Olen 20-vuotias nainen ja seurustellut useamman vuoden (n.5 vuotta) itseäni viisi vuotta vanhemman miehen kanssa. Viimeisen vuoden aikana hänen seksihalukkuutensa on pikkuhiljaa vähentynyt ja jo useamman kuukauden ajan on hänellä ollut myös potenssi ongelmia... Tunnen itseni epätoivoiseksi ja itsetuntoni murenee totaalisesti pikkuhiljaa ja jokaisen epäonnistuneen rakastelun jälkeen tunnen itseni vastenmieliseksi! Onko muilla naisilla samankaltaisia ongelmia? Olen nuori hoikka ja nätti, joten siitä ongelman ei pitäisi johtua! Pidän myös seksistä ja olen aktiivinen rakastelussa! Miesystäväni sanoo, että ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen hänellä on ollut suorituspaineita ja hän on pelännyt epäonnistumista, mutta siltä otan asian aina henk.koht. loukkauksena... Ilmeisesti vain pahennan asiaa näin?
Onko joillain vastaavia kokemuksia? Miten tällaisesta noidankehästä pääsee pois?
Onko joillain vastaavia kokemuksia? Miten tällaisesta noidankehästä pääsee pois?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sanoo, ettei sitä vaan haluta. Ei seksiä yli puoleen vuoteen.
Syytän itseäni. Olen ylipainoinen enkä mitenkään erityisen kaunis. Omat haluni eivät ole minnekään kadonneet, nykyään ajattelen seksiä melkein jatkuvasti. Pettämisen vaara kasvaa koko ajan. En silti haluaisi pettää, sillä rakastan miestäni.
On päiviä, jolloin haluaisin kuolla pois. En jaksaisi enää miettiä, mikä minussa on vikana
Mies on kierteessä, eli pelkää epäonnistumista ja se tekee sen ettei pelitä sitäkään vähää kuin ennen.Sinusta homma ei ole kiinni, joten älä turhaan ota itseesi.Pois tuosta pääsee helposti.Mies lääkäriin, keinoja on moniakin.Motivoi miestä vaikka tunnin sessioilla:-)
Ymmärrän että asia vaivaa, mutta nyt pitää muuttaa asennetta. Pitää osoittaa selvästi, että miehen ei tarvitse ottaa mitään paineita.
Jos ei seiso kunnolla, niin keskity hänessä muuhun. Hyväile, suutele, silitä hiuksia, kaikkea mikä hyvälle tuntuu, mutta älä yritä väkisin saada seisokkia. Vaikka jatkat ja odotat niin kauan, että miehesi haluaa yrittää yhdyntää.
Jos kesken homman alkaa lerpsahtaa, niin taas peli poikki rauhallisesti. Näytät toiminnallasi, että suorittaminen ei ole nyt tärkeintä vaan että tuntuu vaan hyvälle olla lähellä jne.
Mutta pitää osata olla kokoajan äärimmäisen hienotunteinen. On ehkä parempi olla puhumatta, toimit vaan tyynesti. Ei missään tapauksessa sääliviä katseita eikä hermostumista.
Mitä enemmän on yritystä puolin ja toisin, niin sitä epätodennäköisemmin seisoo.
Hyviä vihjeitä, tuohon puhumiseen olisin vielä lisännyt.Kyllä normaalin fiksun miehen kanssa ongelmasta voi puhua.Ei miehet nyt niin herkkiä ole.Asiaan voi suhtautua oikein tai väärin.Vääriä tapoja ovat yliymmärtäväinen, "ei se mitään ensi kerralla sitten" kerta toisensa jälkeen tai syyttävä
vähättelevä suhtautuminen.Myönnän että tuo jatkuessaan on kova paikka miehelle.Mutta ei liika hienotunteisuus tai asian hautaaminen sitä paranna.
että tuli miehinenkin kommentti asiaan, kiitos sulle. Ihan totta, että voi asiasta puhua, mutta ehkä on parempi olla sanomatta mitään, jos ei ole varma ettei pahenna tilannetta. Ja puhumisen voi ehkä hoitaa jälkeenpäin, jos epäilee miehen reaktioita.
"Mutta ei liika hienotunteisuus tai asian hautaaminen sitä paranna." - Liika on liikaa toki kaikessa.
on tietysti aina mahdollista että toinen nainen on kuviossa ja se voi selittää "haluttomuuden", haluja ehkä on , mutta ei sinun kanssa.
Jos mies ei innostu lääkäriin menosta, niin ehkä hän itse tietää, että vika ei ole hoidettavissa lääkärissä, vaan ajatukset vaan ovat muuaalla.
( en itse ottaisi puheeksi lääkäriin menoa ennen kuin olisin aikani yrittänyt noilla edellisen viestini ohjeilla. Sittenkin vielä miettisin kaksi kertaa, mutta riippuu tietysti kuinka avoimesti asiasta olette jo keskusteleet. Toivottavasti olet ajatellut sanojasi, kun asiasta olette puhuneet. )