ja arvostelkaas mun kaksi runoo tässä!: Kannattaaks lähettää kustantajalle ja alkaa runoilijaksi. Kykyä mulla on mutta entälukijat... siitä on nyt kyse. ostaaks kukaan mun runokirjoija.
Reilusti puolesta ja vastaan saa arvostella.
Metsässä kukkia kasvoi
silloin
kerran aikanaan
nyt metsä raunioituu, häviää...
ei kuulu kuikan ääni,
ei pöllöjen huhuilu
istun ja katselen,
kun maailma muuttuu
Sitten toinen
elämässä pitää ottaa riskejä
suuria, pieniä
vain sillälailla tiedät
onko rakkaus olemassa
sillä tiedät
kannattaaka rakastaa
ennen annoin sydämen
nyt enää puolet
mutta rakastan silti
Onks hyvii????
Olis aikaa tehdä vaik kuin paljo runoja ja laulunsanoja. Pitää vaan kartoittaa kysyntää.
Reilusti puolesta ja vastaan saa arvostella.
Metsässä kukkia kasvoi
silloin
kerran aikanaan
nyt metsä raunioituu, häviää...
ei kuulu kuikan ääni,
ei pöllöjen huhuilu
istun ja katselen,
kun maailma muuttuu
Sitten toinen
elämässä pitää ottaa riskejä
suuria, pieniä
vain sillälailla tiedät
onko rakkaus olemassa
sillä tiedät
kannattaaka rakastaa
ennen annoin sydämen
nyt enää puolet
mutta rakastan silti
Onks hyvii????
Olis aikaa tehdä vaik kuin paljo runoja ja laulunsanoja. Pitää vaan kartoittaa kysyntää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyviä on, sinussa on selkeästi ainesta.
Runokirjojen myynnillä vain ei taida leiville lyödä, sillä kysyntää on niin vähän.
En ostaisi siis, kuten en ole eläessäni yhtäkään runokirjaa ostanut, mutta hyviä olivat silti. Pidän tuollaisista Erkkomaisista runoista, joissa on pää ja häntä, eli minäkin ymmärrän ytimen. Eläessäni olen yhden Leinon runokokoelman lukenut ja täytyy myöntää, että oli kuin tervaa olisi juonut, en tajunnut yhtään mitään, joten siinä sinulle perspektiiviä siihen millainen ihminen täällä runojasi arvioi, eli ihminen joka ei ymmärrä runoudesta yhtään mitään. Mutta tykkäsin kovasti.
Itsekin olen miettinyt samaa.. mutten tiedä mistä pitäisi aloittaa jne.. Materiaalia kertynyt ainakin 10 vuodelta, riimejä, aatoksia, lurituksia.. vähän oon säveltänytkin, mut en osaa niistä kun vaan paperille sanat kirjottaa ja lauleskella..
Mutta tykkään tosi paljon tuosta ekasta runostasi :)
Omani on synkkiä, koska runoilu on keinoni purkaa sydämen murheet
Muistan et tommy taberman kerran sano, et mieti ensin, väri, kohde ja muoto, kun alat kirjottaan, sillä tavoin löytyy ajatus.
Kannattaa vältellä sanajärjestyksellä kikkailua silloin jos se ei aidosti ja kautta linjan kuulu tyyliin: ei siis "metsässä kukkia kasvoi" vaan "metsässä kasvoi kukkia".
Näin aikoinaan opasti kirjoituspiirin vetäjä. Hän totesi, että juuri tuohon sanajärjestyskikkailuun kompastuvat monet runoilijanalut.