Lapsettomuus ja parisuhtten rakoilu

Onko kokemusta? Meillä on mennyt tosi kireäksi homma. Lapsettomuuden syy on toistaiseksi todettu vain miehessä (kiveskohju). Julkisella on nyt kuitenkin päätetty ajaa minut läpi hormonirumbasta edes kokeilematta, että auttaisiko helppo, päiväkirurginen kiveskohju-leikkaus sperman laatuun. Kestin monta kuukautta tätä lapsettomuutta pystyssä päin. Nyt alan olla kuitenkin tosi masentunut ja skeptinen. Mieheltä ei heru myötätuntoa, hän vain yrittää puhua "järkeä". Välillä tuntuu, että tämä on yksin minun ongelmani, vaikka mieskin väittää haluavansa lapsen. Tuntuu, että hän ei käsitä koko asian laajuutta ja vakavuutta. Välillä tuntuu, että koko suhteemme on alusta asti kirottu, kun tällainenkin piti osua kohdalle. Riitelemme aivan hillittömästi pikkuasioista, ja mieheni käskee ajatella kivampia juttuja, mikä ei ole kovin helppoa varsinkaan silloin, kun myöhästyneitten kuukautisten jäälkeen valuu verisiä klönttejä. Hoidot pitäisi aloittaa, mutta en tiedä, että onko meistä edes perheeksi enää. Miehen mielestä meillä ei mene huonosti...
4279
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

helou..meillä on sama juttu. parisuhde on mennyt aivan naurettavaksi. tapellaan joka ainoasta asiasta. ei meillä ole mitään yhteistä.ei huumoria,ei yhteistä sänkyä,ei yhteisiä reissuja (paitsi ukolla kamujenkanssa).. kaikki hoidot ja niihin liittyvä vastuu on minun,syy siis on minussa. mies ei tee elettäkään välittääkseen koko asiasta. nyt 3 keskenmenoa 4v aikana,eikä paljon purista. lähti mökille juopottelemaan kaverinkanssa. mietin joka ainoa aamu Miksi jatkan ? miksi????
älä tuhlaa vuosiasi turhaan. ei ole reilua että elät suhteessa joka ei toimi. meillä ei ole edes seksiä, tuskin luomusti onnistuis jos ikin pystys onnistuun.. ikää on mulla jo sen verran ettei pitäs enää itkeä. mies minua nuorempi.
olispa joku joka tulis ja viheltäs pelin poikki..mut taian olla ainoa vaihtoehto

Äänestä

Teidän jutuistanne tulee todella kamala olo. Pilaatte oman ja miehennekin elämän vain siksi, että lapsen saanti ei onnistu. Miehenne sentään näyttävät olevan kiinnostuneita muustakin elämästä, mutta te vain syyllistätte heitä.

Lapsen saamisesta ei pitäisi tehdä tuollaista tuhoavaa pakkomiellettä, sillä ilman lapsiakin on hyvää elämää. Ihmisen suurin kärsimys syntyy siitä, että hän pakonomaisesti haluaa jotain ja kokee sitten itseensä ja muihin kohdistuvaa suunnatonta vihaa, kun ei saa haluamaansa. Pyrkikää tuosta noidankehästä eroon. Kannattaa katkaista raivoamisen ja syyttelyn kierre, ennen kuin sillä pilaa koko elämänsä. Ensin pitäisi korjata oma asennoituminen elämää kohtaan, niin ehkä lapsettomuustuskan käsittelykin muuttuisi terveemmäksi.

Tämä ei ollut tarkoitettu ilkeilyksi, vaan kehotukseksi katsoa peiliin.

Äänestä

Kysymys Sulle krissy: Kärsitkö itse lapsettomuudesta?

Äänestä

Kiveskohjujen leikkauksesta on harvemmin mitään apua, ja jos on, vaikutusten ilmaantuminen kestää kuukausia tai vuosia. ICSI-on tehokkaampi.

Tottakai raskaaksi tulemisesta tulee projekti, evoluutiomielessä naisen ainoa tarkoitus on tuottaa omia jälkeläisiä. Hedelmällisen iän ohittanut nainen on arvoton, taakka yhteisölle.

Jos vika on vain miehessä, silloin tuloksia saadaan lopulta luovuttajan spermalla. Halvemmaksi tulisi etsiä luomuluovuttaja kuin kuluttaa aikaa ja rahaa klinikoilla.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


.................... kirjoitti:

Onko kokemusta? Meillä on mennyt tosi kireäksi homma. Lapsettomuuden syy on toistaiseksi todettu vain miehessä (kiveskohju). Julkisella on nyt kuitenkin päätetty ajaa minut läpi hormonirumbasta edes kokeilematta, että auttaisiko helppo, päiväkirurginen kiveskohju-leikkaus sperman laatuun. Kestin monta kuukautta tätä lapsettomuutta pystyssä päin. Nyt alan olla kuitenkin tosi masentunut ja skeptinen. Mieheltä ei heru myötätuntoa, hän vain yrittää puhua "järkeä". Välillä tuntuu, että tämä on yksin minun ongelmani, vaikka mieskin väittää haluavansa lapsen. Tuntuu, että hän ei käsitä koko asian laajuutta ja vakavuutta. Välillä tuntuu, että koko suhteemme on alusta asti kirottu, kun tällainenkin piti osua kohdalle. Riitelemme aivan hillittömästi pikkuasioista, ja mieheni käskee ajatella kivampia juttuja, mikä ei ole kovin helppoa varsinkaan silloin, kun myöhästyneitten kuukautisten jäälkeen valuu verisiä klönttejä. Hoidot pitäisi aloittaa, mutta en tiedä, että onko meistä edes perheeksi enää. Miehen mielestä meillä ei mene huonosti...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu