, sen sodan jälkeisen ajan jolloin suomessa oli kaikilla tiukkaa, erityisesti romaneilla ja siirtolaisilla, Ruoka ei ollut silloin itsestään selvä asia, se oli se, jos aikoi joka päivä syödä muuta kuin perunaa, jonka edestä oli oltava aamusta asti liikkeellä, ja aina ei syöty läheskään joka päivä.
Minä muistan jonkun niistä kerroista jolloin olimme äidin mukana saaristossa kerjuulla, minä en ollut juuri muuta kuin viisi vuotiasi ja yksi sisarista viel nuorempi, me olimme matkassa ja mukana myötätunnon takaamiseksi, joka ei ollut mitenkään harvinaisen tapa tuohin aikaa, Me emme olleet suoranaisensetti kerjuulla, vaikka se todellisesti sitä oli - sillä äidillä oli aina jotakin myytävää,itse tehdyistä, kalkeripaperin musteesta kirjailuista liinoista pikkuisiin lasitauluihin joiden kehykset valmistettiin kotona kipsimassaosasta. Ani harva niitä osti, mutta niillä vaihdettiin elintarvikkeita, jauhoja ja lihaa ja kalaa, - muistan vielä tuon - jos emännällä olis vaikka jotakin lihapuolta antaa tästä. Enemmän se anto tapahtui kuitenkin tuon matalla äänellä toimitetun suostuttelun vuoksi kuin tuon vaihtotavaran arvon, sillä kovin vähän oli tarvitsijoita tuohon aikaan millekään lasitauluille, joiden kuvat olivat postikortista.
Niin muistan kuinka odoteltiin maitomoottoria, joka toimitti saarista maitoa mantereelle, siinä pääsi matkamaan ilmaseksi, ja ihmisethän olivat tuohon aikaan hyväntahtoisia, eivät ne kilistellee silmiään, taikka hilluneet julkeasti kuten nyt, yleiskannssallinen hätä oli koettu ja loppujen lopuksi tavalliset ihmiset saivat kovin vähän huomiota ja kehuja keneltäkään muulta kuin tupaan lapsineen tulleelta romanilta.
Minä muistan jonkun niistä kerroista jolloin olimme äidin mukana saaristossa kerjuulla, minä en ollut juuri muuta kuin viisi vuotiasi ja yksi sisarista viel nuorempi, me olimme matkassa ja mukana myötätunnon takaamiseksi, joka ei ollut mitenkään harvinaisen tapa tuohin aikaa, Me emme olleet suoranaisensetti kerjuulla, vaikka se todellisesti sitä oli - sillä äidillä oli aina jotakin myytävää,itse tehdyistä, kalkeripaperin musteesta kirjailuista liinoista pikkuisiin lasitauluihin joiden kehykset valmistettiin kotona kipsimassaosasta. Ani harva niitä osti, mutta niillä vaihdettiin elintarvikkeita, jauhoja ja lihaa ja kalaa, - muistan vielä tuon - jos emännällä olis vaikka jotakin lihapuolta antaa tästä. Enemmän se anto tapahtui kuitenkin tuon matalla äänellä toimitetun suostuttelun vuoksi kuin tuon vaihtotavaran arvon, sillä kovin vähän oli tarvitsijoita tuohon aikaan millekään lasitauluille, joiden kuvat olivat postikortista.
Niin muistan kuinka odoteltiin maitomoottoria, joka toimitti saarista maitoa mantereelle, siinä pääsi matkamaan ilmaseksi, ja ihmisethän olivat tuohon aikaan hyväntahtoisia, eivät ne kilistellee silmiään, taikka hilluneet julkeasti kuten nyt, yleiskannssallinen hätä oli koettu ja loppujen lopuksi tavalliset ihmiset saivat kovin vähän huomiota ja kehuja keneltäkään muulta kuin tupaan lapsineen tulleelta romanilta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hienoa kuulla millaista se oli männä vuosina,sanovat että jopa 70-luvulla ei kiirettä tarviinut pitää.