Ujo pissa

hän ei ole yhtään ujo. aina seuran keskipisteenä, mutta jos menemme yht' aikaa naistenhuoneeseen, hän pyytää laittamaan veden valumaan, koska mitään ei muuten tule. ehkä suurentelet hieman asiaa, käy sellaisissa vessoissa missä ei muita ole. privacy-tarve on ihan luonnollista.

Mun ystävällä myös sama juttu. Sanoi mulle enkä sitä kummastele. Varmaan yleisempää kuin luulisi.

varsinkin nuorempana kärsin samasta ongelmasta... nykyään se on ruvennut menemään vähän ohi. stressi ja kiire pahentavat ongelmaa... muistan lapsuudesta pari vessa"kauhu"kokemusta: 1)olin noin 7-vuotias(?) kun olin lomamatkalla ja vessassa, kun ovi repäistiin auki ja ulkopuolella oli isompia tyttöjä jotka osoittelevat ja nauroivat minulle. tuo sama tapahtui minulle muuten uudelleen vielä lukioiässä... miten lapsellisia jotkut voivatkaan olla! 2)olin lentokentällä ja kiire lennolle, ikää noin 8 vuotta(?), jokaiseen vessaan ja metrien jono. kun menin koppiin ja tiesin kymmenten ihmisten odottavan kiihkeästi vuoroaan en saanut tiristettyä yhtään pissiä vaikka olikin kauhea hätä... :(
nykyään oikeastaan pystyn pissaamaan myös vieraissa paikoissa mutta se vaatii keskittymistä eikä kukaan saa olla läsnä samassa kopissa...

Ajattele, että on niiden muiden ongelma, jos eivät kestä kuunnella lorotustasi. Kuse silläkin uhalla, että joku voisi sinulle siitä jotakin nälväistä, joka nyt totta puhuen kuulostaa mahdottomalta. Kuse vaikka toisten kiusaksi. Jos tämä ei auta, kannattaisi kokeilla jotain järeämpää keinoa: jos olet todella niin ujo, että se haittaa jokapäiväistä elämääsi, kannataisi ehkä puhua ammattiauttajan kanssa. Enkä tällä tarkoita, että ujous on hulluutta, mutta siitä todennäköisesti olisi jo apua.

itse olen mies ja mulla on sama vaiva. Mutta oon ottanut seuraavan askeleen tässä hommassa: kun ongelman selvittämisestä omin avuin ei tullut mitään niin mäpä kävin psykiatrilla! Selitin psykiatrille vaivani niin tarkasti ja yksinkertaisesti kuin osasin, ja hän ymmärsi. Muisti sitten että on hoitanut aikaisemminkin kaltaistani tapausta. Välillemme syntyi ihan mukava ja rento yhteys.

Päädyttiin sitten lopuksi seuraavaan ratkaisuun: ensiksi aloitetaan lääkitys. Lääke (joka muuten maksaa 8-40 euroa/kuukaus) alkaa tehoamaan muutaman kuukauden käytön myötä, jolloin aloitetaan vielä kognitiivis-behavioristinen terapia, ja niiden yhteisvaikutuksella tehdään pysyviä tuloksia.

Vaikka ongelma on alitajuinen, niin silti sitä lähdetään perkaamaan tietoisella tasolla. Pakko se kai on uskoa, kun sitä sanottiin myös www.pelokkaat.net -sivustolla.

KUN käyt psykiatrilla ***, niin valmistaudu selittämään asiasi todella hyvin ja ymmärrettävästi. Ota myös selvää mitä on kognitiivis-behavioristinen terapia ja ole hyvin kiinnostunut kokeilemaan sitä. Saatat saada terapiallesi KELA:n 100 % sponssauksen, niin kuin minä sain. (ilmaiseksi siis)

Mutta vaikka joutuisit maksamaan lääkkeistä ja terapiasta niin ovat ne varmasti rahansa arvoisia. Kuvittele, mitä mahdollisuuksia elämääsi avautuu ongelman ratkettua. Voit mennä päiväkausiksi mihin tahansa murehtimatta yksityisvessaan pääsyä, jne. Ainakin kannattaa yrittää. :)

Onnea matkaan!!!

Jos haluat sanoa mulle jotain, mailaa ihmeessä mulle: [email protected] :)

*** jaa että mistäkö löytää psykiatreja? Itse ihan huvikseni koitin lähimmältä lääkäriasemalta, ja sieltähän löytyi kyllä juuri kyseistä palvelua. Psykologilla olen kanssa käynyt ja se ei tiennyt mistään mitään. Tai no ei nyt sentään liioitella: on nekin jotain kirjoja lukenut, mutta niillä ei ole oikeuksia määrätä lääkkeitä, tms.. Eli aika turhaa; parhaimmassa tapauksessa ne voi älytä passittaa sinut psykiatrille. ;)