Niin se on.
Raukka olen....oikea "luuseri" siinä suhteessa, etten osaa enkä uskalla kertoa Sinulle rakkauttani. Se ei poista sitä tosiseikka, että haluaisin olla kanssasi, haluaisin jakaa elämäni kanssasi....ainakin jossain muodossa.
Anna anteeksi!
Raukka olen....oikea "luuseri" siinä suhteessa, etten osaa enkä uskalla kertoa Sinulle rakkauttani. Se ei poista sitä tosiseikka, että haluaisin olla kanssasi, haluaisin jakaa elämäni kanssasi....ainakin jossain muodossa.
Anna anteeksi!
Vastaukset 25
Vanhimmat
No mikäs siinä sit on niin vaikeaa?
Eikä sitä rakkauttaan/ihastumistaan tarvitsekaan heti kertoa, vähempikin kyllä alkuun riittää.
No johan sinä kerroit sen tuossa. Enää sun tarvitsee lähettää viestisi hänelle sähköpostilla tai textarina. Ei sitä tarvitse kertoa sanallisesti, tuo viestisi on oikein hyvä. Nythän se on tehty. Tai kerro kenelle viestisi on tarkoitettu niin ehkä se tavoittaa hänet.
Nyt se on kirjoitettu tänne. Enää se tarvitsee lähettää hänelle.
Ei se nyt enää kovin vaikeaa ole. Ei kukaan uskalla ottaa sinuun yhteyttä kun et kerro kuka olet ja ketä kaipaat.
Kyllä hän sitten vastaa ja hoitaa asian kunhan vain saat tuon viestin lähetettyä.
Tsemppiä!
varmasti mutta sinun pitää rohkeasti laittaa tuo viesti hänelle, keneltä kenelle.
Jokin on mennyt pieleen mutta aina voi pyytää anteeksi kuten teitkin mutta se pitää pyytää häneltä itseltään. Asiat on harvoin niin solmussa ettei niitä solmuja voisi aukoilla mutta pitää löytyä yhteinen kieli ja yhteys.
Laita tähän tunnisteita ketä etsit ja kuka olet. Voit myös laittaa yhteystietosi, niin ehkä se sun kohdehenkilö lukee tämän ja ottaa yhteyttä.
Jos olisit minun rakkauteni kohde, kerron miten itse toimin. Olen nainen.
Silmissäni et ole raukka etkä luuseri. Ajattelet syvällisesti ja sitä arvostan.
Ehkä ei ole vielä sen aika.
En itsekään helpolla kerro hempeitä tunteita kenelle vain eli sitten kun sanat suustani saan, olen jo täysin varma, että nyt on se oikea kyseessä. Hänen kanssaan haluan elämäni jakaa - olen vakavissani. Jokainen toimii omalla tavallaan ja se sallittakoon.
Raukka olen minäkin.. samasta syystä.
Tahtoisin jakaa elämäni hänen kanssaan. Olen vain niin kovin epävarma itsestäni. Rohkea olen kaikessa muussa, paitsi siinä, että voisin uskoa olevani oikeasti kiinnostava. Päällepäin voi näyttää muulta, mutta sisimpäni on arka.
Luulen, että hän olisi sisimmältään hyvin paljon samanlainen kuin minä.. ja tarpeeksi erilainen kuin minä :)
Hänet haluaisin rinnalleni, elämääni kuuluvaksi. Arkeen ja pyhiin.
"ämmältä sille äijälle"
Joskus on tilanteita jolloin joutuu pitämään vahvojakin tunteita sisällään. Eihän se aina helppoa ole, mutta kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Ehkä joskus purkaa ajatuksiaan paperille taikka bittiavaruuteen kuten minä nyt.
versio.
Olen nainen ja yllä oleva viestini on nuorelle miehelle.
naisen käsialaa ni minoon sit paavi pius.
halusi mitätöidä aloituksensa sillä eihän nainen koskaan kirjoita noin, ei ainakaan nuori nainen.
Juuri niin...en ole mikään nuori nainen ;)
Mutta kyllä tuo on valitettavasti minun tekstiäni eli naisen...ihan oikeat "värkit" löytyvät!
Ja siulle Paavi, minoon "kirjailija" :D...et kato sit siit vinkkelist...
Ilmeisesti rakkautesi ei ole riittävän voimakasta, että menisit yli kynnyksen kohti tuntematonta. Rakkaus on rohkeutta.
onhan se ainakin helppoo sanoo niin toiselle, miten on sit aina itsekunkin kohdalla.
En ollut aloittaja.
älä puhu minulle rohkeudesta, älä toru viimeisenä iltanani, ei sitä rohkeutta
ollut sullakaan ei ees niin paljoo kun mulla.
Mikä viimeinen ilta?
Viimeinen ilta täällä.Ja unohdin mainita etten ole ap.
Ootko sama joka järki palstalla kerto miksi lähtee pois ?
Mitä tarkoitat viimeisellä illalla...toivottavasti tarkoitat vain täällä palstoilla oloa?
Mikä viimeinen ilta?
minua ovat kaikki muutkin kohdelleet tähän saakka niinkuin sinä
sinä olet se joka viimekädessä antaa anteeksi itselleen sitä kautta se lähtee
en minä ratkaise sinun ongelmiasi
minulla on omani
ja taustani
suruni
iloni
.
Alotus oli nuorelle miehelle mut sun viesti ei ollut nuorukaisen.
että toisen käytös on peilikuva omalle käytökselle. joskus on itsetutkistelun paikka.
Se tästä vaikean tekeekin.
Asiassa ei sinänsä mitään outoa - voihan sitä tuntea niinkuin tuntee.
Minun tunteeni ovat vaan niin voimakkaat, että olen ihan "tuuliajolla". Pahinta on, etten todellakaan kykene puhumaan tästä kenellekkään. Olisi niin mukava jutella hänen kanssaan....
Olen huomannut, että toiset samanikäiset miehet mielellään keskustelevat kanssani. Niin hänkin aluksi (kaipaan niitä aikoja), mutta sitten tuli kaikenlaista väliin...enkä enää osaa olla luonteva hänen kanssaan. Koen itseni tunnevammaiseksi (siis en osaa kertoa tunteistani tai ajattelen, että ei hän niitä jaksa kuunnella).
Summa summarum...välttelen ja toivon, että ajan oloon tunteeni tasoittuvat.
Kyllä. Samoin täällä. Hyvin vaikea tilanne, kun toisesta pitää aivan liikaa ja haluaisi jakaa elämänsä hänen kanssaan.
Vaan ei käy kuin ystävyys.
Kuinka sen onnistuu säilyttämään kun sydän särkyy kuitenkin kokoajan lisää kun hän seurustelee toisen kanssa.
Elämä on liian julmaa.