Romanin kieli

Romanin kieli on indoarjalainen kieli. Kielestä on lukuisia murteita, joita puhuvat eri maissa asuvat romanit. Romanikieltä ei tule sekoittaa romaniaan. Suomessa valtiovalta tukee romanikielen opetusta vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä uudistetun lainsäädännön velvoittamana.

Mustalaisvainojen aikana romanikielen puhuminen oli ehdottomasti kielletty. Silloin sen asema heikkeni.

Romanikieli on kansainvälistä, mutta se on jakautunut moniin eri murteisiin. Eri kielistä saadut lainasanat ovatkin hyvin tyypillisiä romanikielen eri murteille.
Kuten muualla maailmassa, romaneja vainottiin Suomessakin Ruotsin ja Venäjän vallan aikaan. Tuohon aikaan romanikielellä puhuminen oli jyrkästi kiellettyä.
Suomen itsenäistyessä vuonna 1917 romanien ja romanikielen asema pa-rantui. Vuosien 1930-1960 aikana kaikki romanit osasivat ja käyttivät omaa kieltään, mutta jo 1970-luvulla kielen asema taas heikkeni. Vasta tämän jälkeen romanikielen säilymiseen alettiin panostamaan opettamalla ja taltioimalla sitä kirjoihin. Olemassa on esimerkiksi romanikielen aapinen ja kielioppikirja.
Romanit, vainottu kansa

Romanien historiaan liittyy paljon eriasteista vainoa ja väkivaltaa. He ovat olleet kautta historian helppoja vihan kohteita. Heitä on syytetty milloin mistäkin epäkohdasta tai onnettomuudesta. Vainot alkoivat jo 1500 luvulla. Maastakarkotukset kovien rangaistusten uhalla olivat hyvin tavallisia. Myös pakkotyötä ja orjuutta käytettiin heidän rankaisemisekseen. Perheet ja suvut pyrittiin hajottamaan ja lapset ottamaan pakkohuostaan. Kun pakkokeinot eivät tuoneet toivottua tulosta, eli romaneista ei päästy eroon vaikka niin haluttiin, pyrittiin heidät sulauttamaan valtaväestöön. Sulauttamiskeinoja olivat muun muassa erilaiset lait, jotka kielsivät vaeltamisen tai romanien perinteisten ammattien harjoittamisen. Myös romanikielen ja kansallispukujen käyttöä pyrittiin rajoittamaan. Valistuksen aatteiden levitessä 1700-luvulla, myös asenne romaneja kohtaan muuttui hieman suvaitsevaisemmaksi, joskin asenteet olivat edelleen kielteisiä, eikä sulauttamispyrkimyksistä edelleenkään luovuttu kokonaan. 1800-luvulla romanien liikkumista yritettiin rajoittaa erilaisilla rekisteröintimenetelmillä. Muun muassa Ranskassa otettiin käyttöön niin sanottu antropometrinen henkilöllisyystodistus, josta ilmeni henkilön henkilötietojen lisäksi tietoja omaisuudesta. Käytäntö oli voimassa yli 60 vuotta.