aloin sairastamaan paniikkihäiriö kohtauksia viime syksynä. niitä tuli monena päivänä ensin peräkkäin ja jouduin sit sairaalaan ja sillä ne syötti mulle vain rauhoittavia, sit sain kuiten lopetettua net ja net määrättiin tarvittavaksi lääkkeeksi.En pystynyt olemaan lapseni kanssa kotona kahdestaan kun pelkäsin niitä kohtauksi ja että kuolen.minulla kova kuoleman pelko. jouduin sit terapiaan ja sain lääkityksen, mutta nekään ei auttanut sanovat vaan että olen masentunut.minulla oli pää kipiänä monta kuukautta ja sit lopetettiin lääkkeet et jos se johtuu siitä mutta ei.sen jälkeen alkoi tuleen vieroitus oireita ja jouduin mielisairaalan. siellä sitten aloitettiin uusi lääkitys josta ei ole ollut mitään hyötyä.Muutin nyt pari kuukautta sitten ulkomaille ja olen edelleenki täällä ja mun on pakko olla lapsen kans kahdestaan kotona vaikka joskus tuntuu että kuolen johonki jos jään lapsen kans kahdestaan. joskus menee hyvin ja joskus on tunne että pitää lähtiä pakoon.mieheni ei halua että menisin terapiaan mutta itse haluan mennä.
äiti23
masentunut23
3284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miehesi ei selvästikään ymmärrä tai halua ymmärtää tilannettasi. Lapsesi elämä on tärkein joten hae heti ammattiapua, mutta älä luovuta elämääsi näille ammattiauttajille. Elämän saaminen takaisin omiin hyppysiin on tie eteenpäin, parempaan sellaiseen.
Susku von ........
On tosi tärkeää että olet itse tietoinen itsestäsi ja välität itsestäsi.Tunteilleen ei mitään voi, mutta jotenkin arjesta on selvittävä.
Sinulla on lapsi ja sen vuoksi tietyt asiat täytyy mennä eteenpäin.Olen itse masentuneen äidin lapsi ja tiedän millaista on kun äiti ei ole läsnä.Hae apua että jaksat eteenpäin,sinussa on paljon voimia kun vain löydät tavan elää.Jokainen päivä ei voi olla hyvä, mutta yksikin parempi päivä on jo paljon.Toivon voimia sinulle!
Pidä itsestäsi huolta: hakeudu terapiaan. Jos miehesi ei sitä hyväksy, niin se on hänen ymmärtämättömyyttään. Itse ajattelisin, että terveyteni on minun asiani ei toisen ihmisen! Jos en auta itseäni, miten voisin auttaa muita (Sinulla on myös lapsi).
Lääkkeitä ei kannata lopettaa ominpäin. Jos tuntuu että lääke ei sovi/auta niin siitä pitää keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Joskus joutuu käymään monet lääkkeet läpi ennenkuin sopiva löytyy. Se tuntuu turhauttavalta, mutta pakko on vain sekin vaihe läpikäydä.
Voimia Sinulle!!!