Olihan täällä oma palsta bipoille! Lähetin ensin väärään paikkaan... Ongelmani on seuraava: bipo on ollut remissiossa lapsen saannin jälkeen (ahdistuneisuushäiriö ja piirteet pers.häiriöistä ovat tallella...) joten psykiatri veikkaa että kela ei enää myöntäisi jatkoa kuntoutustuelle eli sitä ei kannata enää hakeakaan.
Kysymys: onko psykiatrilla oikeus/onko pätevä syy jättää kuntoutustuen jatko hakematta vain siksi että psykiatri LUULEE ja SPEKULOI että jatkoa ei myönnettäisi? Pitääkö hänen etukäteen arvioida kelan kanta ja sen mukaan tehdä päätökset?
Jos joudun työkkäriin, vedän ranteet auki. En ole ikinä selvinnyt työelämässä, ensin tulee ehkä hypo, sitten romahdan, ja joka tapauksessa stressinsietokykyni on olematon. Mutta kuulemma yleinen uupumisherkkyys ja huono stressinsietokyky eivät ole psykiatrisia diagnooseja joilla voisi saikkua hakea.
Hoitajat ym. ovat ihan pihalla kun sanon että osa-aikatyö ei kannata (tukiloukku) ja että työkkärissä ei saa hakea vain osa-aikatyötä, siitä tulee karenssi.
Mitä tekisitte tässä tilanteessa? Asiallisia vastauksia kiitos!
Kysymys: onko psykiatrilla oikeus/onko pätevä syy jättää kuntoutustuen jatko hakematta vain siksi että psykiatri LUULEE ja SPEKULOI että jatkoa ei myönnettäisi? Pitääkö hänen etukäteen arvioida kelan kanta ja sen mukaan tehdä päätökset?
Jos joudun työkkäriin, vedän ranteet auki. En ole ikinä selvinnyt työelämässä, ensin tulee ehkä hypo, sitten romahdan, ja joka tapauksessa stressinsietokykyni on olematon. Mutta kuulemma yleinen uupumisherkkyys ja huono stressinsietokyky eivät ole psykiatrisia diagnooseja joilla voisi saikkua hakea.
Hoitajat ym. ovat ihan pihalla kun sanon että osa-aikatyö ei kannata (tukiloukku) ja että työkkärissä ei saa hakea vain osa-aikatyötä, siitä tulee karenssi.
Mitä tekisitte tässä tilanteessa? Asiallisia vastauksia kiitos!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä, että paluu työhön on edessä. Jos kaksisuuntaisen oireet ovat rauhoittuneet ei ole aihetta hakea kuntoutustukea. Onhan ne monet muutkin bibot työelämässä. Kuulostaa siltä, että olet saamaton persoona.
Hoitaisin sitä pikkuista mahdollisimman hyvin. Jatkossakin. Unohtaisin itsetuhoisuusajatukset, jo ihan hänen takiansa.
Tämä ihan ystävyydellä, vaikka kerroitkin saaneesi huonoa palautetta eri foorumeilta..
Äiti itsekin, ei sun viestissä oo mitään asiatonta tai huonoa palautetta! :) Tietysti pyrin hoitamaan pikkuiseni mahdollisimman hyvin. Täytyy siis vain toivoa että kävi miten kävi, en ahdistu liiaksi.
Edellinen kommentoija sen sijaan menee asiattomuuksiin tehdessään päätelmiä persoonastani yhden viestin perusteella. Hänelle haistatan pitkät. Ja lisään että se on bipo eikä "bibo"; kannattaisi opetella kirjoittamaan edes ennen kuin kommentoi! :D
mulla sama tilanne oireiden suhteen. olen vakituises duunis. saikkulla jos psyyke pettää.
ps. 2 lapsen yksinhuoltaja ja vuorotyö.
miten tuolla kuormalla pystyy vielä toimimaan!? Ei oo päivähommiin mahdollisuutta?
mutta jos ei ole muuta kun yleinen uupumisherkkyys ja huono stressinsietokyky eivät todella ole psykiatrisia diagnooseja joilla voisi saikkua hakea. Puhumattakaan määräaikaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä.
Kyllä hoitajat ja lääkärit tietää Kelan kriteerit eri etuisuuksien saantiin.
Nyt vielä Kela vuodenvaihteessa tiukkas vaatimuksiaan.
On vaan tosiasia minkä kanssa on opittava elämää.
Aloittajalla käynyt pieni työtapaturma.
Millä on päädytty että "bipo on remissiossa"? Sitä ei olisi ikinä pitänyt tehdä. Lähtökohtaisesti bipo ei parane koskaan ja siitä on pidettävä kiinni. Vaikka se tuntuisi kuinka kusetukselta.
Itselläkin hyvällä lääkityksellä ja terapialla bipo saatiin kuriin. Kuitenkin vedätin sen verran et B-lausuntoon tuli maininta ettei tule kuntoutumaan työkykyiseksi. Ja niinhän sitä pääsi 45v viettämään eläkepäiviä.