Lesbon elämä

Mikä siinä on sitten niin erilaista kuin heteroelämässä? Se saattaa muuttaa sun tyhmien kavereiden suhtautumista sinuun mutta kaikkia ei voi miellyttää eikä kyllä pidä yrittääkkään. Mutta mitä sinä siis ajattelet miten sun pitäisi elää lesbona?
Jos tarkoitat ettet tiedä mistä saat lesbokavereita niin sehän tuntuu olevan kauhean monella sama juttu, minusta siihen tarvii vain vähäisiä sosiaalisia taitoja ja pieni vaiva käydä ulkona ja tutustua ihmisiin jotka siis ovat myös tästä mystisestä lesbo kategoriasta.
Tärkeintähän sun on kasvaa ihmisenä oman näköiseksesi ja etsiä onnesi ja elää sellaista elämää kuin haluat. Aika jättää tuollainen kulissielämä kokonaan pois ja rohkaista itsensä uskaltamaan ottaamaan oma paikka ja tila.
Älä sinä välitä siitä miten kavereidesi maailma järkkyy vaan järkytä omaasi niin paljon että tunnet olosi kotoisaksi siinä.
Ala nauttimaan elämästäsi sinuna itsenäsi äläkkä keksi ja selittele tekosyitä miksi niin et voisi tehdä. Sinun elämä tämä on, ei sinun tarvitse ottaa vastuuta kuin itsestäsi ja anna muiden huolehtia omista shokeistaan.
Löydät kyllä uusia sinunlaisia ystäviä ja kavereita kun et enää ala piiloutumaan selitysten taakse josta kukaan ei sinua löydä.

Lesbon elämä on ihan yhtä arkista ja tavallista kuin heteroiden, meissä on ihan yhtälailla monenlaisia yksilöitä eikä mekään eletä ilman ruokaa ja juomaa ja ongelmia on ihan samoja kuin heteroillakin, ainoa ero on ehkä ne heterot. He suhtautuvat joskus meihin kuin emme olisi samanlaisia ihmisiä kuin he, mutta nekin oppii suodattamaan aivan kuten suodattaisi typerät ihmiset muutenkin. Ei seksuaalisuus määrittele onneasi vaan se miten sinä uskallat ja pystyt hyväksymään itsesi ihmisenä. Se on ihan sama oletko hetero tai lesbo jos et osaa etsiä omaa tietäsi ja onneasi. Mitenkään automaattisesti nämä asiat ei elämässä tule vaan niihin kannattaa muutamakin ajatus sijoittaa.

Lesbon elämä ei poikkea heteron elämästä millään tavalla. Minä ainakin syön, juon, käyn kusella ja paskalla siinä missä heterotkin. Tietenkin jos haluaa jatkuvasti huudella ja tarpeettomasti korostaa joka paikassa ja kaikkilla olevansa lesbo, voi elämän tehdä itse todella hankalaksi. Ei siis välttämättä mutta mahdollisesti.

Summa summarum, elät ihan tavallisesti.

Mun normaali päivä on että herään, syön aamupalaa, käyn koiran kanssa ulkona, surffailen netissä, teen kouluhommia tai töitä, tuun himaan, valmistan rouvale ruokaa ja me mennään koirapuistoon kavereiden kanssa. Illalla sitten iltateelle kafrujen luo tai kotona katellaan töllöä ja syödään iltapalaa. Välillä tunnelmoidaan ja romantisoidaan, toisinaan taas mennään suihkun kautta nukkumaan. Siinä se. Kerran kuussa käydään jomman kumman porukoilla kylässä, välillä bailailemassa sekä gaymestoissa että ihan hetskukafrujen kanssa minne ikänä ne haluukaan mennä. Harrastellaan omia urheiluitamme, käydään leffoissa ja ulkona syömässä, mennään firman bileisiin parina ja moikkaamaan mun isovanhempia sillon tällön. Joskus on kiva pitää saunailtoja tai peli-iltoja, tai käydä uimassa kaverin ja sen lapsen kanssa. Siis ihan ihmeellinen kysymys tää "lesbon elämä" :D Kuinka ihmeellisen erilaista ja jännittävää :D

Mulla on ihan sama "ongelma". Itsekkin olen ollut pitkään heterosuhteissa, -piireissä ja -kuvioissa. Alettuani näin aikuisella iällä(>30v.) seurustella/tapailla naisten kanssa, ei se ollut mikään pikkujuttu lähipiirissä. Eräs tuttavani jopa luuli minun olevan hänestä kiinnostunut, kun kerroin tapailevani naista!! Tuo asia kai lähinnä vaikutti itseeni sillä tavalla, että en hirveän mielelläni ala nykyisestä suhteestani puhumaan, sillä pelottaa ihmisten ennakkoluuloisuus. Heteroihmisille tapaan kertoa, että minulla on kämppäkaveri, mutta homo/lesbotuttujen kanssa voin olla/jutella suhteesta/itsestäni avoimesti. Silti rasittavaa on, ettei kaikissa piireissä voi olla oma itsensä, ja tällä tarkoitan sitä, että "ennen kun olin vielä hetero" ihmiset pitivät ja välittivät musta, mutta nyt kun olen "lesbo" multa ei edes kysytä mitä kuuluu. Joten kyllä sitä oppii varomaan ja olemaan hiljaa omasta elämästään, kun muut pitävät sua kieroutuneena. Musta tämä on ulkoapäin tuleva ongelma lähinnä.

Ei mua ainakaan kiinnosta miten "eri tavalla" tai "lololzz" päivänsä viettää, te selvästikkään ette edes ymmärtäneet kysymystä. Miettikääpä itse olisiko se teille ihan päivän selvää, jos vain eräänä päivänä tajuaisitte olevanne heteroita, kuinka erilainen maailma se olisikaan?. Itse voin kokemuksesta sanoa, että nämä maailmat eroavat toisistaan vaikka kuinka haluaisi tasavertaisesti ajatella. Niin ajattelin minäkin ennen.

Kiitos, mutta älä ala analysoimaan mun elämää, hyvä lololzzz, kun sulla ei ole siitä haisuakaan. Älä oleta ja yleistä tai kerro mitä mä häpeen tai mistä mä oon ylpeä. Mä meen terapiaan, jos tarvitsen näiden asioiden käsittelyyn apua. Tää on vain palsta, johon kaikilla on oikeus kommentoida. En mä sanonut et sun mielipiteesi oli huono, totesin vain että et tainnut ymmärtää kysymystä. Joka tapauksessa hyvää jatkoa :)

Aloittaja on aivan oikeassa että elämä lesbona on erilaista.
Itse mietin esim. suhteen aloitettuani (tai niin käytyä ), kuinka käydä ruokakaupassa kullan kanssa, näkevätkö ihmiset työpaikalla jotenkin että kultani onkin nainen, tai vaikka käydä iltakävelyllä ym.
Tasapainoilua ja uuden oppimista ja -soveltamista se oli Paljonkin...

Nuo asiat ovat selkiytyneet nyt tähän päivään mennessä mutta ei se yksinkertaista ollut hypätä ns. heteromaailmasta elämään naisen kanssa.

Samoin minun suurin kavereistani sekä ystävistäni ainakin heteroita,mutta toki myös on homoja/lesboja.Suhtauduin ihan normaalisti kuten heterotkin minuun,mutta ehkä osa tulisi järkyttämään myös kun kyllä se menee ohi.Siinä ei ole mitään hävettävä asiasta.Mikähän se estää jos heteroiden kavereiksi lesbon kanssa vaikka mielestäni he aivan normaaleja ja pelkkä kavereina vaan sosiaalisessa.Ajattelin aluksi,että tulin lesbona ja miten kavereistani reagoi siihen "kauhistuttaa" tai "pakoon" siksi vähän myöhemmin kutenkin ei enää pelättävä.He ihan ok vaikka olen lesbo kuin olen vain ihminen kuten he.Jopa kysyin heiltä "haittaisiko se?" ja vastasivat ettei haittaa.Sehän selvä juttu.Etsii itsellesi tien ja elämän suuntaan kuin haluaisit tulla.Ota vähän rennosti ja se kääntyy hyväksi sekä saisit rauhaa.Olen vain oma itseni..Voit toki vähittellen avautumaan avoin itsestäsi jos haluat.

Heippa Hei.
Olen kanssa aika aloittelveva nainen; mut ei se mitään. Mielestäni tää on aivan ihanaa elämää. Saa vihdoinkin sanoa läheisille ja tuttaville, että mitä on. Ja minulle on käynyt oikeesti hyvin;). Kaikki on vain ihmetelly; etteivät voineet uskoakaan..
Elän siis päivän kerrallaan Tätä Lesbon elämää ja nautin jokaisesta hetkestä. Tuota pikaa löydän sen oikean....
Ja Se On Sitä Elämää!!!!

Päällisin puolin koen, ettei meidän lesbojen - ainakaan minun - elämä eroa heteroiden elämästä millään tavalla. Toisin sanoen kaikki perusasiat ovat samanlaisia: opiskellaan, käydään töissä, eletään perhe-elämää, harrastetaan ja niin edelleen.

Itse olen tiennyt aina olevani lesbo, muttei minulla silti ole moniakaan lesboystäviä. Asun pienellä paikkakunnalla, jossa lesboja ei ylipäätään ole paljon, ja esimerkiksi Setan toiminta on hyvin minimaalista. Mielestäni "aloittelevan" lesbon ei siis sinänsä tarvitse ottaa paineita mihinkään "lesboyhteisöön" sukeltamisesta. Harva meistä elää arkeaan kuin L-koodissa, ainakaan minun käsitykseni mukaan. Itse sanoisin, että samat asiat voi jakaa heteroystävien, kuin lesboystävienkin kanssa. Silloin tällöin voi kuitenkin olla hauskaa keskustella muiden lesbojen kanssa, sillä monet heistä ovat kokeneet samat vaikeudet esimerkiksi liittyen ympäristön suhtautumiseen. Se on siis eräänlaista vertaistukea. En kuitenkaan sanoisi, että lesboutensa ymmärtäneen täytyisi juoksujalkaa lähteä etsimään erityisiä lesboystäviä, mikäli hänellä on riittävästi heteroystäviä. Myös lesbojen kokemukset lesboelämästä voivat poiketa toisistaan suuresti.

Olen seurustellut jonkin verran heterotaustaisten naisten kanssa, ja sanoisin sen kyllä näkyvän jonkin verran eri asioiden suhteen. Heidän kauttaan olen ymmärtänyt, että on erilaista hypätä lesboelämään aikuisena, kuin tiedostaa olevansa lesbo jo lapsena. Omaan elämääni lesbona on aina liittynyt eräänlaisia "kirjoittamattomia sääntöjä": olen tottunut esimerkiksi siihen, että lesbona minut huomioidaan usein yhdessä kumppanini kanssa, kuten kutsutaan erilaisiin (naisten) illanviettoihin pariskuntana. Ulossulkeminen kun ei ole perusteltua sukupuolen takia (esimerkiksi saunailloista).

Samoin olen tottunut vetämään tietynlaisen rajan läheisyydelle ystävyyssuhteissa: ollessani parisuhteessa en esimerkiksi koskettele, halaile, kävele käsi kädessä ja suukottele jatkuvasti toisia naisia, vaikka he olisivatkin läheisiä ystäviäni, enkä myöskään kutsu heitä hellittelynimillä, vaikka tällaiset asiat ovat monien naisten keskuudessa melko yleisiä. Lesbona kohdistan huomionosoitukseni pääasiassa omaan naiseeni ja haluan olla häntä kohtaan hienotunteinen, ja samalla odotan vastaavanlaista käytöstä myös omalta naiseltani.

Koen myös, että heterotaustaisten naisten kanssa parisuhteen dynamiikasta "joudutaan" usein keskustelemaan enemmän. Heterotaustaiselle naiselle voi olla esimerkiksi aluksi outoa ottaa toinen syliin tai hellitellä toista. Heterotausta saattaa näkyä myös seksissä, jossa heterotaustainen nainen saattaa helposti olettaa toisen jatkuvasti ohjailevan, vaativan ja määräävän ja myös haluta sitä. Itse odotan aloitteellisuutta myös toiselta.

Toisaalta itselleni lesbona on aina ollut itsestäänselvää, että rakastelen naistani silloinkin, kun en itse välttämättä halua erityisesti seksiä: kahden naisen välinen rakastelu kun on varsin helppoa toteuttaa näinkin. Heterotaustaisten naisen kohdalla olen usein törmännyt siihen, että he olettavat rakastelua tapahtuvan ainoastaan silloin, kun kumpikin sitä erityisesti haluaa. Tällä en siis tarkoita sitä, että kenenkään pitäisi rakastella vastentahtoisesti, vaan sitä, että kannustaisin kyllä huomioimaan omaa naista, vaikkei itse juuri sillä hetkellä olisikaan aivan "sillä tuulella".

Parisuhteen sisäinen dynamiikka voi muutoinkin tulla heterotaustaiselle yllätyksenä. Itse en esimerkiksi halua aina määräillä tai kantaa vastuuta kaikesta, vaikka pidänkin itseäni melko maskuliinisena. Haluan, että myös naisestani löytyy potkua, rohkeutta ja omatoimisuutta tehdä asioita. Pääasiallisesti oletan, että asiat tehdään yhdessä, ja molemmat tekevät kaikkea. Olen joskus törmännyt siihen, että heterotaustainen nainen odottaa minun tekevän kaikki raskaimmat, ns. miesten työt, ja olettaa samalla vastaavansa yksin esimerkiksi kodin sisustamisesta, eikä kysele minun mielipiteitäni eri asioiden suhteen. Kuitenkin tasa-arvo on minulle tärkeää, ja olen henkilökohtaisesti kiinnostunut monista erilaisista asioista. Toki nämä asiat vaihtelevat niin lesbo- kuin heterosuhteissa.

Muutkin naisten elämään kuuluvat asiat saattavat joskus tulla heterotaustaisille naisille yllätyksenä. Tällainen on esimerkiksi se, että yhtäkkiä perheessä onkin kaksi naista, joilla molemmilla on kuukautiset. Miehen kanssa eläneelle toisen PMS-oireet voivat tulla yllätyksenä, joihin on vaikea suhtautua. Toisaalta naisten biologia on sellaista, että kuukautiskierrot pyrkivät yleensä noudattamaan samaa rataa, jonka seurauksena molempien hormonaalinen elämä saattaa suhteen alussa olla aivan sekaisin, ennen kuin kierrot asettuvat kohdalleen.

Tässäpä muutamia mieleeni tulleita ajatuksia. Edelleenkin haluaisin kuitenkin muistuttaa, että olemme kaikki yksilöitä omine ajatuksinemme ja tapoinemme.

Minä haluaisin löytää lesbokavereita. Mutta kun toinen osapuoli pettyy esim. ulkonäkööni ja koulutukseeni, jää ystävyys. Ja yksin mennään taas.