Hei,
tulin 30.3 siihen pisteeseen, että ymmärsin etten enää jaksa. Pyysin vanhemmilta apua spostin kautta, ja luoja miten pelotti lukea vastaus seuraavana päivänä. Olen jo tovin yrittänyt yksin, monena aamuna ajatellut et "tää on se päivä kun kaikki on toisin" - eikä mikään silti muuttunut, en hallinnut itseäni, vaan kehoni ja vääristynyt mieleni hallitsi mua.
Nyt olen 2 päivää ollut todella motivoitunut, olen tänä aikana 30.3 lähtien pikkuhiljaa hakenut apua yhä useammalta taholta, täällä omalla paikkakunnallani valitettavasti vain ei oikein ole mitään tai ketään kuka vois auttaa, ammattimaisesti. Lääkärikin aluks nosti kätensä ilmaan, ja tuumas et tätä joutuu alkaa selvittään mitä vaihtoehtoja on.
Mut siis, ,tosiaan syömisen olen pyrkinyt normalisoimaan. Mut välillä tuntuu ettei tiedä paljonko on tarpeeksi? Ja entä nää olot, olen nyt kaksi viimeisintä yötä heräillyt tunnin välein, joko palelin aivan tajuttomasti tai sit herään niin kovaan hikoiluun että joudun vaihtamaan yöpaitaa :( ja tuota on kaks yötä tapahtunut vuoronperään, uni on katkonaista, väkinäistä. Maha on kipeä vasemmalta puolen, ilmeisesti suolisto ei aivan kunnossa ja ulostamisenkin joutuu nyt opettelemaan uudelleen kuin pieni lapsi, äiti tuumas että suolisto olisi kutistunut kun kaikki mikä meni alas aiemmin oli todella pienimääräistä tai nestemäistä.
Mietin, kuinka kauan jaksan tällaisiä öitä. Olen ulkoillut jne tehnyt kaikkea et olis sit hyvä uni tuloillaan mut eih .. Missä vaiheessa TAAS lääkäriin, mietin sitä kun mulle puhuttiin aiemmin "serotoniinitoimintaan vaikuttavat uudentyyppiset masennuslääkkeet ovat vähentäneet potilaiden ahmimista ja oksentelua merkittävästi. Nämä mielialalääkkeet estävät aivoissa välittäjäaineena toimivan serotoniinin takaisinoton hermosolujen päätteisiin ja vähentävät ahmimisen lisäksi masentuneisuutta sekä ahdistuneisuutta." Joskohan tuosta olis apua, vai meneeköhän nää palelemis- / hikoilukohtaukset ohi ja kuuluu parantumiseen?
Millaisia oireita muilla on ollut kun ruokailutavat on muutettu bulimiasta tavallisemman suuntaan? Itsellä päivittäinen bulimia kesti n.3 vuotta, eli ihan liian kauan.
tulin 30.3 siihen pisteeseen, että ymmärsin etten enää jaksa. Pyysin vanhemmilta apua spostin kautta, ja luoja miten pelotti lukea vastaus seuraavana päivänä. Olen jo tovin yrittänyt yksin, monena aamuna ajatellut et "tää on se päivä kun kaikki on toisin" - eikä mikään silti muuttunut, en hallinnut itseäni, vaan kehoni ja vääristynyt mieleni hallitsi mua.
Nyt olen 2 päivää ollut todella motivoitunut, olen tänä aikana 30.3 lähtien pikkuhiljaa hakenut apua yhä useammalta taholta, täällä omalla paikkakunnallani valitettavasti vain ei oikein ole mitään tai ketään kuka vois auttaa, ammattimaisesti. Lääkärikin aluks nosti kätensä ilmaan, ja tuumas et tätä joutuu alkaa selvittään mitä vaihtoehtoja on.
Mut siis, ,tosiaan syömisen olen pyrkinyt normalisoimaan. Mut välillä tuntuu ettei tiedä paljonko on tarpeeksi? Ja entä nää olot, olen nyt kaksi viimeisintä yötä heräillyt tunnin välein, joko palelin aivan tajuttomasti tai sit herään niin kovaan hikoiluun että joudun vaihtamaan yöpaitaa :( ja tuota on kaks yötä tapahtunut vuoronperään, uni on katkonaista, väkinäistä. Maha on kipeä vasemmalta puolen, ilmeisesti suolisto ei aivan kunnossa ja ulostamisenkin joutuu nyt opettelemaan uudelleen kuin pieni lapsi, äiti tuumas että suolisto olisi kutistunut kun kaikki mikä meni alas aiemmin oli todella pienimääräistä tai nestemäistä.
Mietin, kuinka kauan jaksan tällaisiä öitä. Olen ulkoillut jne tehnyt kaikkea et olis sit hyvä uni tuloillaan mut eih .. Missä vaiheessa TAAS lääkäriin, mietin sitä kun mulle puhuttiin aiemmin "serotoniinitoimintaan vaikuttavat uudentyyppiset masennuslääkkeet ovat vähentäneet potilaiden ahmimista ja oksentelua merkittävästi. Nämä mielialalääkkeet estävät aivoissa välittäjäaineena toimivan serotoniinin takaisinoton hermosolujen päätteisiin ja vähentävät ahmimisen lisäksi masentuneisuutta sekä ahdistuneisuutta." Joskohan tuosta olis apua, vai meneeköhän nää palelemis- / hikoilukohtaukset ohi ja kuuluu parantumiseen?
Millaisia oireita muilla on ollut kun ruokailutavat on muutettu bulimiasta tavallisemman suuntaan? Itsellä päivittäinen bulimia kesti n.3 vuotta, eli ihan liian kauan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
saattaa tula todella rajuja pelkotiloja. Mulla nousi paino sellaiset 6kg ja se siis on nestettä. Kun kerta olet oksennellut pitkään, nestiden vaihto kestää kuukausia.
Syö riittävästi, yli 2000kcal niin saat aineenvaihdunnan kuntoon,eikä sortumisia tule. Itse syön 2700kcal. sitten rupeaa pikkuhiljaa paino hakeutua omille aloilleen.
Mulla tuli oireina huimaus, pelko,itku ja sekavuus.
Oireet hävisivät kuukaudessa.
olen ollut lokakuusta asti kuivilla 10v jokapäiväsen ahm-ox kierteestä.
Nestettä tulee, ja paino nousee, mutta se kuuluu asiaan.
Helvetti ku ammattilaiset ei osaa edes kertoa mitä kropasa tapahtuu.
Pitkä on tie,mutta sen kulkeminen kannattaa. oikeasti!!! sain lämäni takaisin.
ai niin..yöhikoilua vieläkin :D pysy päätöksessäsi, niin pääset nopeesti tän vaiheen läpi :D
Kysy vaan lisää jos yhtään tuntuu että auttaa oloa. itse en pystynyt kysymään,ja en edes tunnistanut nälkää ja kylläisyytta ensiksi. siinäkin oli säätämistä.
Yleensä makeanhimo on nälkää,ja oikeasti sitä ruokaa on syötävä.
Se on ainut mikä suojaa ahminnalta.
Olen täysin samaa mieltä tuosta "ammattilaisten" tietotaito puutteesta. Uskomatonta! Olin aikoinaan sairauden alkuvaihheessa laitoshoidossa ja kroppa tietty ihan sekasin. Lääkärit ei osannu sanoa juuta jaata moneenkaan ongelmaan ja nyt myöhemmin itse syömishäiriökirjallisuutta lukeneena tiedän suurrimmaksi osaksi mistä vaivat johtuvat. Suomessa sh hoito on melko kehnoa(oman kokemukseni mukaan).
Voimia kovasti ja toivottavatsi onnistut pitämään päätköksesi parantua vaikkei se helppoa olekkaan.
palelu saattaa johtua siitä, että verenkierto keskittyy mahaan, kun ruoansulatus käynnistyy tauon jälkeen. syömisen jälkeistä palelua ei yksikään lääkäri ja ravitsemusterapeutti ole osannut selittää, sairaalassa ollessani huonekaverini, jolla ei ollut syömishäiriötä, sanoi palelevansa myös ruokailun jälkeen, jos sitä ennen oli ollut turhan kauan syömättä. luulen, että hikoilu johtuu nestetasapainon heittelystä ja mulla ainakin kun on liian pitkään juomatta ja on niin tyhmä, että syö nesteenpoistajia, tulee hiki vaikkei kuuma olisikaan.
kroppasi on varmaan aika koetuksella, ja siksi nukkuminen on vaikeaa. eihän sitä lääkärit kerro, koska eivät ole itse kokeneet eikä asiaa paljoa tutkita, syömishäiriön kohdalla unettomuus liitetään syömättömyyteen, mutta samoin kuin kroppa kärsii ravinnonpuutteesta ja nääntymisestä, kärsii se ruoastakin, joka on sille vähän vieras asia. elimistön pitäisi antaa sopeutua, ja ihan tottahan se on, että ulostaminen pitää opetella pikkulapsen tavoin. sama pätee syömiseen, ja vaikka tää sotii ammattilaisten oppeja vastaan, pitkään jatkuneiden syömishäiriöiden hoidon pitäisi lähteä pilteistä ja muusta vauvasapuskasta, koska ei meidän elimistöt ole yhtä kovassa kunnossa kuin "terveiden" ikäistemme.
serotoniinitason nouseminen voi aiheuttaa ahdistusta ja unettomuus/nukahtamisvaikeudet on aika yleisiä, mitä ei paranemisvaiheessa kaipaisi. lisäksi kesäntulo ja valonlisääntyminen ei ehkä ole paras aika aloittaa serotoniinilääkkeitä, kokemusta on kahdesta keväästä, ekalla kertaa iski sairaudelle sokea mania, josta seurasi masennus ja ahmiminen alkoi, tokalla kerralla meni unet ja olin aika harhainen. joillekin sopii. länsimainen lääketiede on ihan perseestä, kun kaikki ongelmat ratkaistaan pillereillä, aivokemiaa muuttelemallahan ne ongelmat katoavatkin......
ihanaa kuitenkin, että sulla on motivaatiota parantumiseen ja olet hakenut apua. älä anna lääketieteellisten virhearviointien lannistaa itseäsi, ota irti kaikki tuki minkä saat ja usko, että nuo oireet vähenevät ja loppuvat ajan kanssa. oletko koittanut vaihtaa peittoa johonkin hengittävään materiaaliin? ja mahakipuun auttaa kuuma- ja kylmäkääreet, vaikka vesipulloon kuumaa vettä ja se pyyhkeen sisälle tai vaihtoehtoisesti kylmää. jos omistat sellaisen kauratyynyn mikä lämmitetään mikrossa, sitäkin voi pitää mahan päällä. jalkakylvystä ja hieronnastakin olisi varmasti apua.