit on ja koska oli viimeksi edes ulkona.
Oikeasti aina voi lähteä. Oikeasti aina on vaikea lähteä. Kamelin selkä ei ole katkennut siis vielä. Kun ihminen on "kypsä", häntä ei enää kiinnosta mitä tapahtuu kunhan "se" katoaa. Hän heittäytyy epävarmuuteen ja ei mihinkään koska jäämisen tuska on suurempi.
Tämän toin mielipiteenäni esiin siksi, että aina kun huomaan selitteleväni miksen lähde, huomaan etten ole valmis.
Aikaisempi "sellainen suhde" vei kuusi vuotta. Sitä ennen pelkäsin lähtöä, ei ollut mahdollista em syistä. Kun liika oli liikaa, oli vain käveltävä ulos ja tuntemattomaan. Se tuntui sillä hetkellä paremmalta kuin jääminen. Olin siis todellakin kypsä ja tuskainen.
Toivottavasti et koe että "hyökkään", mutta tiedän tuon tunteen kun tuntuu ettei kukaan auta. Monesti näin onkin. On kuitenkin tiettyjä tahoja joista saa joka tapauksessa apua. Olisin aikanani halunnut että joku tuttu vaikka olisi ns hakenut minut kotoani ja tarjonnut apuaan. Tai no mitä ikinä, mutta vaikka "hain apua", koin jollain tavalla odottavani sitä oven taakse.
Sellaisessa tilanteessa ei voinut heittäytyä kuin ventovieraiden tai viranomaisten huomaan turvakoteja jne myöten koska kotiin EI ENÄÄ voinut mennä.
Lakimies, sosku, turvakoti, terapeutti, tk-lääkäri, vertaistuki, puolituttu, saman kokenut naapuri... se voi olla kuka tahansa mutta "rimaa" on laskettava.
Se pelottaa, perkeleesti. Voimia.- A
> Mistä löytyy se taho joka antaa avun uhrille? En minä ainakaan sellaista ole löytänyt, joka jaksaisi tukea vaikeana hetkenä. Antaa sen pyytteettömän tuen ja tarvittaessa avun.
Eristäytyminen on saattanut johtaa ystävien unohtamiseen tai häpeä ystäviensä välttelemiseen. Vertaistensa samasta ongelmasta kärsineiden kanssa voi olla helpompaa lähteä retkelle muutaman hengen porukalla. Kun ensin löytää heitä.
- h3muL
Sosiaalinen elämä todellakin kärsii sekä hyvinvointi.
Mitä tullenee ystäviin tai kavereihin, niinpä niin eihän niitä ole mistä ottaa, kun puoliso on heidätkin kieltänyt. Ei saa pitää yhteyttä, eivät ole sopivia. Vanhat ystävät, ei sitä mielellään heihin yhteyttä ota, sillä ajan saatossa todennut sen, että he eivät ole niitä aitoja ja todellisia ystäviä, vaan suoraan sanottuna hyväksikäyttäjiä ja kateellisia. Eivät he ymmärrä sitä, että mitä heille kerrotaan. Parempi olla hiljaa. Uusille ystäville tai kavereille on vieläkin vaikeampaa kertoa. Kerran kokeillut, toiste en.
Sen verran, että tilanne tiedetään jo poliisin puolella, sossussa, mtt... Näissä jokaisessa paikassa sanottiin, että ota siihen ja siihen yhteyttä, jotta apua saat. Tarkoitan tätä sillä, että siirrettiin se asia seuraavalle, kun itse ei siihen haluttu panostaa. Vertaistuesta ei ole kokemuksia.
"kypsä" ennen en ymmärtänyt sitä, että mitä se tarkoitti, nyt kyllä. Kun huomaa tekevänsä sellaisia asioita, joita ei ennen tehnyt. Hoo hetki lähestyy. - pilkettä silMässä
Kyllä narsisti vie todella ilon elämästä, hiljaa hivuttamalla.
Luulin löytäneeni todella ihanan naisen elämääni. Alussa kaikki oli täydellistä ja jopa pieni mustasukkaisuus tuntui hivelevän joten ajattelin, että hän välittää minusta. Mutta ei kestänyt puoltakaan vuotta kun kaikki muuttui!!
Minun ystävien luona emme voineet käydä yhdessä, myös sisarukseni ja jopa vanhempani olivat mustalla listalla. Käytöksensä muuttui hetkessä ja aivan arvaamattomasti, ei voinut ajatella edes huomista koska hänen sanaansa ei voinut luottaa. Onneksi en koskaan muuttanut asumaan yhteen joten minun oli siinä mielessä helppo lähteä. Pari kertaa olin jo lähdössä mutta sai koukutettua uudelleen. Mutta kaikki oli harhaa sillä narsisti ei pysty muuttumaan.
Lähtöni jälkeen menin vertaistukiryhmään ja siitä olen kiitollinen kun uskalsin mennä. Emme me uhrit ole sairaita ja meillä on taito toipua kokemastamme.
Ja parhaan ymmärtämyksen saa heilta jotka ovat käyneet läpi saman
helvetin.
Useilla paikkakunilla on narsistien uhrien vertaistukiryhmiä ja tiedot löydät netistä.
Nyt vajaan vuoden päästä aurinko nousee jo ja värit ilmestyvät maailmaani.
Voin katsoa taas elämää kuten ennen, hieman pilkettä silmässä.
Huom! Ja vanhat ystävätkin alkavat palata pikku hiljaa.
Aurinkoista mieltä ja kevättä kaikille!!Hyvä kommentti!
Pilkkeen palaaminen silmiin kertoo toipumisen edistymisestä. Takkiin tuli mutta selvittiin hengissä. Täällä on monia ihmisiä toipumisen eri vaiheessa, kukin omalla tavallaan.
Aurinkoista kevättä ja elämää sinulle! :)- 19
" Emme me uhrit ole sairaita ja meillä on taito toipua kokemastamme."
Mutta narsistit tekevät meistä sairaita jotta voisivat puoskaroida ja tuntea ylemmyyttä. Narsisti tekeytyy ystäväksi ja auttajaksi ja hänhän tarkoittaa vaan hyvää vaikka tekee pahaa. On se kumma kun aina löytyy uusi narsisti vanhan tilalle ja ne vanhatkin tulee takaisin elämään just silloin kun haluais olla vaan rauhassa. Mutta ei, narsistin mielestä se on vaan masennusta ja eristäytymistä, joten kiusanteko jatkuu. - ystävähyvä
19 kirjoitti:
" Emme me uhrit ole sairaita ja meillä on taito toipua kokemastamme."
Mutta narsistit tekevät meistä sairaita jotta voisivat puoskaroida ja tuntea ylemmyyttä. Narsisti tekeytyy ystäväksi ja auttajaksi ja hänhän tarkoittaa vaan hyvää vaikka tekee pahaa. On se kumma kun aina löytyy uusi narsisti vanhan tilalle ja ne vanhatkin tulee takaisin elämään just silloin kun haluais olla vaan rauhassa. Mutta ei, narsistin mielestä se on vaan masennusta ja eristäytymistä, joten kiusanteko jatkuu.Valitse itse ketä päästät lähellesi puoskaroimaan ja millaista kiusantekoa siedät tai mieti onko se ylipäätään kiusaamista vai vaan luulottelua. Jos narsisteja rupeaa riesaksi asti nurkissa pyörimään tai jokainen ihminen tuntuu naristilta niin jostain täytyy lähteä karsimaan, joko tuota ajatusta omassa päässä tai "pääsy kielletty"-kylttiä naulaamaan oveen.
- 19
ystävähyvä kirjoitti:
Valitse itse ketä päästät lähellesi puoskaroimaan ja millaista kiusantekoa siedät tai mieti onko se ylipäätään kiusaamista vai vaan luulottelua. Jos narsisteja rupeaa riesaksi asti nurkissa pyörimään tai jokainen ihminen tuntuu naristilta niin jostain täytyy lähteä karsimaan, joko tuota ajatusta omassa päässä tai "pääsy kielletty"-kylttiä naulaamaan oveen.
Pääsy kielletty, juu siinäpä se, mutta kerro se narsistille. Tuntuu se ei -sana olevan joillekin vain hepreaa.
- jk
ei ilmene
- selviytyjätär
Kyllä tuntemukset ovat tuttuja, narsisti vie kaiken energian, imee kuin vampyyri kaiken veren. Itse olin jo suhteen loppuaikana todella väsynyt ja ahdistunut. Pelkäsin lähtemistä, koska eihän minulle jäänyt sitten ketään, mutta lähdettävä oli säilyäkseen normaalina. Eron jälkeen pahin oli vielä kuitenkin edessä. Kävin töissä puoliteholla, vapaa-ajalla vain istuin ja tuijotin tyhjyyteen ja odotin että narsistini soittaisi ja pyytäisi anteeksi.....tulisi valkoisella ratsulla hakemaan minut takaisin....;-). Monta kertaa mietin itsemurhaa, ei ollut mitään syytä elää, se ihminen oli täyttänyt minun elämäni ja sen jälkeen ei ollut mitään. Ja sehän oli hänen viimeinen rangaistukseni minulle, hän nautti tilanteesta, koska pystyi pitämään vielä vallassaan etänäkin. Pikku hiljaa, pienin varovaisin askelin etenin ja löysin ystäväni takaisin, he jaksoivat kuunnella kauhutarinoitani silmät suurina ihmetyksestä ja vetivät minut takaisin elämään. Vieläkin näen painajaisia ja yöllä herään ahdistavaan tunteeseen etten saa henkeä, mutta uskon kuitenkin selviäväni. Pitkä ja raskas tie on kuljettu ja vielä on matkaa jäljellä, mutta olen iloinen siitä, että ymmärsin tehdä päätöksen ja lopettaa arpomisen siitä, onko tämä mies narsisti vai kuvittelenko kaiken. Syyllistin itseäni vielä pitkään eron jälkeen kaikesta......
- Pirretelle
23 vuotta enkä huomannut mitään narsistiin viittaavaa, kunnes 2016 se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hänen kertomansa mukaan juorusta joka teki minusta huoran ,petturin,valehtelijan ja jopa kavaltajan.
Kiusaamista jatkui 2 vuotta kunnes tajusin lähteä.Ihmisille ja meidän ystäville hän kertoi kuinka olin pettänyt häntä kavaltanut häneltä rahaa ja käyttänyt häntä hyväksi.
Kiusaaminen syyttely ja haukkuminen vei minut itsemurha yritykseen joka luojan kiitos jäi yrityksksi. Sairaalassa hän esitti surullista ja rakastavaa miestä niin uskottavasti että huonetoveri kehui miten ihana mies minulla on..hän ei tiennyt mistä syystä olin sairaalassa. Otin eron 2018 kesällä jonka jälkeen hän uhkasi tuhota ja tappaa minut.
Tein polisille ilmoituksen ja tilanne on edelleen auki. Nyt olen yksin siis tosi yksin kaikki yhteiset ystävät ovat hävinneet .
Kukaan ei soita ei kysy mitä kuulu miten voin. Olen ollut rohkea ja päivittänyt ystävät uuteen uskoon en kaipaa heidän teeskentelevää käytöstä.
Onneksi tajusin hakea apua kriisipuhelimesta sieltä sain avun ja neuvot rikosuhri päivystyksestä.Sen ansiosta olen omillani ja hankin itselleni oman ihanan rauhallisen elämän .Joskus ikävä hiipii puseroon annan sen olla siellä hetken koska se on ihan inhimillistä ja kaikki tunteet on vain kestettävä. - Tulitikkutyttö
Luin viestiketjun ja koin hyvin paljon samankaltaisuutta itsessäni, esim aloittajaan. Tänäkin aamuna mietin, onko minulla mitään syytä nousta ylös, herätä. Joulun aikana ei kukaan ottanut yhteyttä, olin yksin ja rukoilin, että saisin aikaa käännettyä takaisin ja voisin korjata virheeni, koska ainahan syy on minun. Minua on petetty, jätetty, viety rahat ja heitetty sen seitsemän kertaa syrjään ja taas otettu takas, olenhan virheistäni oppinut. Eihän se normaalia parisuhdetta ole, tiedän. Sieluni hän on vienyt valehtelemalla asioita, syöttäen minulle unelmia, joihin uskon normaalina ihmisenä, mutta jotka seuraavassa hetkessä ovat turhia. Omaatuntoa hänellä ei ole, tai on, hän ei koskaan halua keskustella mistään, kaikki asiat jäävät avoimiksi, hän pakenee. Vain hän tietää ja jos häntä ei kiitetä, hänloukkaantuu. Oikeastaan hän on vain kuva, joka toistaa jotain oåittua, häntä itseään ei ole. Mutta minä olen ja oman elämäni olen tuhonnut hänen kanssaan. En näe tulevassa mitään hyvää, en suunnittele mitään, vain hetkestä toiseen, odottaenvain yötä, jolloin voi paeta kaikkea.
- Oma_stoori
Ahdistus, masennus, oman identiteetin häviäminen tai haurastuminen. Niin kävi minulle ja minä olen mies. Avovaimoni söi hiljaa minuuttani ja jäljelle jäi ihmisraato joka ei nähnyt toivoa enään missään. Eron jälkeen aika tehnyt nyt tehtäväänsä ja oloni parempaan päin. Traumat tuosta liitosta jäi ja niiden kanssa on elettävä. Tahdon sanoa sinulle ja muille että aika auttaa. Älkää tehkö samaa virhettä ja yrittäkö saada narsistia pyytämään anteeksi, osoittamaan katumusta tai mitään inhimillisyyttä. He eivät siihen kykene. Sen kun hyväksytte, niin aika alkaa parantaa.
- Tulitikkutyttö
Oma_stoori kirjoitti:
Ahdistus, masennus, oman identiteetin häviäminen tai haurastuminen. Niin kävi minulle ja minä olen mies. Avovaimoni söi hiljaa minuuttani ja jäljelle jäi ihmisraato joka ei nähnyt toivoa enään missään. Eron jälkeen aika tehnyt nyt tehtäväänsä ja oloni parempaan päin. Traumat tuosta liitosta jäi ja niiden kanssa on elettävä. Tahdon sanoa sinulle ja muille että aika auttaa. Älkää tehkö samaa virhettä ja yrittäkö saada narsistia pyytämään anteeksi, osoittamaan katumusta tai mitään inhimillisyyttä. He eivät siihen kykene. Sen kun hyväksytte, niin aika alkaa parantaa.
Kaikista eniten ja edelleen ihmettelen sitä, että normaalius katoaa. Ei voi ymmärtää hänen tekojaan, koska eihän ihminen toimi niin. Elämä on vain valhetta ja se on tavallisen ihmisen vaikea ymmärtää. Halu löytää toisesta hyvää ja silloin se onnistuu kun hän niin haluaa tai on vailla jotain, mutta yhtäkkiä jopa seuraavana päivänä saat käskyn lähteä ilman selittelyjä. No, itse olen sekopää.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Näin kun katsoit salaa ja
Hymyilit sieltä kaukaa 😍☺️ mutta hämmennyin ja tilanne oli niin nopeaa ohi etten oikeen kerennyt mukaan 😢 säteilit ku443888Katu täyttyy...
Hei, oli pakko laittaa vielä tää. Huomaan että olet suuttunut. Minähän sanoin että poistun, olit paikalla. Olin pettynyt351879Eduskunnasta tippuneet kokoomuslaiset nostavat eniten sopeutumisrahaa. Kyllä veroeurot kelpaavat.
Sopeutumisraha on eduskuntatyön päättymisen jälkeen maksettava etuus, jonka tarkoituksena on tukea entisiä kansanedustaj1531326- 1541202
Povipommi, ex-Playboy-malli Susanna Penttilä avoimena - Paljastaa suhteestaan miehiin: "Olen..."
No nyt! Susanna Penttilä on OnlyFans-vaikuttaja ja yrittäjä sekä yksi uuden Petolliset-kauden kisaajista. Onpa 53-vuoti41980- 190975
Sari Multala teki "riikkapurrat"
Sekoili humalassa Ruisrokissa kuten Purra Lohjan torilla. Kovia dokaamaan nuo nykyiset ministerit.228954- 80927
- 55800
Jälkiviisauttako
Kun katsot taaksepäin, tekisitkö jotain asioita toisin kaivattusi suhteen? Vai onko kaikki mennyt, niin kuin piti?79799