Tämän päivän kohokohta oli käydä kaupassa =) Ostin hyvää ruokaa ja katselin tavaroita, sitten tulin kotiin ja siivosin kaappeja ja pyyhin pölyjä ja järjestelin tavaroita paikoilleen.
Heitin pois vanhoja ja kuluneita lakanoita ja vaatteita. Huomenna täällä käy huoltomies niin on ainakin siistissä kunnossa koti =)
En vielä tiedä olenko itse paikalla kun se mies käy, sillä saatan lähteä vaateostoksille.
Yksinäisyys painaa aina välillä mutta onneksi minulla on pieniä ilojakin elämässäni.
Yritän unohtaa murheet ja olla positiivisin mielin. Ajattelen ja pohdiskelen paljon asioita.
Olen kai masentunut mutta silti yritän olla iloinen pienistä asioista.
Kavereita minulla olisi muuten kyllä, muttakun aikataulut rajoittavat paljon elämää.
Töissä olen silloin kun kavereilla olisi aikaa ja toisinpäin.
Tai sitten on muita esteitä aina. Onneksi facebookissa ehtii välillä jutella muutamien kanssa.
Nyt en ole ketään kaveria tavannut moneen viikkoon. Mutta yritän olla lannistumatta.
Hyvää kevättä kaikille yksinäisille ja koittakaa iloita joka päivä vaikka jostakin pienestä asiasta kuten hyvästä tv-ohjelmasta tai vaikka uudesta kampauksesta =)
Heitin pois vanhoja ja kuluneita lakanoita ja vaatteita. Huomenna täällä käy huoltomies niin on ainakin siistissä kunnossa koti =)
En vielä tiedä olenko itse paikalla kun se mies käy, sillä saatan lähteä vaateostoksille.
Yksinäisyys painaa aina välillä mutta onneksi minulla on pieniä ilojakin elämässäni.
Yritän unohtaa murheet ja olla positiivisin mielin. Ajattelen ja pohdiskelen paljon asioita.
Olen kai masentunut mutta silti yritän olla iloinen pienistä asioista.
Kavereita minulla olisi muuten kyllä, muttakun aikataulut rajoittavat paljon elämää.
Töissä olen silloin kun kavereilla olisi aikaa ja toisinpäin.
Tai sitten on muita esteitä aina. Onneksi facebookissa ehtii välillä jutella muutamien kanssa.
Nyt en ole ketään kaveria tavannut moneen viikkoon. Mutta yritän olla lannistumatta.
Hyvää kevättä kaikille yksinäisille ja koittakaa iloita joka päivä vaikka jostakin pienestä asiasta kuten hyvästä tv-ohjelmasta tai vaikka uudesta kampauksesta =)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä mä iloitsen pienistä asioista vaikka nykyään aika yksinäinen oonkin. Esim. ihan joistain ohjelmista, musiikista, ruuasta, vaatteita jne. ja sit ku pääsen muuttamaan yksin niin pystyy enemmän tekemään :) välilä on tietty masentavaa mut onneks välil on päiviä et on ihan mukavaaki :>
oletteko miettineet miksi olette yksin? TEINDÄN ITSENNE TAKIA.
ole niin yksinkertaista. Jos ei viihdy pubeissa ja festareilla yms kännipaikoissa, niin vaan jää herkästi yksin. Varsinkin jos oma työpaikka ja harrastuksetkin sattuu olemaan sellaisia, joissa ei ihmisiä juuri tapaa.
Ongelma vain korostuu kolmekymppisenä, jolloin ne vähätkin ystävät menevät naimisiin ja hankkivat lapsia, kukaan ei välitä kutsua yksinäistä sinkkua perhejuhliin. Itselläni oli paljon ystäviä vielä kouluaikoina, mutta aikuisena ne on yksi toisensa jälkeen vaan jääneet, syystä tai toisesta.
Facebookin kautta ollaan taas löydetty yhteydet uudelleen, mutta ei ketään pidä yksinäistä ihmistä kiinnostavana tavata, olen ehdottanut tapaamista, mutta aina se jää johonkin, enkä voi oikein painostaakaan tapaamisiin olematta stalkkeri;P
No, onneksi olen jo tottunutkin yksin oloon, mutta tuntuu se silti välillä vähän kohtuuttomalta, että miksi joidenkin pitää olla niin totaalisen yksin..?
Olisi kiva, jos edes kerran vuodessa joku piipahtaisi kylään.
Itse koitan käydä joskus vähäisten ystävieni luona kahvilla, mutta aina se menee niin päin, että minä menen, miksei joku voisi vuorostaan tulla mun luo? Vain unissani mulla on poikaystävä, en uskalla enää haaveillakaan, että tässä iässä kukaan tällaista vanhaapiikaa ottaisi, mutta ainahan sitä voi toivoskella;P
Jokatapauksessa nautin elämästäni ja etenkin kesästä, joten ihanaa kun se kesä taas tekee tuloaan=)
Hei sinä tuntematon ystävä!
Kiitos kun kerroit päivästäsi. Minä olen myös yksinäinen, piti luopua samassa kuussa tyttärestä, joka muutti pois kotoa sekä miesystävästä, jonka kanssa oli tarkoitus elää yhdessä. Hän sairastui niin pahasti, että tuskin enää pääsee jaloilleen, eikä tunne enää minua. Samassa kuussa jäin työttömäksi, ja tulot tippuivat niin että jouduin muuttamaan äkkiä pois liika isosta asunnostani jonka tunsin kodikseni ja oli lapsenkin koti, huonolle kaupungin asuinalueelle. Piti muuttaa yhteen miehen kanssa, joka ei nyt kykene edes omia asioita hoitamaan. Suhde loppui.
Täällä on levotonta, en viihdy lainkaan vaan pelkään, koska naapuri pelottaa. Asunto on rähjäinen, mutta muuhun minulla ei ole varaa. Olen ulospäinsuuntautunut ja siksi on kamalaa eristäytyä, mutta itsetuntoni on nollassa, olen ylipainoinen, lihoin 3kk 15kg ja ahdistaa nämä elämänmuutokset. Tulevaisuus näyttää niin mustalta, olen sen ikäinen ettei kellekään enää kelpaa työnantajalle tai miehelle, vaikka olen nuorekas ja korkeasti koulutettu ja älykäs. Ongelmat on tuolla tunnepuolella, kun tulee jatkuvia menetyksiä vaan, ei mitään positiviista. Onneksi on kirjasto vieressä ja kaljapubeja löytyy, mutten tykkää pubissa istuksia, rahat menee.
Tämä päivä meni siten, että join aamukahvin ja tein munakkaan ja kävin pelkästään kaupassa ja videovuokraamossa ja takaisin tullessa söin jotain parastaennen-ruokaa kaupan herkku-uunista, päiväys vanha.. En jaksa oikein innostua ruuanlaitosta itselle. Onneksi tytär käy syömässä joskus. Sitten kävin saunassa, ja ilokseni huomasin että huoltomies on tuonut pyytämäni jakkaran pesuhuoneeseen. Sauna on elämäni iloisin asia. En kuitenkaan jaksa noita filmejäkään katsoa. En uskalla nukkua ilman unilääkettä, koska pelkään että yöllä taas rämpytetään ovikelloa, kuten viime yönä. Kirjoitin ilmoitustaululle kirjeen, jossa pyydän lopettamaan häirinnän. Ovikelloon laitoin lapasen, ettei se liiku ollenkaan. Nyt pelottaa, mitä postiluukusta tipahtaa huomenna. Eilen tipahti nimetön valituskirje siitä, että mökään ja kolistelen ja rämistelen täällä yöt. Vaikea selvittää asia kun kirjeessä ei ole nimeä, että voisi pyytää anteeksi jos jotain on kuulunut. Ja minä kun nukun sikeästi yöt (unilääkkeellä) niin ilmeisesti joku muu häirii ja minulle kostetaan muiden jutut. Ja juuri muutin tänne! Entisessä paikassa ei ollut mitään häiriöitä.
Eilen oli ihana päivä, kun vakiokampaajani teki minulle niin kauniit hiukset, leikkaus ja raidoitus. Mieli kohosi heti. Mielihyvä valitettavasti tarvii joskus sitä rahaa, minulla ainakin olisi hyvä mieli jos pääsisin luontoon ja kesäksi pois kaupungista, mutta varattomana se on vaikeaa. Olen jotenkin niin väsynyt elämiseen ja siihen, ettei mikään riitä eikä kelpaa. Jos käy jonkun korkeakoulutuksen, pitää taas työtä varten olla jotain erityisosaamista, mikä pitää hallita, sitten tulee taas joku puute...näin ei koskaan ole tarpeeksi hyvä työhön. On ikuinen taakka siitä ettei koskaan ole tarpeeksi.
Kaikkea hyvää sinulle toinen yksinäinen!
Mun päivän kohokohta koettiin heti aamulla kun heräsin, oli niin muhkee aamustondis et piti veivata räpylään heti.
Loppupäivä onkin sit alamäkee eli sitä samaa paskaa niinkuin aina ennenkin.
Täähän rupee kuulostaa siltä yheltä leffalta,lol.
Mä oon kans yksinäinen. Kukaan muu kuin veli ei soittele tai tule käymään koskaan kylässä. mietin usein et joudunko olemaan yksin loppuelämäni. olen kuitenkin kohta 36 v ja mies mut se olis tosi paha jos joutuis seuraavat 40 vuotta viettämään yksin. Onko kukaan muu miettinyt sellasta? Mulla on paljon sukulaisia mut nekään ei pidä yhteyttä. Yks serkkuni otti facebookissa yhteyttä ja kyseli kuulumisia 15 vuoden tauon jälkeen. Mietin et meneekö taas 15 vuotta kun se seuraavan kerran kyselee kuulumisia. onko jollain samanlaisia kokemuksia? Olis mukavaa jos olis tyttöystävä. Mut kukaan ei varmaan haluu miestä joka käyttäytyy hyvin, on mukava, ei huuda, juo alkoholia sivistyneesti ja eikä hauku muijaansa huoraksi. Tunnen meinaan sellasia naisia jotka seurustelevat miehn kanssa joka kohtelee naista tosi huonosti. no olen varmaan sit yksinäinen kiltti mies lopun elämäni, n