Olen vannoutunut pakkohoidon vastustaja. Vannoutumiseni olen tehnyt väärinkäytösten johdosta. Minullakin on vihamiehiä ja vihamiesten mielestä minut ja monen muun saisi sulkea loppuiäkseen sairaalaan, mutta oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että jonain päivänä pilkka voi osua omaan nilkkaan. Olisiko laissa ja hoitokäytännössä parantamisen varaa?
Kenenkään on turha tulla sanomaan, että väärinkäytöksiä ei ole tai, että virheitä ei tapahdu. Virheitä ja väärinkäytöksiä tapahtuu kaikissa viranomaisissa.
Pakkohoidon osalta laissa ei ole mainintaa siitä, että miten tarkkailuun lähetettävän terveys tulisi tutkia ja miten potilaan oikeudet toteutuu ja tiedottaminen toimenpiteistä ja toimenpiteiden jatkumisesta toteutuu. Epätietoisuuden, väärinkäytösten ja väärinymmärrysten vuoksi potilaaksi katsottu voi olla pihalla kuin lumiukko.
Lakia tulisi muuttaa potilasta suojelevaksi, ei väärinkäytöksiä suojelevaksi jota se tällähetkellä on.
Ennen tarkailulähetteen kirjoittamista pitäisi mielestäni lääkärin ottaa kirjallisesti yhteyttä ja kertoa ne epäilyt jota hänellä on ja mahdolliset suunitelmat tarkkailulähetteeseen ja pakkokeinoihin. Samalla antaa potilaaksi katsotulle mahdollisuus vastata ja esittää todisteensa asian suhteen.
Tarkkailulähetteen kirjoittamisen yhteydessä potilaalla pitäisi olla etujen valvoja lääkärin vastaanotolla, joten lääkärille ei jäisi mahdollisuutta höynäyttää. Tarkkailulähte ja kaikki asiakirjat tulisi potilaan saada kopiona reaaliajassa samalla kun tarkkailulähetteen yhteydessä potilaalle pitäisi antaa tietoisku siitä mitä tarkkailu taikka pakkohoito on.
Pakkohoidossa ei saisi olla ainuttakaan tapaamista lääkärin ja potilaan välillä siten, että potilas jäisi lääkärin mielivallan armoille.
Lakiin pitäisi tehdä myös maininta siitä, että tarkkailuajan loputtua potilas pitää vapauttaa mikäli tämä ei ole määrätty pakkohoitoon. Pakkohoidosta tulisi antaa kirjallinen ja kuitattu päätös reaaliajassa. Vapaaehtoisen hoidon osalta lääkäri ei saisi suostutella potilasta ja hoito pitäisi tapahtua potilaan allekirjoittamalla vaatimuksella.
Yli kaksiviikkoa kestänyt pakkohoito tulisi saada tuomioistuinkäsittelyyn kesken hoidon, aivan kuten tutkintavankeuskin. Miksi ihmiset ylipäätänsä suhtautuvat vapaudenriistoon niin kovin kevytkenkäisesti?
Eiköhän näillä toimenpiteillä suuriosa huijauksista saada kuriin?
Nyppiikö alan ammattilaisia?
Kenenkään on turha tulla sanomaan, että väärinkäytöksiä ei ole tai, että virheitä ei tapahdu. Virheitä ja väärinkäytöksiä tapahtuu kaikissa viranomaisissa.
Pakkohoidon osalta laissa ei ole mainintaa siitä, että miten tarkkailuun lähetettävän terveys tulisi tutkia ja miten potilaan oikeudet toteutuu ja tiedottaminen toimenpiteistä ja toimenpiteiden jatkumisesta toteutuu. Epätietoisuuden, väärinkäytösten ja väärinymmärrysten vuoksi potilaaksi katsottu voi olla pihalla kuin lumiukko.
Lakia tulisi muuttaa potilasta suojelevaksi, ei väärinkäytöksiä suojelevaksi jota se tällähetkellä on.
Ennen tarkailulähetteen kirjoittamista pitäisi mielestäni lääkärin ottaa kirjallisesti yhteyttä ja kertoa ne epäilyt jota hänellä on ja mahdolliset suunitelmat tarkkailulähetteeseen ja pakkokeinoihin. Samalla antaa potilaaksi katsotulle mahdollisuus vastata ja esittää todisteensa asian suhteen.
Tarkkailulähetteen kirjoittamisen yhteydessä potilaalla pitäisi olla etujen valvoja lääkärin vastaanotolla, joten lääkärille ei jäisi mahdollisuutta höynäyttää. Tarkkailulähte ja kaikki asiakirjat tulisi potilaan saada kopiona reaaliajassa samalla kun tarkkailulähetteen yhteydessä potilaalle pitäisi antaa tietoisku siitä mitä tarkkailu taikka pakkohoito on.
Pakkohoidossa ei saisi olla ainuttakaan tapaamista lääkärin ja potilaan välillä siten, että potilas jäisi lääkärin mielivallan armoille.
Lakiin pitäisi tehdä myös maininta siitä, että tarkkailuajan loputtua potilas pitää vapauttaa mikäli tämä ei ole määrätty pakkohoitoon. Pakkohoidosta tulisi antaa kirjallinen ja kuitattu päätös reaaliajassa. Vapaaehtoisen hoidon osalta lääkäri ei saisi suostutella potilasta ja hoito pitäisi tapahtua potilaan allekirjoittamalla vaatimuksella.
Yli kaksiviikkoa kestänyt pakkohoito tulisi saada tuomioistuinkäsittelyyn kesken hoidon, aivan kuten tutkintavankeuskin. Miksi ihmiset ylipäätänsä suhtautuvat vapaudenriistoon niin kovin kevytkenkäisesti?
Eiköhän näillä toimenpiteillä suuriosa huijauksista saada kuriin?
Nyppiikö alan ammattilaisia?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tätä asiaa pitäisi viedä eteen päin ja äkkiä,jonkinlainen ulkopuolisen tarkkailu olisi paikallaan jokaisessa sairaalassa niinkuin muissakin ammateissa,tää on mun mielipide.
Aina voit valittaa lääninhallitukseen, jossa jokainen valitus käsitellään!
Omatoiminen valittaminen oikeuteen on vaikeaa, koska jokainen pieni muodollinen sanamuoto ratkaisee käsittelytavan, joten asiassa pitää olla mukana oikeusavustaja. Yleinen oikeusavustaja voi ja lyökin luurin korvaan ja melkoisen vaivallista on lähteä etsimään yksityistä lakimiestä. Yksityisen kohdalla tulee vaikeudeksi mahdolliset ilmaisen oikeusavunsaanti ja oikeusturvanvakuutuksen käyttö. aivan kokemuksesta voin kertoa miten oikeudenkäyntejä käydään seläntakaa asianosaisen tietämättä väärillä tiedoilla ja aiheutetaan väärä tuomio, eikä omatoiminen valittaminen hovioikeuteen tuota tulosta.
Turha itkeä jälikäteen kun on jo kakat housuissa ja tietäähän mielenterveysalan ammattilaiset ns."pykälänviilaajat" vaikean valitustien, joten on pikemmin sattumaa mikäli väärinkäytös menee oikeuteen. Helpompaa on seurata ettei väärinkäytyöstä pääse syntymään.
Luin tänään täältä,että potilasvahinkolaki ei korvaa kuin fyysiset hoitovirheet,kummallisesti psykiatriset hoitovirheet,joita muuten tehdään paljon niin suojattu kyllä valtion keinoin tosi härskisti-on tullut nähtyä työpaikalla psykiatrisella päihtyneitä hoitajia,lääkäreitä jne,joskus puhallutetaan ja pyydetään jospa menisit kotiin ja koko jutusta ei sitten puhuta mitään,että sellaista tällä vuosituhannella...
Psykiatristen hoitovirheiden syy-seuraussuhteita on erittäin vaikea osoittaa ellei kysymys ole mielenterveyslain rikkomisesta. Toisaalta hoitovirhevalituksia kyllä varmastikin tulisi vähintään yhtä paljon kuin muilta erikoisaloilta yhteensä; useissa psykiatrisissa tiloissa esim. potilas kokee psykoositilassa että lääkkeet tekevät hänet sairaaksi.
7 suomalaisen psykiatrisen sairaalan kokemuksella en ole ainakaan vielä törmännyt humaltuneisiin työntekijöihin. Somatiikan puolella niitä on kyllä tullut vastaan. Valitettavaa tietenkin tuollainen, ja ehdottoman tuomittavaa.
Kerro vilpittömästi minulle, että miten se sairaalassaolo auttaa tavallista taatelintallaajaa? Joku mössöttää tyhjää ja syötetään pillereitä, mutta mikä on se hoitava osuus? Miten potilaan palautuminen tapahtuu jos hän kerta on vastentahtoisesti ja ennaltavaroittamatta raahattu suljettulle osastolle?
Siinähän se hoitava osuus on - "joku mössöttää tyhjää ja syötetään pillereitä" l. keskusteluterapia lääkehoito karrikoiden ilmaistuna. Mitä sitten odotit; henkien manaamistako?
Mitä tarkoitat potilaan "palautumisella" ?
Kaipa pitää olla jokin ongelma kun sinne lääkärille kerta mennään. Ongelmaa kun lähdetään ratkaisemaan mussuttamalla ja pillereidensyötöllä, niin kaipa sitten ihminen palautuu/tervehtyy jollakin tavalla oireistaan. Onko lääkäreiden f-koodikirjassa ms-dos käskyt pilleripäälle siihen, että miten tervehtyminen tapahtuu?
Mikko, mua kiinnostaisi tietää, ootko sä psykiatri, potilas tai muuten vain mielenterveysasioista kiinnostunut ihminen? Tai kenties lakimies? =)
Pakkohoidosta sen verran, että en itsekään sitä kannata, mutta kummasti vaan oon sairaalassa vieraillut 5 kolmen päivän jaksoa, joista 3krt kirjoitti sama lääkäri minulle M1 lähetteen. ja joka kerta sairaalassa katsottiin, että pakkohoitoa ei ole syytä jatkaa. Luulen että m1 lähetteen kirjoittaminen on lääkärille helpompaa, kuin se, että potilas ravaisi päivystyksessä kaiken aikaa.
Minä en halua tuoda esille / mainostaa asemaani, joten mielipiteeni on vain yksi muiden joukossa.
Sitä en tiedä mistä se johtuu, että joudut toistvasti ravaamaan päivystyksessä. Pyydetäänkö sinut paikalle tai onko sinulla muita terveysasioita hoidettavana. Mikäli hoidatat muita terveysasioita, niin tee se jollakin toisella lääkärillä, ehkä yksityisellä.
Mielenterveyslain mukaan lähetteen kirjoittavan lääkärin tulee olla melo varma pakkohoitokriteereiden täyttymisestä, joten yksi virhe voi sattua ja toinenkin on vielä perusteltavissa, mutta tämänjälkeen kaikki vieheet tarkkailuun lähetettäessä on silkkaa keljumaisuutta. Sinun kohdalla tulisi kyseeseen kantelu oikeuskanslerille taikka eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Eli tuon kirjoittamasi mukaan ihmisen käytös ja mielentila on kiinteä möykky, joka on kertaalleen asettunut eikä siitä mihinkään muutu? Muuten on hieman vaikea ymmärtää tuota "yksi virhe voi sattua ja toinenkin on vielä perusteltavissa mutta tämän jälkeen..kaikki keljumaisuutta". Mahtaa olla erikoinen terve ihminen, joka toistuvasti lähetetään M1-lähetteellä psykiatriseen sairaalaan.
Olet kirjoittanut miten jouduit läheistesi manipulaation johdosta pakkohoitoon. Tähän ei kukaan voi ottaa kantaa Sinua tapaamatta; onko kyseessä ollut manipulaatio vai täysin tarpeellinen hoito. Tapahtuman muiden osapuolien kirjoituksia ei tällä palstalla ole näkynyt sattuneesta syystä (vaitiolovelvollisuus).
Muutenkin tuntuu että järkevin tapa olisi unohtaa kokemuksesi ja keskittyä enemmän tulevaan elämään.
5-kertaa virheellisesti tarkkailussa ei voi olla muuta kuin keljumaisuutta! Voiko?
Itseäni toistaen ja mielenterveyslakia lainaten "lähetteen tekevän lääkärin pitää olla lähes varma, että pakkohoidon kriteerit täyttyvät". Onko 5-kertaa tarkkailussa ja sittemin terveeksi todeten kriteerit täyttynyt?
Kukaan ei ole koskaan manipuloinut ketään pakkohoitoon. Vastuu on yksin lääkäreillä jotka tekevät virheitä, ja mikäli asioista lähdetään " kättä vääntämään", niin olen varsin halukas osallistumaan. Kukaan taikka mikään ei kykene peloittelemaan minua omassa kotimaassani. Olisihan se hienoa kaikenkaikkiaan saada julkisuuteen pakkohoito joka on määrätty 6-päivän tarkkailun jälkeen ;))
Minä en unohda taikka laiminlyö tulevaisuuden ihmisiä sen vuoksi, että jokin b-luokan nassuttaja uhkailee.
"Olen vannoutunut pakkohoidon vastustaja. Minullakin on vihamiehiä ja vihamiesten mielestä minut ja monen muun saisi sulkea loppuiäkseen sairaalaan.."
Minäkin vastustan turkistarhausta. En kuitenkaan pelkää tarhaajien vainoavan minua tai yrittävän sulkea minua sairaalaan.
Mietityttää miten tuollaisen etujen valvojan toiminta rahoitettaisiin nykyäänkin p.a. olevan terveydenhuoltojärjestelmän kautta? Edelleen: tyypillinen päivystysaika on 15min ja siinä ei kyllä ehdi koko historiaa käymään läpi.
Ymmärrän pakkohoidon kritiikkisi siinä tilanteessa, että kriteerinä on kohdan 2) osalta ainoastaan "potilaan terveydentila pahenisi ilman hoitoa". Nämä ovat tulkinnan varaisia tapauksia, mikäli siis ihminen ei ole vaaraksi ympäristölleen eikä itselleen mutta ajatellaan että psyykkinen sairaus tuottaa potilaalle kärsimystä.
Lisäksi on totta että pakkohoidon kriteerien täyttyminen ei aina ole täysin yksinkertainen asia kun potilaan terveydentila arvioidaan pelkästään käytöksen perusteella.
Toinen asia on sitten mitä tapahtuu jos hoitoa tarvitseva potilas päästetäänkin pois sairaalasta. Kun tuollaisessa tapauksessa potilas tai sivullinen kuolee niin silloinkin mielenterveyslain soveltamisessa on vikaa; silloin tosin valitetaan että lakia pitäisi soveltaa entistä tiukemmin.
Pakkohoidossa puhumme vapauden riistosta joka tehdään ihmisen hyväksi, ei vastaan. Mikäli pakkohoidolla olisi yksikin parantava vaikutus, niin hyväksyisin sen, mutta iso osa pakkohoidetuista on sairaalassa mm. poliittisista syistä. Rahaa voi olla kuin roskaa ja sitämöden hyvinvointia, joka sekin murenee kommunnistisen ääliön pakkohoitopäätökseen.
Etujen valvonta kuuluu nimenomaan asiaan. Olemme jo osoittaneet, että oikeudenkäyttö ei sovellu, joten aivan taatusti olemassaolevasta henkilöstöstä liikenee hetki höpöhöpö-hoitojen vastustajia ja on aivan turha sanoa, että 15-45 min olisi paljon kanssaihmisen vapaudelle.
Pakkohoidossa on muutakin kuin kohta 2. Mm. viimeinne kohta jossa todetaan, että muun hoidon pitää olla riittämätöntä. Miksi siis vähäpätöisillä oireilla pakkohoitoon? Onhan olemassa avohoito!
Sehän on totta, että sairaalasta kotiutetun lähimmäinen voi kuolla, mutta onko kuolema sairaalassa olleen vika?
Mikäli on sairaalasta kotiutetun vika, niin eikös siloin tule kysymykseen rikosjuridinen asia ja sitämyöden jonkilainen syyntakettomuus jne..?
Moni siis kuolee mm. vanhuuteen.
Henkilöön hyökkääminen ei paranna vastaustesi uskottavuutta (otsikko).
Olen itse tavannut kymmeniä ihmisiä, jotka pakkohoidon alkaessa eivät ymmärtäneet sairaustilaansa. Hoidon jälkeen he ymmärsivät, että sairaalaan sulkeminen oli heidän oman etunsa mukaista. Jos tässä tilanteessa potilas, potilaan omaiset ja yhteiskunta on ehdottomasti hyötynyt pakkohoidosta niin Sinun tunnepohjaiset ja osin vaikeaselkoiset tulkintasi eivät asiaa muuta mihinkään.
En tarkoittanut että pelkästään tuo 2) kohta "potilaan terveydentila pahenisi ilman hoitoa" täyttyisi, tarkoitin että se olisi ainoa 2)-kohdan viidestä(?) kriteeristä, joka täyttyisi. Luonnollisesti myös 1)- ja 3)-kohtien kriteerit täyttyisivät.
Koko tämän keskustelun käyminen on hieman kyseenalaista. Yliformaali asioiden hahmottaminen, perustelujen ymmärtämättömyys ja tunteenomainen henkilöön käyminen eivät ole omiaan kertomaan että nimimerkkisi takana on tasapainoinen ihminen.
Tarkoititko aikaisemmassa viestissä siis että olet itse ollut 5 kertaa tarkkailussa täysin ilman syytä?
Sinulla vaikuttanee olevan jokin erikoinen tarve erimielisyyteen. Saat mielipiteesi pitää ja mikäli keskustelu on mielestäsi turhaa, niin älä vastaa viestiin.
Selaamalla viestiketjua ja tarkkailemalla nimekkejä voisit hahmottaa itsellesi käytävän keskustelun, jossa sinä itse olet ikäänkuin ylimääräinen.
Olen pahoillani mikäli mielipiteeni eivät miellytä Sinua. Kun asia minuakin työni puolesta koskee niin lienen oikeutettu korjaamaan mielestäni vääriä käsityksiä.
Missä keskustelussa olen ylimääräinen?
Ylemmässä viestiketjussa jota käyn diipadaapan kanssa olet ikäänkuin ylimääräinen ja tässä viestiketjussa kehtaat vielä kysellä turhien tarkkailujen osalta.
Tulihan se sinunkin motivaatio sieltä esiin. Työskentelet siis mielenterveyden parissa, et myöskään ole halukas tasapainoisempaan ja vastuuntuntoisempaan tysökentelyyn taikka vaatimaan muilta parempaa työtä?
Nöyrimmät pahoitteluni mikäli esitin vääriä mielipiteitä kahdenkeskisessä keskustelussanne :). Yksityiset keskustelut kannattaa käydä emailin kautta, tämä lienee toistaiseksi avoin foorumi.
Jälkimmäiseen kappaleeseen liittyen: oletko lakannut lyömästä vaimoasi, kyllä vai ei?
Mikäli olisit lukenut keskustelun etenemisen, et varmaankaan olisi kommentoinut jotakin aiheeseen liittymätöntä ja olisit ollut tietoinen muidnekin mielipiteistä.
Sinun väkivaltainen käytös ei minulle kuulu ja vaikuttanee myös siltä, että sinulle ei tunnu kuuluvan muidenkaan väkivalta. Tämän kuvan saa monesti lääkäreiden toiminnasta. Hyvin valikoivasti kirjoittelevat lääkärintodistuksia.
Minun naista ei ole lyönyt kuin tämän veli lapsena, joten asia tässä.
Tarkoitus ei ole Sinua loukata, mikäli näin olet asian kokenut niin pyydän anteeksi. Osallistun keskusteluun pakkohoidosta omien kokemusteni perusteella enkä ymmärrä suurta osaa näkemyksistäsi, olkoonkin että pakkohoito ei aina ole täysin yksinkertainen asia.
Eniten kummastusta herättää se miten kyseenalaistat välillä kaikkien psyykkisten häiriöiden olemassaolon, tai sitten vaadit jotakin laboratoriokokeen kaltaista niiden osoittamiseen. Kysymys on kuitenkin aina potilaan käyttäytymisen arvioimisesta. Diagnoosi on deskriptiivinen.
"Lakannut lyömästä vaimoasi" on piilo-oletus tai kompleksikysymys, kuten aikaisemmassa kirjoituksessasi 2. kappaleessa.
http://www.kotus.fi/julkaisut/ikkunat/2001/kielii2001_12.shtml