Iltalehden keskustelufoorumilla on kiivaasti keskusteltu lasten ruumiillisesta kurituksesta.Suurin osa suomalaisista on vielä tänä päivänä v 2011 sitä mieltä että on oikein kurittaa lasta ruumiillisesti, eli pahoinpidellä, eikä ymmärretä miten traumat syntyvät .Aiheesta kiinnostuneet voivat lukea siitä täältä:
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu//showthread.php?t=472707
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu//showthread.php?t=472707
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hirvittää lukea niitä kuritusväkivaltaa puoltavia kommentteja. Mihin on kadonnut ihmisiltä taito puhua? Kasvattaminen on taitolaji. Siinä vaaditan kärsivällisyyttä, kypsyyttä, aikuisuutta, lempeyttä, ymmärrystä ja älykkyyttä. Siinä ei tarvita väkivaltaa eikä riuskoja otteita.
Minua seisotettiin lapsena nurkassa, annettiin selkään, annettiin luunappeja ja tukkapöllyä. Sen seuraksena välini vanhempiini ovat muodolliset ja viileät, samoin on kaikkilla muilla sisaruksilla. Emme voi kunnioittaa vanhempiamme, joilla ei riittänyt kärsivällisyys kasvattaa meitä hellyydellä, sylillä ja rakkaudella, vaan piti turvautua raukkamaisesti väkivaltaan. Kyllä. Pidän ruummiillista rankaisemista väkivaltana.
Omat lapseni eivät ole saaneet minkäänlaista fyysistä kuritusta. Ei ole tullut edes mieleen. He ovat nyt 18 ja 16. Kumpikin pärjää hyvin koulussa, harrastaa kilpailutasolla urheilua ja heillä on paljon ystäviä ja kavereita, jotka saavat aina tulla meille oleilemaan. Meillä on aina avoimet ovet nuorille ja ylimääräinen televisiohuone vempaimineen, jottei heidän tarvitse olla aikuisten vahdittavana. Olemme pienestä pitäen kanavoineet lasten ylimääräistä energiaa urheiluun. Sillä lailla lapset saivat toteuttaa luontaista villiyttään rakentavasti. Kun saa tehdä ja touhuta mielekkäitä asioita, ei ole tarvinnut istua tietokoneella tai Play Stationin ääressä. Meillä ei tosin lapsilla ole ollut lupaakaan pelata väkivaltapelejä tai katsoa väkivaltaa kotona. Asia on lapsille perusteltu ja he ovat sen hyväksyneet.
Onnea kasvatukseen kaikille! Se vaatii pinnaa mutta lopussa kiitos seisoo!
Älkää nyt jaksako , aikuiset ihmiset. Kuritus ja pahoinpitely ovat täysin eri asioita.
Enempää ei tähän iänikuiseen asiaan jaksa edes ottaa kantaa. Kun katson ympärilläni olevia ikäisiäni 40-50v välissä olevia työkavereita ja tuttaviani, ne ketkä ovat saaneet tukkapöllyä tai jopa vähän piiskaa ovat selvästi menestyneempiä ja elämässä kiinni kuin ns. vapaankasvatuksen "uhrit". Jollakin toisella voi olla toisinpäin mutta tähän puoliempiiriseen tutkimukseeni otin aika ison joukon, n. 100 mainitsemassani ikähaarukassa olevia henkilöitä.
Sääntöjen rikkomisesta ja huonosta/rumasta käytöksestä on oltava erillaiset sanktiot...
Sääntöjen on oltava niin yksinkertaiset, että niitä saa/voi/haluaa noudattaa.
Huono/ruma käytös on uhmaa pahaamieltä ja ylivallan vastustamista. ( ylivalta on sanelua )
Esimerkki on tärkein kaikessa.
Jos itse käyttäydyt huonosti/rumasti miksi ei lapsi niin tekesi?
Jos kuuntelet musiikkia jossa kiroillaan jne. miksi ei lapsi kiroilisi?
Olen asunut Ruotsissa 33 v ja työskennellyt mm päiväkodeissa
keittäjänä/lasten avustajana pienissä päiväkodeissa Göteborgin kaupungin palveluksessa vuosikausia.
Joten kokemusta on siitä miten lapsia siellä kohdellaan.
Ruotsissa ymmärretään mikä on lastenpahoinpitelyä.
Toki sielläkin on "mätäpesäkkeitä".
Nyt Ruotsin mediassa ollaan oltu todella kiinnostuneita
Helsinkiläisessä päiväkoti Tomtebossa tapahtuneesta pientenlasten teippaamisesta:
http://www.svd.se/nyheter/utrikes/dagisbarn-tejpades-fast_6045133.svd
Oikeudenkäynti on ollut 29.9.2011
kiinnostaa tietää mitä tuomioita asianomaiset saivat?
Entä itse Nina Fabricius ja muut johdon henkilöt jotka olivat tietoisia toisessa päiväkodissa tapahtuneista 1,5-2 vuotiaita väkivalloin kohdelleesta "lastenhoitajasta" josta minä tein ilmoituksen 4.8.2010.
AAAAARRRGGGGHH!!! "Kun saa tehdä ja touhuta mielekkäitä asioita, ei ole tarvinnut istua tietokoneella tai Play Stationin ääressä." Kukkua kanssa! Tietokoneen ääressä ja Pleikkarin ääressä voi myös tehdä mielekkäitä asioita! " Ei ole tarvinnut istua" ja pah sun istumilles! Ei kaikki tykkää juoksennella/urheilla/tehdä käsitöitä...you name it! Saa tietsikalla ja pleikkareillakin olosta nauttia!
tietsikalla ja pleikkarilla ei opita oikeaa elämää. Eikä sosiaalisia taitoja. Eika harrasteta liikuntaa, joka on terveellistä...
Nykuyvanhemmat kasvattavat lapsensa tietsikalla, pleikkarillla, dvd:llä ja päivähoidolla. Mitä he tekevät itse?
En hyväksy ruumiillista kuritusta eli luunappia, kovaa tukistamista, piiskaamista tms. Itse olen kuitenkin pari kertaa sortunut siihen, että olen tukasta ottanut vähän kiinni (siis niin vähän, että lapsi ei ole ollut moksiskaan siitä) ja jäähylle laitan usein, koska puhe ei auta 2-3-vuotiaisiin aina. Jos pitää nopeasti saada jokin älytön toiminta loppumaan (eli on vaaraksi itselle tai muille eikä puhe auta ja antanut monta varoitusta), niin silloin olen sortunut viimeisenä keinona siihen, että olen ottanut vähän tukasta kiinni. Esim. esikoinen löi kuopusta (10kk ikäinen) päähän eikä uskonut komennusta ja jäähykään ei siinä iässä tehonnut, joten silloin olen sortunut tukistamiseen. Kertokaa mulle konkreettisesti, miten saada uhmaikäinen tottelemaan jos a) puhe ei auta, B) varoitukset ei auta ja c) jäähyt ei auta (ei ole niistä moksiskaan tai ei pysy jäähyllä). Hienoa jos joku pystyy ettei ikinä missään tilanteessa tukista, mutta itse en pystynyt siihen :-(. Valitettavasti viimeisen vuoden aikana olen myös sortunut lapsille huutamiseen/uhkailuun jos eivät tottele :-( Miksi teen niin? Siksi, koska olen aina kahden pienen lapsen kanssa enkä ole lähes 3 vuoteen nukkunut kokonaista yötä. Tiedän, että sen ei pitäisi olla niin, mutta näillä resursseilla en ole parempaan pystynyt, vaikka kaikkeni ja enemmän olen yrittänyt. Lähes kaikki tuntemani äidit ovat samanlaisia, ihmettelenkin kun näillä palstoilla kukaan ei ole koskaan huutanut lapsille tai tukistanut. Onneksi tuota tukistamista ei ole tapahtunut kuin kahdesti, mutta silti harmittaa :-(.
Minä en hyväksy minkäälaista ruumiillista kuristusta.
En tukkapöllyä, luunappia enkä kovia otteita.
En myöskään sitä että lapsille huudetaan, karjutaan, puhutaan alentavasti.
Aikuisen on opeteltava itsehillintään, ei tunteille saa antaa valtaa.
Tunteitaan voi käsitellä ja opetella olemaan huutamatta karjumatta, lyömättä lasta jne.
Jos haluaa.Ja jos ymmärtää että sellainen käytös lasta kohtaan on VÄÄRIN:
Me äidit kasvatamme puolisoita ja työtovereita yhteiskuntaan.
Millaisia ihmisiä haluamme elämäämme?
Luonnevikaisia, narsisteja, hankalia, itsekkäitä, epäystävällisiä???
Vai iloisia, hyvän itsetunnon omaavia, sellaisia joiden kanssa elämä on elämisen arvoista ja mielekästä?
Ehkä sellaiselta äidiltä/isältä onnistuu se, ettei IKINÄ menetä hermojaan (eli huuda lapsilleen) jos näkee lapsia vain 2h illassa. Mielestäni esim. kotiäiti (itse olen) ei ole mikään tunteeton kone, joka aina vain jaksaa, jaksaa eikä koskaan sorru huutamaan. Ehkä yhden lapsen kanssa vielä onnistuu, mutta esim. itsellä on usein tilanteita, että kun vaihdan kuopukselta vaippaa, esikoinen 2,5-vuotias saattaa sinä aikana mennä tekemään tuhojaan ja olla jopa vaaraksi itselleen ja näissä vaaratilanteissa joudun useasti huutamaan kovaan ääneen "EI", koska muuten lapsi saattaisi vahingoittaa itseään. En hyväksy ruumiillista kurittamista, mutta mielestäni on täysin inhimillistä, että äidilläkin menee JOSKUS hermot tai joutuu komentamaan huutamalla lapsiaan. Pääasia, että pyytää anteeksi lapselta (jos on sortunut huutamaan). Ja lopuksi: me ihmiset olemme erilaisia, toiset ovat tunteellisia ja toiset pystyvät toimimaan aina kylmän rationaalisesti. Esim. omassa kodissani oli täysin tunnekylmä ilmapiiri, vanhemmat eivät koskaan huutaneet meille tai riidelleet, mutta myöskään en kokenut olevani rakastettu (en saanut rakkautta, syliä, aikaa vanhemmiltani). Nyt omassa perheessäni näytämme tunteet avoimesti mieheni kanssa: vaikka välillä riitelemme, halailemme usein lapsia ja kerromme heille rakastavamme heitä. 2
Lapsille pitää näyttää myös omat aidot tunteensa, ilo, rakkaus, suuttumus jne. Miten lapset muuten itse koskaan oppisivat omista tai toisten tunteista mitään?
"Lapsille pitää näyttää myös omat aidot tunteensa, ilo, rakkaus, suuttumus jne. Miten lapset muuten itse koskaan oppisivat omista tai toisten tunteista mitään? "
Olen samaa mieltä kanssasi, mutta et varmaan tarkoita
että lapsen nähden/lasta kohtaan osoitetaan omat agressiot, vihan, pettymyksen halveksumisen tunteet
ja vielä tekoina kuten:
Lapsen henkisenä sekä fyysisenä pahoinpitelynä?
Kyllä mielestäni voimakkaitakin tunteita pitää aidosti tuntea ja näyttää. Pettymys viha jne. Kaikki tunteet pitää myös hyväksyä lapselta, muttei kaikkia tekoja.Se on elämää. Tunteet pitää myös selittää lapselle. Väkivaltaa en hyväksy, mutten myöskään sitä että aikusiet olisivat (teeskentelisivät) tunteettomia ja ilmeettömä suolapatsaita kun lasta kasvattavat.